Lue keskustelun säännöt.
kun oma lapsi aiheuttaa ongelmia ja häpeää...
07.09.2012 |
Meillä on kolme lasta. Nuorin on... no, suoraan sanottuna välillä aivan kamala. Poika on nyt viidennellä luokalla ja olen vuoden sisällä käynyt koulussa juttelemassa milloin kenenkin kanssa lukemattomia kertoja.
poika valehtelee, että ollaan köyhiä (jos esim ei ole saanut haluamaansa asiaa). Ei halua harrastaa mitään ja oli kertonut koulupsykologille, että olemme niin varattomia, ettei ole mahdollista harrastaa. Olemme ihan normituloisia ja lasten menoihin on aina satsattu!
Jos poika ei halua syödä aamupalaa ja potee päänsärkyä koulussa kertoilee, ettei meillä ole mitään ruokaa (ja todellakin aina on!)
nyt uusimpana tempauksena poika lähtee ovet paiskoen ja huutaa porraskäytävässä : turpa kiinni ämmä, en tuu sinne hakattavaksi! ( olin siis komentanut takasin, kun lähti luvatta)
Isälleen oli kerran bussissa huutanut: Älä hakkaa! kun isänsä siirsi pojan penkillä röhnöttävät jalat. Ikinä ei ole saanut luunappiakaan!
Poika ei ymmärrä tekojensa seurauksia ja syyttää aina muita. jos koulu ei suju, se on opettajien vika. Toivoo jatkuvasti, että olisi syntynyt toiseen perheeseen.
Muut lapsemme ovat aivan toisenlaisia. Ja nämä pojan ongelmatkin ovat alkaneet n. pari vuotta sitten nyt kokoajan pahentuen.
Poika on saanut huomioita ja hellyyttä (halaa iltaisin edelleen) ja en keksi millään syitä tähän käytökseen.
Kun ajat on nyt nämä (Eerikan kohtalo ym.) niin olen varma, että kohta sossut paukkaa ovelle ja lähtee kaikki lapset näiden pojan puheiden vuoksi.
Olen kertonut hänelle mitä niistä voi seurata, mutta ei ymmärrä eikä välitä.
Mitä hemmettiä tässä nyt voi tehdä?
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittäisin saada perheneuvolaan ajan. Hommaan pitää kuitenkin puuttua ajoissa, tai olette pulassa, kun finnit alkaa tulla naamaan ja karvat kainaloon.
Myöskin sitä vakavaa keskustelua pojan kanssa niistä valehtelun seurauksista ja rangaistus valehtelusta olisi paikallaan.
terv. lievän ADHD-lapsen äiti, just viikon tietsikkakiellon langettanut
Kävimme tyttären kanssa perheneuvolassa 2 kertaa ja sieltä saimme todella apua eikä mitään syyttelyä tai kyttäystä.
Samat asiat siellä puhuttiin kuin kotonakin mutta tytär uskoi vasta kun muut selitti asiat ja kuunteli häntä...äidin ja isän "jaarittelut" ei kiinnostaneet :(
Kun asiat selvittää heti eikä jää ihmettelemään niin kaikki on paljon helpompaa!
Ja tulette ehkä jatkossakin tarvitsemaan apua kun poika tulee murrosikään niin silloin kynnys hakea apua on matalampi.
Kumpi on tarkeämpää...saada pojalle ja teidän perheelle apua vai"kulissit"?
eli mikä tässä asiassa sua vaivaa ap, oikeesti? Mitä kiellät? Jos kerran asiat on niin hirveen hyvin, ja kaikki sen tietää, ni miks ne pojan sepitykset sua vaivaa? Kuka ne sen sanomiset sulle edes kertoo, huolestuneet opettajat? Hermostut aika vähästä. Olisi mielenkiintoista tietää ammattisi.
tottakai minua ja miestäni sekä pojan sisaruksia vaivaa ja juu, ihan hävettääkin, kun poika mm. rappukäytävässä karjuu täyttä kurkkua typeryyksiä! Itsekin jäisin miettimään, jos bussissa näkisin lapsen huutavan isälleen, että älä hakkaa!
