Lue keskustelun säännöt.
Lapsen harrastus ja vanhempien työt...
07.09.2012 |
Meidän 8-v poika on toivonut jo reilun vuoden pääsevänsä jääkiekkoon. Viime talvena missasimme paikallisen seuran "Hippo-koulun" ja lupasimme pojan sinne seuraavana vuonna jos itse vielä haluaa. Nyt olisi aika ilmoittautua mutta.... Hippo-talvi vielä voidaan järjestää mutta jos poika haluaisi jatkaa; meillä ei ole siihen käytännössä mitään mahdollisuuksia. Jo noin pienillä on 3-4 harjoitukset viikossa kahdessa eri jäähallissa johon kumpaankaan ei pääse julkisilla. Nuorimman joukkueen harjoitukset ovat siihen aikaan että olemme yleensä kumpikin töissä mutta kuljetus nyt ehkä jotenkin saataisiin järjestymään kimppakyydeillä. Mutta seuran toimintaan on pakko sitoutua ja siihen sitten viimeistään loppuu meidän perheen rahkeet :(
Eli antaako pojan kokeilla lajia, jota ei voi jatkaa vai todeta että ei tule onnistumaan jo ennen ekaa kautta?
Kommentit (6)
Onko teidän 8-vuotias saanut tähän asti kaiken haluamansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan "vaadittu" että lapsilla on vähintään yksi urheiluharrastus ja pojan ykköstoive on ollut jääkiekko jo toista vuotta. Viime talvena emme mahtuneet ryhmään/olimme myöhässä mutta tänä syksynä ehkä vielä ehtisi. Mutta jatko on mahdoton :(
mutta sanottiin vain, ettei haluta hänelle harrastusta, joka on kahdesti viikossa. Sitoo liikaa.
Siinä se.
tänä vuonna pääsee, niin minusta teidän on pidettävä lupauksenne. Jos siis tuon pystytte järjestämään. Itse en turhaan pohtisi tuevia kuljetuksia ym., sillä voihan olla, että lapsi ei edes halua jatkaa. Tai jos haluaa, niin ehkä ne treeniajat muuttuvat siihen mennessä tai kuljetukset järjestyvät. Tai kenties teillä vaihtuvat työpaikat ja työajat. Vai haluatko kuulla pahimmassa tapauksessa vuosikausia, että "Siihen jääkiekkokouluunkaan en päässyt..."?
Toki lapsen kanssa kannattaa keskustella tilanteesta ja siitä, että jatko ei välttämättä onnistu. Mutta jos haluaa kokeilla ja se perheen aikatauluihin sopii, niin tietysti antaisin kokeilla.
Noista seurojen talkootöistä on turha tehdä peikkoa etukäteen. Seuratöihin voi osallistua monella tavalla, vaikkapa lähettämällä sähköposteja kotoa. Ei kaikki talkootyö ole makkaran myymistä otteluissa tms.
Meillä molemmilla on iltapainotteiset työt (minulla 9-17, miehellä 10-18) ja näinollen monet harrastukset on jouduttu jättämään väliin. Elämä nyt vaan on.
Onko kukaan joutunut sanomaan lapselle että toivottu harrastus ei ole mahdollinen? Miten asian voi kertoa lapselle?