Lue keskustelun säännöt.
kun oma lapsi aiheuttaa ongelmia ja häpeää...
07.09.2012 |
Meillä on kolme lasta. Nuorin on... no, suoraan sanottuna välillä aivan kamala. Poika on nyt viidennellä luokalla ja olen vuoden sisällä käynyt koulussa juttelemassa milloin kenenkin kanssa lukemattomia kertoja.
poika valehtelee, että ollaan köyhiä (jos esim ei ole saanut haluamaansa asiaa). Ei halua harrastaa mitään ja oli kertonut koulupsykologille, että olemme niin varattomia, ettei ole mahdollista harrastaa. Olemme ihan normituloisia ja lasten menoihin on aina satsattu!
Jos poika ei halua syödä aamupalaa ja potee päänsärkyä koulussa kertoilee, ettei meillä ole mitään ruokaa (ja todellakin aina on!)
nyt uusimpana tempauksena poika lähtee ovet paiskoen ja huutaa porraskäytävässä : turpa kiinni ämmä, en tuu sinne hakattavaksi! ( olin siis komentanut takasin, kun lähti luvatta)
Isälleen oli kerran bussissa huutanut: Älä hakkaa! kun isänsä siirsi pojan penkillä röhnöttävät jalat. Ikinä ei ole saanut luunappiakaan!
Poika ei ymmärrä tekojensa seurauksia ja syyttää aina muita. jos koulu ei suju, se on opettajien vika. Toivoo jatkuvasti, että olisi syntynyt toiseen perheeseen.
Muut lapsemme ovat aivan toisenlaisia. Ja nämä pojan ongelmatkin ovat alkaneet n. pari vuotta sitten nyt kokoajan pahentuen.
Poika on saanut huomioita ja hellyyttä (halaa iltaisin edelleen) ja en keksi millään syitä tähän käytökseen.
Kun ajat on nyt nämä (Eerikan kohtalo ym.) niin olen varma, että kohta sossut paukkaa ovelle ja lähtee kaikki lapset näiden pojan puheiden vuoksi.
Olen kertonut hänelle mitä niistä voi seurata, mutta ei ymmärrä eikä välitä.
Mitä hemmettiä tässä nyt voi tehdä?
Kommentit (40)
ihan keittiöpsykologi, joten suhtaudu sen mukaan.
Olisko poika huomannut, että menette noiden sen kommenttien jälkeen vähän hämilleen ja käyttää sitä nyt vallan välineenä? Onko saanut jotain läpi noita käyttämällä?
Mitä olet mieltä, olisko hyvä puhua jonkun asiantuntijan kanssa, etenkin kun olet huomannut että pahenee koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan keittiöpsykologi, joten suhtaudu sen mukaan.
Olisko poika huomannut, että menette noiden sen kommenttien jälkeen vähän hämilleen ja käyttää sitä nyt vallan välineenä? Onko saanut jotain läpi noita käyttämällä?
Mitä olet mieltä, olisko hyvä puhua jonkun asiantuntijan kanssa, etenkin kun olet huomannut että pahenee koko ajan?
mutta osaisiko olla niin laskelmoiva, että opettajille ja muille koulussa höpöttelee näitä ymmärtäen, että ne kerrotaan meille?
Ammattiapua on kai pakko hakea, vaikka kynnys on suuri..
Mutta kuitenkin ihmetyttää miksi poika on niin ilkeä?
ap
niin ota sitten kaikki pojan tavarat pois ja huoneen ovikin. Parit vaatekerrat voit jättää ja nekin niitä ei kivoja vaatteita/kenkiä. Olkoon sitten "köyhää" kun sellaista kertoilee kaikille.
Ryhdytte muutenkin köyhäilemään. Tiedän ei kivaa muille lapsille, mutta ehkäpä poika huomaa että oma käytös vaikuttaaa koko perheeseen.
tuollaisella huutelulla ja valehtelulla voi olla vakavia seurauksia. Hakekaa ihmeessä ammattiapua!
Kynnys voi tuntua suurelta, mutta verrattanu siihen prässiin, mihin koko perhe joutuu, jos lastensuojelu rupeaa toimenpiteisiin (siis ihan vaan selvittämään asiaa), avun hakeminen on pieni vaiva.