Ja tuo kalikka-älähdys-sanontasi on koominen! Luuletko, ettemme olisi miettineet ja miettineet. Murhetta aiheuttaa nimenomaan tämä avuton olo. Kun emme tiedä mistä on kysymys! Emme tiedä miten toimia!
hermostun vähästä... en ole hermostunut mistään. Vääristyneen käsityksen ojentaminen ei ole
hermostumista.
Miksi ammattini kiinnostaa? Mutta jos siitä nyt haluat vetää diagnoosia, niin olen pankkitoimihenkilö. Mieheni tutkija.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murhetta aiheuttaa nimenomaan tämä avuton olo. Kun emme tiedä mistä on kysymys! Emme tiedä miten toimia!
ap
Eihän teillä ole muuta vaihtoehtoa. Lapsella on käytökselleen syyt, ne voivat johtua teistä vanhemmista, koulusta, kavereista, you name it. Koska ette itse syitä löydä niin tarvitsette apua.
johonkin MLL:n neuvovaan puhelimeen? Minusta kuulostaa että pojalla on esimurrosikä ja ehkä jo varsinainenkin murrosikä pukkaamassa päälle. Itsekin olin ihan kauhea murrosikäisenä ja kuilu vanhempiin oli valtava. Veljeni taas olivat oikein leppoisia ja hyväntuulisia eikä kummallakaan ollut ikinä mitään murrosikää tai kapinaa.
Ja ei kai kukaan täysipäinen opettaja usko pelkkää pojan sanaa jos poika selittää miten ootte niin köyhiä ettei oo varaa mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä kiusaamista tms varsinaista syytä löydy taustalta, niin uskoisin että kyse on väliaikaisesta ongelmasta.
Tärkeintä on että lapsi kuitenkin tuntisi olevansa rakastettu sellaisena kun on ja että pystyisitte säilyttämään luottamuksellisen keskusteluyhteyden.
Mietin omaa murrosikääni ja mulla tuossa oli myös kapinaa ja huomionhakua vanhempia kohtaan. Kaikkein pahinta jos vanhemmat tämän takia alkaa hyljeksiä lasta.
Minusta on kyllä kummallista, että ap:tä neuvotaan soittamaan niin perheneuvolaan kuin MLL:n palvelemaan puhelimeeen, mutta soitto luokanopettajalle on kauhistus. Eikös se opettaja kuitenkin lapsen parhaiten tunne, heti oman perheen jälkeen? Kyllä sieltä kannattaa aloittaa ja jos opettajasta ei ole apua, niin sitten vasta jatkaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla aistihäiriöinen erityislapsi jolla muitakin erikoisuuksia...joka iltapäivä saa päiväkodin portilla asennoitua valmiiksi siihen, että jostain tulee taas sanomista. Lapsi itse sirkuttaa päivänsä menneen "tosi hyvin", hoitaja huokaa vieressä ja sanoo, ettei se ihan noinkaan ole..."X puri sitä, potkaisi tätä ja rikkoi minun silmälasini kun..." Monta iltaa on mennyt murehtiessa ja itkiessä, joskus tekisi mieli vaan ravistella lasta ja huutaa että miksi helvetissä se ei osaa olla ihmisiksi!
Sanoit, ap, että ongelmat ovat alkaneet kaksi vuotta sitten. Voiko mitenkään olla mahdollista, että pojalle on silloin sattunut jotain, joka on käynnistänyt tuon käytöksen? Jos näin on, poika tuskin osaa sitä itse kertoa ilman apua (kun käytös on tuollaista).
Meillä on ollut samankaltaista ongelmaa, ei tosin ihan noin voimakkaana. Meillä tosin lapsen luonne on näkynyt aina, mutta jossain kohdassa se paheni.
Me olemme käyneet terapiassa erikseen, yhdessä ja perheenä. Siitä on ollut paljon apua ja sitä suosittelen teillekin. Jos teillä on varaa panostaa lasten vapaa-aikaan, harkitse, olisiko teillä varaa panostaa lapsen terapiaan yksityisellä. Mitä nopeammin asiaan päästään käsiksi, sitä paremmat tulokset saadaan.
