Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaisnainen elää lastensa kautta, mitä tästä seuraa?
03.07.2012 |
Mitä seurauksia lapsille ja naiselle itselleen on siitä, että hän elää pelkästään lapsilleen ja lasten kautta? Omaa elämää ei juuri ole. Mies on olemassa lähinnä vain lasten isukkina. Kaikki lasten ilot ja surut hän elää läpi kuin omansa ja tekee hirveän draaman kaikista lastensa vastoinkäymisistä, koska ei omien sanojensa mukaan kestä sitä, että jollain lapsista on vaikeaa tai vastoinkäymisiä.
Mitä tällaisesta seuraa lapsille? Entä naiselle itselleen sitten, kun lapset lähteävät kotoa - vai jatkakoo elämää lastensa kautta vielä tämän jälkeenkin? Voiko hallitseva äiti vahingoittaa lasten psyykettä? Miksi nainen elää vain lapsille?? Kokemuksia?
Kommentit (12)
minusta voisi helposti saada ulkopuolinen tuollaisen kuvan. Olen aina ollut hyvin äidillinen ja lapset mulle kaikki kaikessa, mihinkään reissuille en todellakaan lähtisi ilman lapsiani (8ja5v)
Olen suojelevainen ja Suomessa varmasti ylisuojelevainenkin.
Mulla ei ole erikseen nainen-äiti-vaimo rooleja, olen kaikkea sit', se on mun elämääni.
Olen todellakin myös nainen ja vaikkea miehen kanssa sellaista omaa aikaa olekaan niin seksielämämme on rikasta ja rakastellaan monta kertaa viikossa. Pidän myös ulkonäöstäni huolta ja käyn useasti viikossa itsekseni lenkillä iltaisin.
Lapset on mulle kaikki kaikessa ja miehen kanssa ollaan hyvin perhekeskeisiä ja mieheni kulttuuriin kuuluukin,että lapsista huolehditaan erityisellä lämmöllä ja huolella
Et ehkä tiedä koko totuutta. Minäkin elän lapsilleni ja olen hyvin onnellinen ja voisin sanoa, että lapsillamme on onnellinen ja hyvä lapsuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan normaalia äitiyttä puheen tasolla. Moni äiti sanoo, että ei kestä, jos urheileva lapsi katkaiseen jalkansa tai 6v putoaa katolta, tai jos lapsi ei saa musiikista kymppiä, mutta kyllä ne silti kestävät.
Kyse on vain siitä, että sinä et kestä katsoa, miten joku rakastaa ja on rakastettu. Kukaan ei koskaan välittänyt sinusta, ja nyt haluat estää muiltakin sen kokemuksen, että joku on puolestaan ylpeä ja "samalla puolella".
en ole ainut, jonka mielestä tässä naisessa on jotain vinksallaan. Hän vähättelee miestään koko ajan ja valittaa, että mies on nössö.
Lomat vietetään sata prosenttisesti lasten ehdoilla. Perheen 17-vuotias ei ole koskaan ollut yksin kotona yötä. Hän ei päästä lapsia mummolaan eikä edes maalla asuville sukulaisille ilman, että lähtee itse mukaan. Kun lapset olivat pieniä, tarjouduin tulemaan lapsenvahdksi tai ottamaan lapset meille, että pääsisivät joskus kaksi johonkin, mutta nainen ei halua tehdä mitään kivaa ilman lapsia, koska lapset jäisivät tätä hauskuutta paitsi jne. Hän ei ole koskaan ollut yötä erossa lapsistaan, paitsi muutaman kerran on päästänyt 15-vuotiaan tyttärensä yökylään kavereille, mutta silloinkin kouhkaa ja vouhkaa asiasta ihan hullun lailla.
Kyse on vain siitä, että sinä et kestä katsoa, miten joku rakastaa ja on rakastettu. Kukaan ei koskaan välittänyt sinusta, ja nyt haluat estää muiltakin sen kokemuksen, että joku on puolestaan ylpeä ja "samalla puolella".
se on sentään hyvä, koska äiti ei voi ripustautua heihin kaikkiin heidän aikuistuessaan. Ja he voivat saada tukea toisistaan irtiotossaan. Murrosiän pitää tulla joskus, jos ei nyt, niin vaikka sitten kolmikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole missään yökylässä olleet. Miksi muuten 17-vuotiaan pitäis olla yksin kotona yötä?
Suomessa on kyllä aika retuperällä lastenkasvatus, huh huh.
Ja muuten, mitä se sulle kuuluu tämä sukulaisnainen ja hänen suhde mieheen tai lapsiinsa? Kysy häneltä itseltään suoraan jos asia niin vaivaa
mielesäni myös muille - ainakin silloin, jos kyse on jostain ahdistavasta ja epämääräisestä möykystä, mikä on aistittavissa perheen sisäisessä ilmapiirissä. Olen huolissani. Uskon, että lapset repäisevät itsensä irti mutta miten tämä nainen selviää ilman lapsia? Ja selviääkö mies vuosikausia jatkuvasta vähättelystä ja mitätöinnistä koskaan? Nainen on itsekin sanonut, että ei kestä sitä päivää, kun lapset lähtevät kotoa. Mielestäni hän sysää lapsille tietyllä tavalla vastuuta omasta elämästään.
