Lue keskustelun säännöt.
Hankkiako lapsi vai ei?
04.07.2012 |
Miksi äitiys on sellainen tabu, ettei siitä saa sanoa mitään negatiivista?
Minulla ei ole vielä lapsia, enkä tiedä, haluanko myöhemminkään. Entä jos kadun sitä, etten sitten hankikaan lapsia? Useimmilla ystävistäni on lapsi tai lapsia, ja muutama heistä on keskusteluissa maininnut, että pärjäisi mainiosti ilman lapsia ja olisi voinut elää onnellisena ilmankin.
Olen lueskellut keskustelupalstoja, ja siellä vastaavia ajatuksia kertovia pidetään vinksahtaneina.
Minua pelottaa se, että elämä lapsen kanssa on pelkkää vastuuta, velvollisuuksia ja rajoituksia. Omat tärkeät ja aikaavievät harrastukset on jätettävä ja luovuttava työstä (jos ei ole työssä, ei voi harrastaa ja jos on työssä, ei voi käyttää loppuaikaa päivästä harrastuksiin), ja elämä muuttuu täysin. Entä jos en pystykään rakastamaan lasta täysin vaan katkeroidun siitä "menetetystä" elämästä, jonka uhraan.
En ole (vielä) todellakaan valmis äidiksi. En myöskään keksi yhtään hyvää syytä, miksi haluaisin äidiksi. Onko omien geenien jatkaminen ja sen oman lapsen tekeminen todellakin välttämätöntä?
Kirjoitukseni on kärjistävä, mutta näitä asioita oikeasti pohdiskelen. Oma äitini ei pysty ymmärtämään ajatuksiani; hän tuomitsee vahvasti kaikki ne äidit, jotka palaavat nopeasti työelämään eivätkä uhraa omaa elämäänsä lapsiin. Hänen mielestään olen kummallinen, kun edes mietin asiaa, voinko oikeasti olla rakastamatta sydämestäni omaa lasta.
Kaikki sanovat, että kyllä se muuttuu kun lapsen saa syliin ym. MUTTA entä jos ei muutukaan? Kyllähän lapsikin sen aistii, jos äiti ei ole täysillä hommassa mukana. Pelottava ajatus.
Kommentit (5)
ottaessani lapsen ensi kertaa syliin. "Mitä mä teen? Miten osaan? En ole valmis tähän vastuuseen!" Siinä varmaan ensimmäiset ajatukset.
Itsekin samoja pohtiva, ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten mitä sitä jahkailemaan, jos tiedät ettet ole valmis heräämään yöllä ja menemään lohduttamaan pienokaista. Älä hanki (vielä). Jos ja kun olet henkisesti valmis (toki myös sos. fys. valmis), niin hanki.
Tämä asia on kuitenkin semmoinen, ettei sitä kannata ylianalysoida: lisäänyminen on aika luonnollista ihmisella (joskin soisi, että tietynlainen aines jättäisi sen kokonaan väliin).
Totta kai ihminen joutuu luopumaan monistakin asioista hankkiessaan lapsen, mutta toisaalta se lapsi tulee niiden asioiden tilalle. Mä mietin myös ennen lapsen saamista sitä, miten jaksan olla lapsen kanssa sen sijaan, että tekisin omia juttujani. No, en tietysti aina jaksakaan, mutta toisaalta sen oman lapsen kanssa on myös ihan mukava olla, paljon mukavampi kuin muiden ihmisten lasten kanssa.
Ei sitä äidinrakkautta voi kuvitella ennen lapsen saamista. Mielestäni on ihan luonnollistakin pohtia noita asioita, kun miettii lasten saamista.
Suosittelisin kyllä, että mikäli päädyt siihen tulokseen, että hankit lapsen, et lyö lukkoon sitä, että palaat pian töihin ym.
Itsekin mietin aikoinaan samaa. Oli jännittävää huomata miten eläimellinen hoivavietti kuitenkin raskauden ja synnytyksen jälkeen heräsi. Vauva vaan pysyi sylissä ja tuntui kuin jotkut suuremmat voimat ohjasivat minua. Väitän että raskaus ja imetys muuttivat selvästi aivojani ja persoonallisuuttani ainakinvauva- ajan ajaksi.
Tästä syystä useimpien naisten ei pitäisi joutua valitsemaan hankkiako lasta. Et voi tietää nyt millainen äiti sinusta tulisi. Aiemmin lapsia vaan tuli, luonto ohjasi ja auttoi hoitamaan niin kuin eläimillä.
Hyvin harva nainen itse katuu lapsen saamista. Joskus elämyshakuisten kavereiden sekoiluja katsellessani olen kyllä miettinyt että niiden naisten ei ehkä kannattaisi hankkia lasta jotka eivät pysty olemaan uskollisesti parisuhteessa. Toisaalta näillekin kavereille juuri se lapsi on joskus huonoina päivinä ollut se ainoa syy pysyä hengissä, ainoa iloa ja lohtua tuova asia elämässä.
Kokemuksia miehistä ja matkoista kannattaa kyllä hankkia ennen lapsen saamista. On totta että ensimmäisinä vuosina lapsi sitoo äitiä.
Vauvamuskari tuntui rnakkojen työvuosien jälkeen ihanalta vaihtelulta.
ottaessani lapsen ensi kertaa syliin. "Mitä mä teen? Miten osaan? En ole valmis tähän vastuuseen!" Siinä varmaan ensimmäiset ajatukset.