Ei kannata itsekseen pähkäillä, miksi poika on niin ilkeä. Apua hakemaan ja HETI.
niin ota sitten kaikki pojan tavarat pois ja huoneen ovikin. Parit vaatekerrat voit jättää ja nekin niitä ei kivoja vaatteita/kenkiä. Olkoon sitten "köyhää" kun sellaista kertoilee kaikille.
Ryhdytte muutenkin köyhäilemään. Tiedän ei kivaa muille lapsille, mutta ehkäpä poika huomaa että oma käytös vaikuttaaa koko perheeseen.
että kaikki kivat limut, karkit, mehut. pizzat yms. ruokavaliosta pois. Juotte vettä ja maitoa ja syötte ruisleipää lauantaimakkaralla ja laitatte halpaa ruokaa. Ulkona ette syö ja jos johonkin pitää lapsen kanssa mennä menette kävellen. Vaateita ei osteta kuin tarpeeseen ja jos ostetaan niin halvimmat mahdolliset, jostain Tarjoustalosta. Jos ei pidä niin myytte pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnenksi silloin ei sossuista ollut vaaraa, jouduinpa vaan tarkkailukouluun missä käytös meni vielä hillittömämmäksi kunnes päätyi teini-iässä liialliseen juomiseen ja holtittomaan seksielämään sekä koulusta valtavasti lintsaamiseen.
Ihan kunnon ihminen minusta kuitenin tuli ja akateemisen koulutuksenkin olen sittemmin hankkinut. Mulla vaan oli vähän "haastavampi pää" eli temperamentti ja luonne jonka kanssa tuli taisteltua tavanomaista pidempään että sain itseni sillä tavalla kasaan että pystyin sopeutumaan muiden ihmisten yhteiskuntaan.
Pystyisitkö joskun menemään hänen kanssa kahden jonnekkin kivaan paikkaan, ja jossain vaiheessa kun esim. olette syömässä tai istutte paluumatkalla tai muuten "rauhoittuneet", niin ihan ottaa asia puheeksi sillai nätisti. Kysyt pojalta vaikka, että osaako hän kertoa, miksi käyttäytyy niin ja onko huomannut kuinka pahalta se susta tuntuu. Onko pojalle jossain tapahtunut jotain ikävää, kiusataanko koulussa? Voit valaista sille tuntemuksiasi tosta sossujutustakin. Jos saisitte aikaan kunnon keskustelun.
Ymmärrän toki, että itse poikasi tunnet ja tiedät onnistuisiko moinen. En mä usko että hän on luonnostaan ilkeä. Kovin kypsytmätön vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista tulee tollasia, kun perhe ei tarvii niitä. Ne ei tunne kuuluvansa laumaan, ne eivät ole mitenkään tarpeellisia, lähinnä lemmikkejä, jotka kanavoi sitten käyttämättömän energian mihin sattuu. Mitkä on pojan kotityöt/päivä? MItä tekee koulun jälkeen, onko asiat liian hyvin, annatko rahaa muuten vain, paljonko aikaa vietätte yhdessä oikeesti, syöttekö päivällisen yhdessä? Onko kavereita? Tuntuu että haet lapsesta vikaa, vaikka saattaakin oireilla olosuhteista. jos keskustelee kaikkien lasten kanssa, huomaa että kaikilla on aivan erilainen kuva perheestään. Vanhemmilla lapsilla on saattanut olla ihan eri kasvatus, sitä ei vaan itse äitinä kaikkea huomaa.
eikä sun tartte perustella välttämättä lapselle mitään. Perusturvallisuus on pojalla hakusessa. Anna sille rajat joiden sisällä liikkua, asiat elämässä on ansaittava. Jos käyttäytyy kun uhmaikäinen 6 vuotias, kohtele samoin kun silloin. Samaa ehdotan kun edellinen että köyhäily päälle, sitten näkee mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että mitä se tarkoittaa, jos joku ottaa hänen puheet todesta. Kerro kaikki ja kerro myös tämä eerikan tarina. -> ymmärtää kuinka pahasti voi asiat olla.
Sano pojalles että turha huudella, itselleen saa vaan huonon maineen. Joutuu jopa sen vuoksi tarkkailuun. (Joku syy tuohon tietysti on, mutta mikä?)