Käytännön neuvona sanoisin, että lapselle pitää olla tiukat rajat. Todennäköisesti keskimääräistä tiukemmat. Rikkeistä täytyy myös seurata keskimääräistä tiukempi rangaistus ja tarvittaessa lapselle on väännettävä vaikka rautalangasta, että vika on hänessä (ko. tapauksissa). Meillä ollaan oltu pitkiä pätkiä ilman puhelinta, pelioikeutta, telkkaria, jne.
Meillä on toiminut tekojen pitkän aikavälin seurausten korostaminen tai jopa liioittelu (tyyliin: alkoholismi --> kodittomuus --> haiseva pummijuoppo. HUOM! tämä oli kuvitteellinen esimerkki ja tätä 'metodia' täytyy käyttää varoen).
En myöskään pitäisi ihan huonona ideana jonkun ehdottamaa "köyhäilyä". Jos poika valehtelee teidän olevan köyhiä, hänen voisi olla ihan hyvä kokea valheensa todellisuudessa (ilman ruuan rajoittamista tietysti). Muista kuitenkin, että elämä ei voi olla vain rangaistusta, vaan hyvät asiat täytyy muistaa huomioida ja palkitakin :). Myös neutraaleita hyviä hetkiä pitää olla!
Tsemppiä teille! Joskus on raskasta pysyä kovana, sillä oma lapsi rakas ja suloinen (kaikesta huolimatta), ja mieleni tekisi joskus vain antaa periksi. Järjestelmällisyydellä ja terapialla olemme kuitenkin päässeet pitkälle, ja lapsen käytös on helpottanut huomattavasti. Välillä menee jo pitkiäkin aikoja ongelmitta -ja erityisesti silloin, kun selkeää kehitystä on tapahtunut myös osoitamme huomaavamme sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsestasi on kasvamassa melkoinen narsisti. En ymmärrä, miksi et hae hänelle apua. Suosittelen avun saanniksi jo mainittua perheneuvolaa. Sieltä käynnistetään isompia verkosto, jos tarvetta ilmenee.
Voi olla, että poikasi vain käyttää valtaa teihin vanhempiin ja hän osaa katkasita käytöksen, kun ulkopuolinen taho siihen puuttuu. Mutta voi olla myös, että hän todella tarvitsee psykologin apua. Ilman muuta sinun on löydettävä lapsellesi apu.
Puhukaa pojan kanssa näistä asioista, vaikka hän kuinka ei olisi siihen halukas. Kertokaa huolenne ja ihmettelynne, sekä myös ne asiat, jotka tulevat vastaan, jos poika jatkaa käytöstään. Nyt esim. kerrotte, että tilanne on niin paha, että otatte yhteyttä perheneuvolaan (koulun kautta niin ette ole ikuisuutta jonossa) ja haette pojalle apua. JOs hän ei teidän perheessänne halua olla ja haluaa mustamaalata teitä vanhempina, on ilman muuta selvää, että hän tarvitsee apua. Hän ei voi kuvitella perhesuhteiden olevan kiristettävissä tai muutettavissa päähänpistojen mukaan. Teidän ei tarvitse joutua noloon asemaan pojan oikkujen mukaan.Hänen on tajuttava tyhmien juttujensa seuraukset.
Näyttää siltä, että nyt hän pääsee kuin koira veräjästä - nolaa teidät eikä itse kärsi siitä yhtään.
Avainsana tässä on kuitenkin se, että teidän on toimittava ja näytettävä pojalle, että sitä apua löytyy - niin teille kuin pojallekin.
Vanhemmilla lapsilla on saattanut olla ihan eri kasvatus, sitä ei vaan itse äitinä kaikkea huomaa.
Mun mielestä taas on hyvä, että erilaisilla lapsilla on erilainen kasvatus, vaikka samassa perheessä kasvavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos lapsi valehtelee että on köyhää, niin tosiaankin veisin kaikki saavutetut edut pois ja antaisin vaatteiksi vain ne kuluneimmat rätit
ei ihme, että lapsi oireilee noin rajusti.
eli mikä tässä asiassa sua vaivaa ap, oikeesti? Mitä kiellät? Jos kerran asiat on niin hirveen hyvin, ja kaikki sen tietää, ni miks ne pojan sepitykset sua vaivaa? Kuka ne sen sanomiset sulle edes kertoo, huolestuneet opettajat? Hermostut aika vähästä. Olisi mielenkiintoista tietää ammattisi.
tottakai minua ja miestäni sekä pojan sisaruksia vaivaa ja juu, ihan hävettääkin, kun poika mm. rappukäytävässä karjuu täyttä kurkkua typeryyksiä! Itsekin jäisin miettimään, jos bussissa näkisin lapsen huutavan isälleen, että älä hakkaa!