Lasten on oltava äidin kanssa. Esim. 17- vuotias olisi halunnut mennä kesätöihin, mutta äiti ei päästänyt. Ja hän ei haluaisi aina lähteä viikonloppuisin mökille, mutta äiti ei anna jäädä kotiin, vaikka kyse on kiltisti nuoresta, joka ei takulla järjestäisi mitään bileitä. Asumme lähellä, joten jos jotain tapahtuisi tai alkaisi pelottaa, meille voisi tulla vaikka keskellä yötä.
Olen puhunut asiasta naisen kanssa, mutta minulla ei ole rohkeutta sanoa ihan suoraan, mitä ajattelen, siksi pohdin sitä täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahimmassa tapauksessa äiti riippuu lapsissaan koko loppuikänsä, soittelee ja kontrolloi. Kun on hallinnut perhettä parikymmentä vuotta on vaikea luopua vallan kahvasta ja päästää irti.
Usein pelkäestään lapsilleen elänyt nainen masentuu lasten lähtiessä kotoa. Jos hän psyykkisesti kypsä, pystyy työstämään asiaa, mutta epäilen, että kertomasi nainen on niitä ihmisiä, joiden oma psyykkinen kehitys on jäänyt kesken.
mielesäni myös muille - ainakin silloin, jos kyse on jostain ahdistavasta ja epämääräisestä möykystä, mikä on aistittavissa perheen sisäisessä ilmapiirissä. Olen huolissani. Uskon, että lapset repäisevät itsensä irti mutta miten tämä nainen selviää ilman lapsia? Ja selviääkö mies vuosikausia jatkuvasta vähättelystä ja mitätöinnistä koskaan? Nainen on itsekin sanonut, että ei kestä sitä päivää, kun lapset lähtevät kotoa. Mielestäni hän sysää lapsille tietyllä tavalla vastuuta omasta elämästään. Lasten on oltava äidin kanssa. Esim. 17- vuotias olisi halunnut mennä kesätöihin, mutta äiti ei päästänyt. Ja hän ei haluaisi aina lähteä viikonloppuisin mökille, mutta äiti ei anna jäädä kotiin, vaikka kyse on kiltisti nuoresta, joka ei takulla järjestäisi mitään bileitä. Asumme lähellä, joten jos jotain tapahtuisi tai alkaisi pelottaa, meille voisi tulla vaikka keskellä yötä. Olen puhunut asiasta naisen kanssa, mutta minulla ei ole rohkeutta sanoa ihan suoraan, mitä ajattelen, siksi pohdin sitä täällä...
Harvoin on noin selkeää narsistista juttua saanut lukea kuin tekstisi. Huomaa: äidin pitää jättää lapset, koska sinä asut lähellä, koska sinusta olisi apua. Sinä siis et ole lapsille uhka, äiti on.
Mitä omasta elämästäsi puuttuu, jos normaali perhearki on sinulle vastenmielistä? Ei se 17v tarvitse öistä yksinoloa kotona, kyllä siitä kasvaa ihan normaali aikuinen, vaikka ei viikonloppuja alaikäisenä viettäisi sinun varjeluksessasi.
Minunkin äitini sanoi aikanaan, ettei kestä sitä päivää, kun lapset lähtevät. Ja kun kuopuksen lähdöstä armeijaan oli kulunut viikko, oli muori jo remppaamassa huonettaa työhuoneekseen ja nautti suuresti siitä, että oli aikaa itselle!
Anna tuttavaperheen elää elämää, jossa kaikki ovat turvassa ja jossa kaikilla on hyvä olla. Lopeta heidän asioihinsa sekaantuminen, sillä luultavasti ilman sinua heillä olisi vielä paremmin kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästävät lapset itsekseen järveen. Lapset eivät osaa uida ja ovat alle kouluikäisiä. Exäkään ei hirveästi lasten turvallisuudesta välitä. Taapero saa istua ilman valvontaa syöttötuolissa ja juosta vaikka auton alle.
Kuria jos pidetään, niin se tapahtuu aina karjumalla
ja lapsia alistamalla... Lyödään jos siltä tuntuu ja tukistetaan. Oma huono päivä puretaan lapsiin jne...
Ihan hirveää joutua omia lapsiaan suojelemaan heidän sukulaisiltaan ja voi kyllä minä olen se "hirveä exä joka tekee kaiken kiusallaan"...
Harvoin on noin selkeää narsistista juttua saanut lukea kuin tekstisi.
*reps kops*
Alue: Aihe vapaa
Tuo on ihan normaalia äitiyttä puheen tasolla. Moni äiti sanoo, että ei kestä, jos urheileva lapsi katkaiseen jalkansa tai 6v putoaa katolta, tai jos lapsi ei saa musiikista kymppiä, mutta kyllä ne silti kestävät.
Kyse on vain siitä, että sinä et kestä katsoa, miten joku rakastaa ja on rakastettu. Kukaan ei koskaan välittänyt sinusta, ja nyt haluat estää muiltakin sen kokemuksen, että joku on puolestaan ylpeä ja "samalla puolella".