Tai: Kysy pojalta ihan pokkana, että mistäs saataisiin sulle parempi koti? Ja sanot myös, että oot oikeasti miettinyt asiaa ja aiot ottaa selvää. Saattaa pojalla ilme muuttua :O
Sinuna soittaisin nyt heti lapsen opettajalle ja pyytäisin aikaa palaverille. Kerrot kaiken tämän, mitä tuohon avaukseen kirjoitit ja kerro olevasi ymmälläsi sen suhteen, miten saisit tällaisen käytöksen loppumaan.
Opettajat ovat kasvatusalan ammattilaisia ja tietävät kyllä, että jos teillä oikeasti olisi tuollaista, mitä lapsi väittää, niin lapsi häpeilisi sitä, yrittäisi parhaansa mukaan salata, eikä suinkaan olisi suuna päänä toitottamassa, kuinka meillä on köyhää ja vanhemmatkin hakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun todetaan et sulla on lastenkasvatus "tuuliajolla", etkä pysty edes laittaan rajoja ton ikäselle.
Lapsista tulee tollasia, kun perhe ei tarvii niitä. Ne ei tunne kuuluvansa laumaan, ne eivät ole mitenkään tarpeellisia, lähinnä lemmikkejä, jotka kanavoi sitten käyttämättömän energian mihin sattuu. Mitkä on pojan kotityöt/päivä? MItä tekee koulun jälkeen, onko asiat liian hyvin, annatko rahaa muuten vain, paljonko aikaa vietätte yhdessä oikeesti, syöttekö päivällisen yhdessä? Onko kavereita? Tuntuu että haet lapsesta vikaa, vaikka saattaakin oireilla olosuhteista. jos keskustelee kaikkien lasten kanssa, huomaa että kaikilla on aivan erilainen kuva perheestään. Vanhemmilla lapsilla on saattanut olla ihan eri kasvatus, sitä ei vaan itse äitinä kaikkea huomaa.
täällähän juuri tuomittiin äiti jonka 12-vuotias joutuu huolehtimaan pikkusisaruksen aamupalan laitosta ja olemaan koulussa tukemassa. Kun omat sosiaaliset kuviot menee sekaisin, jos solmii vaikka pikkusisaruksen kengännauhat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista tulee tollasia, kun perhe ei tarvii niitä. Ne ei tunne kuuluvansa laumaan, ne eivät ole mitenkään tarpeellisia, lähinnä lemmikkejä, jotka kanavoi sitten käyttämättömän energian mihin sattuu. Mitkä on pojan kotityöt/päivä? MItä tekee koulun jälkeen, onko asiat liian hyvin, annatko rahaa muuten vain, paljonko aikaa vietätte yhdessä oikeesti, syöttekö päivällisen yhdessä? Onko kavereita? Tuntuu että haet lapsesta vikaa, vaikka saattaakin oireilla olosuhteista. jos keskustelee kaikkien lasten kanssa, huomaa että kaikilla on aivan erilainen kuva perheestään. Vanhemmilla lapsilla on saattanut olla ihan eri kasvatus, sitä ei vaan itse äitinä kaikkea huomaa.
"jokainen lapsi syntyy erilaiseen perheeseen". On erilaista olla esikko kuin kuopus/iltatähti.
Esikon syntyessä voi perheen rahatilanne olla tiukka, mutta kuopus voi saada rahaa helpostikin ja tottua siihen, että oma huone on normaalia kun esikko on voinut joutua jakamaan huoneensa.
Älä sille opelle soita. Seuraavaksi teillä on kokoperhe tarkkailussa, kun todetaan et sulla on lastenkasvatus "tuuliajolla", etkä pysty edes laittaan rajoja ton ikäselle.
Ja kumpihan on parempi: se että opettaja saa lapsen puheista vähintäänkin kummallisen käsityksen perheestä vai se, että opettaja tietää, mistä on kysymys.
Yhteistyössähän ne rajat lapselle pistetään ja tärkeintä on, että vanhemmat ja muut kasvattajat (kuten opettaja) ovat samalla puolella eivätkä kyräile toisiaan. Vain kotihoidossa olevat pikkulapset kasvatetaan kokonaan itse.
- 13
ja lähtisin selvittelemään kunnolla, onko pojalla vaikka jotain sellaista, joka aiheuttaa tätä käytöstä.