Ja tuo kalikka-älähdys-sanontasi on koominen! Luuletko, ettemme olisi miettineet ja miettineet. Murhetta aiheuttaa nimenomaan tämä avuton olo. Kun emme tiedä mistä on kysymys! Emme tiedä miten toimia!
hermostun vähästä... en ole hermostunut mistään. Vääristyneen käsityksen ojentaminen ei ole
hermostumista.
Miksi ammattini kiinnostaa? Mutta jos siitä nyt haluat vetää diagnoosia, niin olen pankkitoimihenkilö. Mieheni tutkija.
ap
Nii, tiiätkö mitä.
Sä ihan reippaasti neuvottelet niiden sossujen kanssa et poika vaikka kahdeksi kuukaudeksi perhekotia kokeilemaan. :)
Siellä on niin tiukat rajat ja kova kuri, et itku takuulla pääsee ja sen jälkeen koti tuntuu mammonalta.
siitä millaiset seurauksen tuollaisista puheista voi tulla.
Meille myös poika aloitti tuollaista käytöstä (hieman lievempää kylläkin) ja sanoin hänelle, että tuollaiset jutut/valheet voi johtaa siihen, että joutuu kotoa pois. Eikä silloin voi enää sanoa, että se oli vitsi tai huijaamista. Minusta 11 vuotiaalle voi jo kertoa mitä tuollainen käytös voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa. Jos tämä ei auta, niin sitten voisitte varata ajan perheneuvolaan.
Minusta on kyllä kummallista, että ap:tä neuvotaan soittamaan niin perheneuvolaan kuin MLL:n palvelemaan puhelimeeen, mutta soitto luokanopettajalle on kauhistus. Eikös se opettaja kuitenkin lapsen parhaiten tunne, heti oman perheen jälkeen? Kyllä sieltä kannattaa aloittaa ja jos opettajasta ei ole apua, niin sitten vasta jatkaa eteenpäin.
VOihan sille opellekin soittaa ja hänen kanssan jutella. Mutta fakta on se, ettei opettaja ole lastenpsykologi tai vastaava ammattilainen, jonka kanssa esim. perheneuvolassa asioidaan.
AP:n mainitsemat ongelmat kuulostavat jo varsin vakavilta ottaen huomioon pojan nuoren iän. Ehdottomasti ammattiapua hakemaan ap! Aivan kuten oletkin jo saman neuvon monelta tässä saanut. Eihän ammattiavun hakemisessa mitään hävettävää ole, päin vastoin. Se viimeistään osoittaa, että te vanhemmat todella välitätte lapsesta. Ammattiauttaja on kuitenkin puolueeton ja on nähnyt paljon vastaavia tapauksia. Täten hän myös voi hyvin nähdä asioita, joita te lähellä olevat vanhemmat ette näe jne.
Nii, tiiätkö mitä.
Sä ihan reippaasti neuvottelet niiden sossujen kanssa et poika vaikka kahdeksi kuukaudeksi perhekotia kokeilemaan. :)
Siellä on niin tiukat rajat ja kova kuri, et itku takuulla pääsee ja sen jälkeen koti tuntuu mammonalta.
...ole kovinkaan viisasta aloittaa sieltä kovimmasta rangaistuksesta, vaan ihan käyttää järkeä. Se, että lapsi hylätään ja pistetään johonkin koulukotiin on tasan viimeisimpiä vaihtoehtoja. Tässä nyt ei olla vielä lähelläkään sitä, kun ap ei ole vielä minkäänlaista ammattiapua hakenut. Noin vakavien ongelmien kanssa ei kannata jäädä odottamaan niiden pahenemista entistään, kun ap:lle on nyt käynyt. Rohkeasti vaan ammattiapua hakemaan, niin saatte varmasti koko perhe hyviä työkaluja kasvatukseen/elämiseen.
Hae nyt apua, ehkä ensi vuonna pääset keskustelemaan jonkun kanssa.