Lue keskustelun säännöt.
Vuodatus, väsyttää!
03.07.2012 |
Haluaisin kuulla vähän muiden äitien neuvoja kun en itse keksi enää ratkaisua enkä kehtaa kellekään mitään puhua, kun kaikkien ajatus on, että vauvani on helppo enkä voi siis olla väsynyt ja allapäin.
Niin hän onkin, nukkunut yhden tai kahden heräämisen öitä alusta asti, ollut terve ja viihtyy itsekseenkin eli ei tarvitse koko ajan sylitellä. Vauvasta ei olekaan kyse, vaan kaikesta muusta.
Parisuhde repeilee liitoksista, miestä kiinnostaa ainoastaan seksi ja se, että minä hoidan kaikki kotityöt. Hänen mielestään olen lomalla, ja koska hän on töissä, minun ei tarvitse saada muuten omaa aikaa. Käyn kaupassa, pesen pyykit, laitan ruoat, maksan laskut, hoidan puhelinasiat, siivoan kodin, ostan kaikki vauvan tarvitsemat asiat ja maksan vielä vuokraakin isomman osan kuin hän! Kun yritän puhua, sanoo hän, että tätähän minä halusin ja ilkkuu, että onko mussa jotain vialla kun en nyt sitten jaksakaan. Tästä tietenkin seuraa aina hirveä riita.
Kaiken lisäksi minä vielä yritän kartuttaa kassaani ja tehdä vähäsen töitä kotoa kun vauva nukkuu ja edistää opintojani.
Olen ollut myös hyvin sairas, synnytyksestä riippumattomista syistä, ja joutunut viettämään useamman vuorokauden sairaalassa. Ensimmäisen kerran kun lähdin päivystykseen, jouduin ottamaan vauvan mukaan, koska mies ei halunnut häntä hoitaa kun piti herätä aamulla töihin eikä olisi jaksanut. Kun olin sairaalassa 4vrk hoisi hän lapsen, mutta meni anopille eikä joutunut siis mitään kotitöitä tekeemään lisäksi. Silloin oli äitienpäivä, enkä edes lahjaa saanut, koska ei kuulemma vauvan takia pystynyt ostamaan, vaikka iso ostari on aivan vieressä, käytössä oli kaksi autoa ja lapsella olisi ollut isovanhemmat hoitajina. Kun tultiin sairaalasta kotiin, lykkäsi vauvan minulle ja sanoi, että "vuoro vaihtuu nyt, olen ihan poikki" ja jouduin sitten 39 asteen kuumeessa hoitamaan lapsen.
Kertaakaan yli 4kk aikana ei ole yöllä herännyt eikä vaihtanut vaippaa tai tehnyt mitään pyytämättä. Kun pyydän vaikka tiskaamaan kerran viikossa, sanoo, että hänhän tiskasi raskauspahoinvointiaikanani (n. kuukauden ajan, koska mikään ei pysynyt sisällä ja jouduin olemaan sairaslomalla verenpaineen vuoksi).
Näitä esimerkkejä on lisääkin. Olo on tosi tyhjä ja alan olla kyllästynyt kaiken tekemiseen yksin. Välillä hän saattaa kiittää että olen hyvä äiti ja vaimo, mutta pääasiassa mollaa ja valittaa ja jos yritän jotain jutella tai suunnitella niin aina on huono aika ja hän on väsynyt tai pitää päästä kotoota pois viettämään omaa aikaa. Itse olen päässyt 4,5 kk aikana kaksi kertaa ruokakauppaan ja kaksi kertaa salille. Muuten olen ollut täysin yksin vauvan kanssa ja tehnyt kaiken yksin ja maksanut valtaosan kuluistamme.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (6)
Pärjäät paremmin omillasi lapsen kanssa. Älä annan kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet kyseisen miehen kanssa päättänyt mennä yksiin ja vielä tehdä lapsen?
Huonoista ratkaisuista joutuu aina maksamaan...
Koska silloin kun odotin lastamme ja teimme pelisäännöt, hän lupasi jotain ihan muuta. Kaikki lupaukset on vesittyneet tässä ajan kuluessa.
Tunnen tosiaan usein olevani yskinhuoltaja, jolla on kaksi lasta.
onko miehesi aiemmin ollut samanlainen, vai onko hän muuttunut nyt vauvan synnyttyä? Meillä oli ekat kuukauden vauvan kanssa tosi vaikeaa, riitaa tuli ihan joka asiasta, sellaisestkin jossa järki sanoi, että ihan tyhmää riidellä. Olimme kumpikin jotenkin hermot tiukilla, siitä se kai johtui, ja meni pikkuhiljaa ohi. Selvisimme sillä, että puhuimme ääneen siitä, kuinka asiat kiukuttaa vaikka järki sanoo, että se on ihan turhaa, ja sitten yritimme molemmin puolin ymmärtää sitä toisen oloa.
No kyllä se on minusta aika paljon muuttunut tässä raskausaikana ja lapsen syntymän jälkeen. On välillä vihapäissään myös sanonut, että huijasin häneltä lapsen ja yritti ehdottaa aborttia mutten kuunnellut. Ihan kauheaahan tämä on.
Ja olen yrittänyt puhua, mutta usein silloin alan itkeä ja hän vihaa sitä. On töninyt ja potkinut ja tukistanut mua ja haukkuu usein huoraksi jne. Myös raskausaikana, koskaan ei ole kuitenkaan mitään mustelmia tullut.
Vauvan ollessa kävi kerran poliisi kun sain salaa hälytettyä, mutta eivät ottaneet todesta, käskivät vaan nukkua yön yli ja keskustella. Juuri mikään ei ole kuitenkaan muuttunut.
Mitä ihmettä mä oikein teen? Kuka tahansa kellä on pieniä lapsia tietää, ettei käytännön toteutus ole helppo vaikka päättäis lähteä! Mulla ei oikein ole omista vanhemmistakaan tukea, ei ainakaan käytännön tai taloudellista.
Eli jätä se sika, ansaitset parempaa. Oletko niille muille äideille kertonut, että parisuhteesi on perseestä, vai oletko vain vauva sylissä sanonut, että "nyt vähän väsyttää"? Jos on pieni vauva, niin automaattisesti oletetaan, että se vauvanhoito aiheuttaa väsymystä, joten jos et ole itse kertonut asioiden oikeata tolaa, niin ei kannata ihmetellä, jos muut "syyttävät" vauvaa ja vain ihmettelevät.
Onko sinulla ketään, jonka kanssa voisit oikeasti jutella elämästäsi? Ystäviä, sukulaisia, ketään? Jos ei, niin juttele tosiaan vaikka täällä, et ole varmastikaan yksin tilanteesi kanssa.
Viime kädessä joudut itse päättämään, elätkö nyt sellaista elämää, joka on sinulle ja lapsellenne hyväksi.