Vanhalla äidilläni epäillään olevan lymfooma.

Pahoittelut ikävästä epäilystä äitisi kohdalla. Läheiseni on yhden tyyppisen lymfooman sairastanut, joten sitä kautta kokemusta ja tietoa lymfoomista on karttunut.



Ihan ensimmäisenä kannattaa vain rauhassa odottaa se diagnoosi. Sen jälkeen lääkärit kertovat mahdollisista hoitomuodoista. Ne riippuvat lymfooman tyypistä, levinneisyydestä ym.



Minkä ikäinen äitisi on? Onko hän muuten hyvässä kunnossa? Kantasolusiirtoja ei kovin iäkkäille tehdä, mutta toki harkitaan yksilöllisesti.



Olet varmasti käynyt jo sivulla www.lymfooma.fi, sieltä löydät paljon asiatietoa.



Voimia sinulle ja perheellesi!

Pahoittelut ikävästä epäilystä äitisi kohdalla. Läheiseni on yhden tyyppisen lymfooman sairastanut, joten sitä kautta kokemusta ja tietoa lymfoomista on karttunut.

Ihan ensimmäisenä kannattaa vain rauhassa odottaa se diagnoosi. Sen jälkeen lääkärit kertovat mahdollisista hoitomuodoista. Ne riippuvat lymfooman tyypistä, levinneisyydestä ym.

Minkä ikäinen äitisi on? Onko hän muuten hyvässä kunnossa? Kantasolusiirtoja ei kovin iäkkäille tehdä, mutta toki harkitaan yksilöllisesti.

Olet varmasti käynyt jo sivulla www.lymfooma.fi, sieltä löydät paljon asiatietoa.

Voimia sinulle ja perheellesi!

Minun äitinmi on jo 80v, eli onko sitten liian vanha? Varmaan kunto on parempi kuin minulla, rautarouva.

Olet oikeassa, että odottelu kannattaa, mutta tässä tilanteessa kaikki tieto vaan kiinnostaa. ap

Tiedän tunteen, kun kaikki on vielä epävarmaa ja tietoa janoaa. Läheiseni on sairastanut lymfooman lisäksi toisenkin syövän, joten tuo odottelu on todella tullut tutuksi.



Luulen, että ikä on äitisi kohdalla este kantasolusiirrolle. Mutta sehän ei yleensä ensimmäinen hoitomuoto olekaan. Sytostaatit ja sädehoito tehoavat moniin lymfoomatyyppeihin. Lymfoomista useat ovat hyväennusteisia, ja parantumattomankin lymfooman kanssa voi elää vuosia hyvää elämää.



Millaiset oireet äidilläsi on, mitä tähän mennessä on tutkittu? Milloin saatte tuloksia?

irtosolukoe luokkaa 3. Patti kasvanut tosi hitaasti, eli sekin taas yksi lisäongelma, luin että sellainen on hankalampi hoitaa. Nyt odotellaan sitten isomman näytteen ottoa ensi maanantaina.

Kävin lenkillä, että ajatukset ei pyöri tässä. ap

Hei, en tiedä tarkoitatko nyt kantasolusiirtoa, kun puhut luuydinsiirrosta? Kantasolusiirtoahan käytetään hoitomuotona juuri lymfoomiin ja verisyöpiin. Niitä on kahdenlaisia: omista ja luovutetuista soluista tehtäviä. Käytännössä jo ikä rajaa sen, kumpaa voidaan harkita. Jos äitisi on reippaasti yli kuusikymppinen, niin todennäköisesti kyseessä on omista soluista tehtävä.



Oma äitini sairastui multippeliin myelomaan (eräänlainen luudin/verisyöpä) jo lähes 6 vuotta sitten. Myeloomahan on lymfoomaa ikävämpi diagnoosi siinä mielessä, ettei siihen ole parannuskeinoa. Hoitaa voidaan ja pitää pitkiäkin aikoja oireettomana. Haluankin sanoa, ettei syöpä ole nykyään enää mikään kuolemantuomio, vaan joka neljäs (?) sen saa jossain vaiheessa elämää. Siten se koskettaa aika montaa meistä tavalla tai toisella. Nykyään suuri osa syövistä hoidetaan siinä missä muutkin sairaudet! Äitini hoito on ollut onnistunutta (tai kahteen kertaan hoidettu) ja hän voi hyvin. Suhtautuu sairauteen kuin mihin tahansa krooniseen tautiin.



