Miksi mä rakastan miestä, joka on itsekäs kusipää?

Onko mulla joku aivokemiallinen häiriö, joku muu vakava todellisuudentajua hämärtävä sairaus vai olenko yksinkertaisesti vaan helvetin tyhmä, kun rakastan kuollakseni miestä, jonka varsin hyvin tiedän olevan totaalinen idiootti, itsekeskeinen paska, joka ei millään tavalla välitä kuin itsestään ja omasta olostaan?



Onko tähän tautiin olemassa joku lääke? Saisiko jollain illalla otettavalla sinisellä pillerillä kasattua itsensä, kirkastettua aivonsa, keräiltyä itsetuntonsa ja siirryttyä elämässä eteenpäin?



Kokemuksia hyvistä lääkäreistä ja apteekeista?