aviomies katsellut yksiöitä netistä....

Hajoo siihen

Onko mahdollista, että mies olisi vain "purkanut ahdistusta" katselemalla yksiöitä?



Itse teen niin, katselen kuinka paljon alueemme myynnissä olevista taloista pyydetään, kun (vihaisena) haaveilen erosta.

Minun kohdallani se ei koskaan johda mihinkään, se on vain ollut tapa jäähdytellä tunteita.



Nykyään teen sitä enää kerran, max pari vuodessa.

Noh katsellut jo pitkään ja ilmoittanut ystävilleen että lähtee....

katselen yksiöitä sijoitusasunnoksi, mutta ei tässä taidakaan olla kyse siitä:( Varsinkaan jos vuokra-asuntoja kalselee.

Äläkä huolehdi lainasta, soita pankkiin ja jäädytä lyhennykset jos mies lakkaa osallistumasta. Selviät kyllä.

molemmille vuokra-asunto.

Jos on sitä sorttia, et hommaa kämpän valmiiks, pudottaa pommin ja jättää sut yksin kaikkien asioiden kaa.



Kyllä ees siinä vaiheessa pitää pystyä keskustelemaa ees ne käytännön asiat, jos on päättänyt lähteä. Varsinkin kun on lapsia.



Kyl sä pärjäät, kun järjestätte ne asiat niin et pärjäätte! Joistain asioist on sit vaan luovuttava ehkä.

Ilmeisesti mies ei ole ajatellut asioita loppuun saakka. Missä se meinasi lapsia tavata? Yksiö tuntuu aika pieneltä vaihtoehdolta. Montako lasta teillä on? Mä olen ap pahoillani sun puolesta. Jos se äijä nyt todella lähtee niin toivotaan edes että se ei sitä kämppää ihan heti löydä. Kerkeis vauva kasvaa vielä muutaman kuukauden ja et sille kerkeis jotain rytmiä tulla...olis hivenen helpompaa. Rahapuolesta älä välitä, ne korjaantuu aina....niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Ota nyt itse tilanne haltuun. Jos kerta jo kertonu että lähtee, kannattaa hoitaa asiat niin että olet siihen valmis. Soita pankkiin laina- asioissa, mm. saatko lainat itsellesi ja lyhennysvapaat. Jos sinulla on työpaikka mihin palata, pärjäät melko varmasti. Kartoita tukiverkkosi että saat apua pahimpina hetkinä. Lisäksi miehesi joutuu nyt kyllä maksamaan aina isoa elatusta kun olet vielä kuukausia äitiyslomalla. Mutta älä jää odottelemaan mitä miehesi tekee vaan varaudu pahimpaan...

eron jälkeen elättää eksää. Ainoastaan ottaa osaa lasten menoihin elatusavun muodossa.



Elatusavun tarkoituksena ei ole elättää entistä vaimoa, siitä exä on jatkossa ihan itse vastuussa.

eron jälkeen elättää eksää. Ainoastaan ottaa osaa lasten menoihin elatusavun muodossa.

Elatusavun tarkoituksena ei ole elättää entistä vaimoa, siitä exä on jatkossa ihan itse vastuussa.

että pakkaa vain kalsarinsa ja lähtee. Kyllä ne asiat pitää setviä yhdessä.

ottamaan välittömästi yhteyttä seurakuntasi perheasiain neuvottelukeskukseen!



Meillä oli hieman vastaava tilanne, välimme olivat todella tulehtuneet, ei ollut jäljellä kuin riitoja tai mykkäkoulua. Lapset todella pieniä ja olin vielä raskaanakin, vaikkakin aivan alkumetreillä. Ero näytti väistämättömältä, koska emme saaneet puhuttua mistään riitelemättä tai loukkaamatta toisiamme. Olin äärimmäisen surullinen, en halunnut perheemme hajoavan, tarvitsimme apua solmujen avaamisessa ja keskusteluyhteyden luomisessa.



Soitin sitten tuonne neuvottelukeskukseen, selitin tilanteen ja painotin, että tarvitsemme akuuttia apua pikaisesti, koska me molemmat tahoillamme harkitsemme eroa, on pieniä lapsia ja yksi kasvaa vielä vatsassa. Saimme peruutusajan vielä samalle viikolle. Jos emme olisi saaneet, olisin soittanut kriisikeskukseen. Sieltä saa todella nopeasti kriisiaikoja pariterapiaan.



