Miksi mun kohta kolmevuotiaani ei syö?!?

Helle vie ruokahalua, kyllä se taas palautuu. Huolehdi nesteen saamisesta.

Eli syökö lapsi makeita välipaloja tuon tuosta? Ei ihme, jos ei kunnon ruoka maita.

Poika on nyt 3 v, eikä syö mitään vihanneksia tai lihaa, vaikka itse syön joka aterialla vaikka mitä. Myös sisko syö monipuolisesti kaikenlaista, joten esimerkeistä ei ole puutetta! Onneksi poika syö kuitenkin joitakin hedelmiä (banaani, päärynä, rypäleet, mansikka, vadelma, omenatuoremehu) päivittäin. Maito- ja viljatuotteet maistuvat myös hyvin.



No, en jaksa stressata, vaikka sukulaiset KOKO AJAN voivottelevat ja paheksuvat ääneen. : ( Se ärsyttää.

Ite on alkanu olemaan jo suht stressaamatta,mutta kaikki muut painostavat ja tuputtavat ja pitävät mua liian lepsuna kun en saa lasta syömään. Kylässä en tee mitään numeroa lapsen syömisestä,syö mitä syö. Kotona enemmän kannustetaan syömään. Kamala taisto kuitenkin kun lapsi haluaa koko ajan maitoa,mehua,keksiä ym.makeaa. Ruoka-ajalla ei yleensä syö mitään mun tekemää,paitsi makaronia. Tosi hyvä malli pikkusisarukselle,joka on alkanut myös kiukuttelemaan ruoan kanssa.

joka söisi leipää jonka päällä olisi kurkkua ja paprikaa, voivat syödä kurkkua ja paprikaa sellaisenaan.

onko puuro jonkun mielestä oikeasti herkkua.



Ja osaatko tehdä hyvää ruokaa?



kiinnitä vähemmän huomiota lapsen ruokailuun ja syökää yhdessä muutenkin kuin illalla, ruoka lautaselle ja syö mitä syö ja sitten taas parin tunnin kulutttua.

Mun -2 käyräläinen elää käytännössä pyhällä hengellä. Stressasin enemmän silloin kun oli pienempi, enää en jaksa kun lapsi on jo 5v. On vaan näköjään niin pieniruokainen ja -kokoinen, aina ollutkin. Jo vauvana hänelle riitti tyyliin kaksi-kolme imaisua tissistä ja enempää ei huolinut.



Kiinteitä ei suostunut syömään ennenkuin täytti 1v, siihen asti eli maidolla.

Saako lapsi osallistua ruuanlaittoon? Saako lapsi koskea ruokaan, eli tutkia, puristella jne.? Stressaatko ruokahetkiä? Onko perheessänne asiat hyvin, eli ei ole huono ilmapiiri, eroasioita tms.?

En stressaa ruokailusta, sillä lapsi kyllä syö kun on nälkä, yksikään lapsi ei ole varmasti itseään nälkään näännyttänyt. Joskus menee enemmän ja joskus vähemmän, se tasapainottaa tilannetta.

vaan syö kyllä sen verran kuin tarvitsee. Vanhempien pitäisi vaan kestää se, että lapsi kieltätyy syömästä ja olla antamatta mitään lapsen pyytämää välipalaa tms, koska silloin lapsi oppii saamaan tahtonsa läpi kieltäytymällä syömästä.



Minä tekisin niin, että jos ruoka ei kelpaa lapselle, se saa ruokaa vasta seuraavalla ruoka-ajalla, tai jos on kovin nälkäinen sitä ennen, niin saa sitä samaa ruokaa, mitä tarjoittiin ja mitä ei suostunut syömään. Tällöin lapsi ei ala käyttää ruokailua keinona, jolla hallitsee vanhempiaan, mikä on lapsen oma etu. Itse nimittäin en suostuntu syömään ja sain sitten loppujen lopuksi aina sitä ruokaa, mitä halusin, ja söin tosi epäterveellisesti ja yksipuolisesti. Mutta varsinkaan isä ei kestänyt sitä, kun näytti siltä etten syö mitään, mutta kyllä lapsi syö aina sen verran kuin tarvitsee, jotkut lapset vaan syö tosi vähän (kasvukauden aikana syövät sitten enemmän).

Esikoiseni oli juuri tuollainen "pyhällä hengellä elävä"...



Olennaista olisi, että et itse kyttäisi ja painostaisi ja hermoilisi. Lapsi alkaa pian käyttää syömistä valtataistelun välineenä, kun huomaa, että äiti/isä hermoilevat hänen syömisiään ja syömättä jättämisiään. Lisäksi suupalojen laskeminen on muuten vain ärsyttävää, mieti itse tykkäisitkö jos joku kyttää, mitä syöt.



Tulee myös mieleen, onko lapsesi ruuansulatus kondiksessa. Kuinka usein hän kakkaa, onko ummetuksen oireita? Jos peräsuoli on täynnä jöötiä, ei ruokahaluakaan ole. Jos teillä(kin) on ummetusongelma, se pitäisi saada ratkaistua ennen kuin ruoka alkaa maistua.