Itse olen kahden asperger-lapsen äiti ja toisella lapsistamme oli ala-asteella paljonkin kuvaamasikaltaista käytöstä. Ja meillä oli kyseessä tyttö. Aspergeroireisilla on juuri vaikeuksia ymmärtää näitä syy-seuraus-yhteyksiä ym vastaavia. Meillä ongelmia oli jo eskarissa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Meillä on muitakin lapsia ja nuorimmallakin epäillään nyt jotain autisminkirjon oireyhtymää. Hänkin on tyttö mutta samantapaisia käytösoireita on ollut vuosien mittaan paljonkin. Hänellä lähinnä selvitellään nyt ADD:n mahdollisuutta.
En väitä, että lapsellanne on sama tilanne mutta kuulostaa niin tutulta tuo kuvauksesi.
Lähtisin itse rohkeasti tapaamaan opettajaa ja kyselemään hänen kokemuksiaan näistä ongelmatilanteista. Koulun kautta on mahdollisuus saada lähete perheneuvolaan ja sitä kautta tutkimuksiin, jos aihetta ja epäilyä on. Neuropsykologi pystyy hyvinkin selvittämään onko lapsesi käytöksen takana jotain sellaista johon voidaan tarttua ja ongelmia hoitaa vaikka terapialla.
Lapsista tulee tollasia, kun perhe ei tarvii niitä. Ne ei tunne kuuluvansa laumaan, ne eivät ole mitenkään tarpeellisia, lähinnä lemmikkejä, jotka kanavoi sitten käyttämättömän energian mihin sattuu. Mitkä on pojan kotityöt/päivä? MItä tekee koulun jälkeen, onko asiat liian hyvin, annatko rahaa muuten vain, paljonko aikaa vietätte yhdessä oikeesti, syöttekö päivällisen yhdessä? Onko kavereita? Tuntuu että haet lapsesta vikaa, vaikka saattaakin oireilla olosuhteista. jos keskustelee kaikkien lasten kanssa, huomaa että kaikilla on aivan erilainen kuva perheestään. Vanhemmilla lapsilla on saattanut olla ihan eri kasvatus, sitä ei vaan itse äitinä kaikkea huomaa.
Yksikään ko. tekstin väitteistä ei pidä paikkansa vähimmässäkään määrin..
Pojalla on ihan samat kotiaskareet kuin sisaruksillaan. Aikaa vietty OIKEASTI paljon. Nämä oireilut alkaneet parin vuoden aikana, sitä ennen ihan normaali aktiivinen iloinen lapsi.
Kavereita on.
Enkä hae lapsesta vikaa, mutta tuo käytös on kamalaa!
Nytkö sitten pitäis tosissaan kääntyä ammattilaisten puoleen, kun tuollaista ajatuskuntaa siellä liikkuu? Tuntuu ihan älyttömältä.
Ollaan miehen kanssa aikalailla mietitty omaa toimintaamme ja edelleenkään ei raksuta mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Se onni ollut, että sisarensa käyneet saman koulun ja opettajat kyllä tuntevat meidän perheen. Mutta varmasti joku uusi jossain vaiheessa puuttuu jos poika jatkaa tuota.
Ps. se yhteinen päivällinen ollut 17 vuotta katettuna.
ap
ammattilaisten puoleen, kun tuollaista ajatuskuntaa siellä liikkuu?
Älä ap ole tyhmä, tuon kirjoittaja ei ole ammattilainen... Eli kyllä, hakekaa apua, mitä pidempään sitä venyttää sen vaikeammiksi ongelmat tulevat.
eli mikä tässä asiassa sua vaivaa ap, oikeesti? Mitä kiellät? Jos kerran asiat on niin hirveen hyvin, ja kaikki sen tietää, ni miks ne pojan sepitykset sua vaivaa? Kuka ne sen sanomiset sulle edes kertoo, huolestuneet opettajat? Hermostut aika vähästä. Olisi mielenkiintoista tietää ammattisi.
JOs olisin tiennyt mitä pitäisi tehdä, ei oma perheeni olisi ehkä tässä tilanteessa nyt. Ihan noin paha ei tilanne ollut kun oma lapseni oli tuon ikäinen,mutta nyt jo teini ja ollaan siinä vaiheessa että hoidellaan asioita viranomaisten kanssa. Tuntuu todella pahalta, koska koskaan ei häneltä ole mitään puuttunut. Toinen lapsemme on ihan erilainen, vaikka samasta puuta veistetty ja samanlaisen kasvatuksen saanut.
Voimia sinulle, toivottavasti saatte apua. Ehkä kannattaa harkita ulkopuolista apua ennen kuin olette näin pitkällä kuin me.