Mies onneksi suostui tulemaan kanssani tuonne pariterapiaan ja siellä olemme nyt käyneet pian vuoden päivät. Ja muutos on käsittämätön! Tuntuu, kuin olisimme onnellisempia, kuin koskaan ennen. Välissä syntyi pieni poikammekin, mutta jatkoimme terapiaa edelleen ja jatkamme vielä hetken. Emme ikimaailmassa olisi itse pystyneet selvittämään ongelmiamme.



Soita sinne nyt, soita vaikka 118 ja kysy sieltä numeroa, jos et muuten löydä. Varaa aika ja mene vaikka yksin, jos miehesi ei millään suostu.



Jos haluat siis, että avioliittonne selviää, tämä on minun neuvoni.

- kyllä mäkin olen pahimmissa kriiseissä katsellut kaksioita, ja sanonut parhaalle ystävälleni lähteväni. Tosin ko ystävä tietää, etten tekisi sitä ikinä ja että se on tapani selvitä pahimmasta = jos tämä menee vieläkin sietämättömämmäksi niin tätä ei ole pakko kestää.



- myös meillä perheasian neuvottelukeskus ratkaisi tilanteen



- tosiaan yksiö ei ainakaan useamman lapsen isälle ole se realistisin vaihtoehto. Liekö siis tosissaan?



Reagoi silti!

kuin,että mies lähtee silloin,kun vauva on juuri syntynyt. Tilanne on kaikille uusi ja voi olla vaikeakin,niin mies päättää lähteä,huh! Kannattaa keskittyä käytännön asioihin,jos eroa ei voi välttää. Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa,päätettiin kuitenkin jatkaa. Eroa harkitessa oli juuri pieni muutaman kuukauden ikäinen vauva. Silloin ajattelin,että isommat lapset olisin halunnut viikko-viikko systeemiin,koska arjen pyöritys yksinään olisi käynyt liian raskaaksi.



Voimia ap,päivä kerrallaan ja käytännön asiat työn alle..!

Mutta itsehän olet valinnut. Miehille pitäisi selkeästi varoittaa, kuinka veemäistä raskaus ja vauva-aika ovat myös miehen näkökulmasta. Nainen saattaa muuttua täysin toisenlaikseksi, kuin mitä normaalisti on ollut. Toiset onnekkaat muuttuvat seksipedoiksi raskaana ollessaa, mutta toiset muuttuvat juuri päinvastaiseen suuntaan. Mies muuttuu täysin vastoinmieliseksi turhakkeeksi, jonka pitää kiltisti ottaa vastaan vuoden parin verran jatkuva nalkutus ihan kaikista asioista. Toisille tämä saattaa olla liian rankka kokemus ja jos suhde on hieman hataralla pohjalla, voi kytkimen nostaminen olla aika herkässä.



Isi33

Kysyin mieheltä aamullä ennen töihin lähtöä ja hän ilmoitti että on lähdössä eikä jaksa tästä asiasta enää keskustella koska on ennenkin varoittanut riidan aikana että lähtee. Ei kuulemma enää jaksa mua eikä rakasta. Lapsia kuulemma haluaa nähdä. Annan hänelle kuulemma stressiä...parin viikon sisällä lähtee. Vitun hienoo, anteeksi kielenkäyttö.

Rakastatko sinä ap miestäsi vielä? Voihan olla, että mies nyt tarvitsee vähän etäisyyttä ja aikaa pohtia asiat itsekseen läpi ja palaa sitten nöyränä miehenä takaisin. Tai sitten ei.



Onko mies aina ollut tuollainen jörö? Kuulostaa tosi vaikealta jos ette pysty tuon enempää puhumaan. Onko miehellä joku läheinen kaveri, sisarus tai äiti/isä, jonka kautta saisit luotua jonkun viestintäkanavan mieheesi? Kun tosiasia on, ettei mies voi vain lähteä läppäsemään vaan laina, ero, lapset, kaikki pitää yhdessä kuitenkin hoitaa.



Olen todella pahoillani. Olisiko mahdollista antaa miehelle muutama päivä aikaa ihan niin, ettet yritä puhua ihan yhtään mitään, yrität käyttäytyä neutraalisti ja panttaisit hetken tunteitasi, käynnistäisikö se miehen purkamaan oma-aloitteisesti asiaa?

avio-ongelmista miehet eivät. Heille se on kait syytös ja rasittavaa. Vaimo pääsee helpommalla kun vain keskittyy arkeen, lapsiin ja ottaa miestään huomioon jaksujen mukaan sekä yrittää pitää perheen hengen iloisena!



