ä tadan alkaa skippaamaan sukulaisia elämästäni.
Mä olen niin lopen kyllästynyt jatkuvaan valittamiseen.
Muutama sukulainen valittaa osin ihan valittamisen ilosta.
Unohtaen, että ihmiset elää ja toimii hieman eri tavalla.
Kuitenkin asioita, jotka eivät vaikuta heidän elämäänsä. Kaikesta kuulemastani mitä ovat minulle saati perhestäni valittaneet niin tuntuu välillä etten ole tehnyt mitään oikein.
Heidän mielestään siis.
Tämä on minun ja perheeni elämää. On meidän asia tehdä meidän perheen ratkaisut.
Nyt vaan tuntuu siltä, että mitta on oikeasti täysi ja on aika tehdä näin radikaali muutos.
Uskon sen olevan parasta mitä meille olisi sattunut pitkään aikaan.
Voivat siinä sitten keskenään murehtia ja miettiä miksi.
Kiitos.