Mun elämä on perseestä

Tai siis kaikki muu on hyvin, mutta yhteys omaan mieheen on hävinnyt.



Tuntuu et parisuhde laskettelee alamäkeä ku lehmän häntä.



Oma mies ei tunnu yhtään kiinnostavalta, vituttaa olla samaan aikaan kotona sen kanssa, yhtä kilpailua siitä kummalla on enemmän velvollisuuksia ja tekemistä. Hän toki elättää meidät kaikki ja minä taas pyöritän koko kodin, mutta jotenkin tää kaikki on alkanut ÄRSYTTÄÄ ihan helvetisti viime aikoina.



Seksi on hävinnyt, mies haluaisi ja haluaisi pussaillakin mutta mua sen suuteleminen lähinnä ällöttää. En jaksaisi. Jotenkin tää kaikki on pläsähtänyt naamaan ku märkä rätti. Ajattelin just tänään et tähän avioliittoon ois helppo jonku kolmannen pyörän tulla, koska me ollaan niin valovuosien päässä toisistamme. Ja ennen kaikkea tuntuu, että mä en JAKSA enää yrittää.



Tuntuu et mies ei kaikkien näiden vuosien jälkeenkään ole yhtään kärryillä siitä, minkälainen ihminen minä olen. Meidän välinen kommunikaatio on ihan perseestä.



Mitä VITTUA? Oikeesti ärsyttää että tuntuu tältä.