Näitä huomioita olen tehnyt eikä taatusti päde joka perheeseen mutta mutta...

riitelette sitten, jos mies kokee että haukut häntä riitojen aikana. Vai haukutko? Miksi siis vihjailee riitojen aikana, että lähtee/haluaa erota?



Voisitko yrittää olla riitelemättä tai lähtemättä mukaan miehen aloittamiin riitoihin. Nyt pidät itsesi totaalisena viilipyttynä seuraavat pari viikkoa. Oletko sanonut miehelle, että olet itsekin sitä mieltä että tilanne on riistäytynyt käsistä ja että sinäkin haluat muutoksen parempaan. Ja että rakastat miestäsi ja haluat edes yrittää korjata tilanteen, sekä teidän että lastenne takia?



Meille kävi niin, että pikkulapsiaikana parisuhde kääntyi hurjaan laskuun ja lopulta olimme aivan umpikujassa, sellaisessa tilanteessa, etten olisi ikinä uskonut siitä selviävämme ilman avioeroa. Mekin sitten pääsimme perheasiain neuv.keskuksen pariterapiaan ja pikku hiljaa alkoi tilanne avautua ja parantua. Me tarvitsimme näköjään todella vakavan kriisin, jotta molemmat tavallaan heräsimme todellisuuteen. Olisimme toki voineet erota ja varmaan joskus olisimme löytäneet uudet kivat kumppanitkin. Helpompaahan se tavallaan olisi ollut luovuttaa, mutta kyllä olemme nyt äärimmäisen tyytäväisiä, että päätimme yrittää, vaikka tahto siihenkin oli hirveän vaikea löytää. Nyt ymmärrämme toisiamme ja ymmärrämme sen, että olemme kaksi aivan erilaista ihmistä, emme voi muuttaa muita kuin itseämme ja omaa käyttäytymistämme, omia asenteita ja omia tunteita. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen. Tämän kun oivaltaa, oivaltaa jo paljon.



Se, että ajattelet miehestäsi jollain negatiivisella tavalla, ei tarkoita sitä, että hän esim olisi ärsyttävä ihminen. Se on vain sinun mielipiteesi, ei totuus. Esim minun mielestäni äitini on rasittavan ärsyttävä, mutta siskoni on täysin eri mieltä, hän ei ymmärrä näkemystäni ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että kyse on vain MINUN mielipiteestäni, ei totuudesta. Ymmärrätkö?



Toinen tulee hyväksyä sellaisena, kuin hän on. Tulee ymmärtää, että voit muuttaa omaa asennettasi hänestä. Ei hänkään voi sinua muuttaa, eikä ole tarkoituskaan. Mitään väkivaltaa ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta tarkoitan luonteenpiirteitä esimerkiksi. Me olemme mieheni aknssa oivaltaneet tämän ja annamme toistemme luonteenpiirteille, tottumuksille, haluille ja kiinnostuksenkohteille tilaa suhteessa. Karrikoidusti, minä tykkään leikkiä lasten kanssa kehittäviä leikkejä, opettaa heille koko ajan jotain. Mieheni puolestaan haluaa olla toiminnallisempi, potkii lasten kanssa palloa, riehuu, rakentaa majoja jne. Joskus riitelimme paljonkin siitä, että miksi mieheni ei tee mitään "kehittävää" lasten kanssa, että kaikki se oikea kasvatus ja opastus on vain minun kontollani. Kuitenkin nykyään tämän oivalluksen jälkeen, olen ymmärtänyt, että miehelläni on omat juttunsa lastemme kanssa ja minulla omat. Kummatkin on yhtä tärkeitä ja arvostettuja asioita. On hienoa, että lapsilla on omanlainen suhde kumpaankin vanhempaansa, omanlainen ainutlaatuinen suhde. Isä opettaa miten aitaa korjataan ja äiti opettaa aakosia tai potalla käymistä.



En tiedä ymmärsikö kukaan. Mutta meitä tämä on auttanut äärimmäisen paljon. Olemme yksilöitä, parisuhteessa keskenämme. arvokkaita yksilöitä, emme haluaisikaan olla yhdessä ihmisen kanssa, joka olisi kopio itsestämme.



Tsemppiä teille, jospa se miehesi kuitenkin suostuisi vaikapa vain yhdeen käyntiin terapeutin luona? Eikö hän olisi vielä sen velkaa perheellenne, sinulle ja lapsillenne? Mitä hänellä olisi hävittävääkään? Voithan esittää asian hänelle niin, että terapeutilla käyminen helpottaisi myös eroprosessia, jos sellaiseen lopulta päädytte.