Mutta siis kantasolusiirrosta. Se kuullostaa järkyttävältä, mutta niitä tehdään paljon ja varsinkin omista soluista tehtynä onnistumisprosentti on hyvä.



Äitini kohdalla tehtiin siirto omista soluista. Käytännössä ensin äiti sai kemoterapiaa, jolla syöpäsolut hävitettiin. Sitten terveet kantasolut kerättiin ja lopulta tiputettiin takaisin elimistöön. Luovutuksen jälkeen vastustuskyky on ajettu nollaan, joten potilas on sairaalassa eristyksessä infektioilta alkuajan. Äitini taisi olla kuukauden. Eristyksestä huolimatta hänen luonaan sai vierailla.



Kotiinpääsyn jälkeen alkoi voimien kerääminen ensin vuodelevossa ja sitten pikku hiljaa aktiviteettia lisäten. Äidilläni siirto tepsi todella hyvin ja syöpä pysyi poissa pidempään kuin ajateltiinkaan. Hän on voinut nämä vuodet hyvin. Käynyt verikoekontrolleissa joka 3. kuukausi. Tänä vuonna verikokeissa jokin arvo oli noussut, ja vaikka äitini voi hyvin, päätettiin aloittaa varmuudeksi lääkekuuri. Ei siis enää kantasolusiirtoa. Tuokin kuuri puri hyvin ja äitini veriarvot ovat taas mallillaan.



Odottele nyt vain tuloksia, ennen kuin alat hermoilla. Suomi on aika lailla paras maa sairastaa syöpä, sillä hoito on todella ensiluokkaista. Mitään diagnooseja sinun on turha netistä googlailla, eikä varsinkaan ennusteita. Itse hermostuin täysin kun luin netistä aikoinani vanhentunutta tietoa ja tilastoja. Jokainen tapaus on omanlaisensa, joten ennusteita on aika mahdotonta luotettavasti antaa. Kantasolusiirto ei varmaankaan sitä paitsi ole ainoa hoitokeino. JOS äitisi on sairas, saattaa olla, että hän saa muunlaista hoitoa. Siksi ei kannata nyt miettiä liian pitkälle.



Itse olin tolaltani äitini diagnoosin kuultuani. Lisäksi diagnoosin varmistuminen kesti ja kesti. Pakko siitä oli vain koota itsensä. Ajattelin tuolloin, että otetaan päivä kerrallaan. Surraan sitten kun on jotain konkreettista surtavaa.

Pahoittelut, olin hätäinen, enkä lukenut viestiäsi tarpeeksi tarkkaan. Jos äitisi on 80 uskoisin, että hoitomuotona on jokin muu kuin kantasolusiirto. Siirto on kuitenkin rankoin hoitomuoto ja teki tiukkaa kuusikymppiselle äidillenikin.



Mutta uskoisin, että muulla lääkehoidolla lymfoomaa voidaan hoitaa, pitää kurissa, vaikkei kokonaan parantaa voisikaan. Monihan elää tietyntyyppisen syövän kanssa vuosikymmenen, parikin. Näin ainakin parantamattoman myelooman kohdalla.



Itse olen lohdutellut itseäni sillä, että vanhemmilla ihmisillä syöpä on todella yleinen, joten kyse ei oikeastaan olekaan enää siitä, saako syövän ylipäätänsä vaan siitä, sattuuko kohdalle hoidettavissa/kontrolloitavissa oleva syöpä. Itsekin olen tilanteessa, jossa vanhempani alkavat olla vanhoja. Väistämättä edessä on jonain päivänä luopuminen, tapahtuipa se 5, 10 tai 15 vuoden päästä. En tiedä sitten lohduttaako tämä ajattelu sinua.

mutta äiti on aina äiti. Isällä on ollut syöpä ja edelleen hengissä. Isä on jo "vanhus" mutta varmaan jaksaa huolehtia äidistä, jos vaan hengissä pysyy. Itse asun tosi kaukana, en pääse apuun, ilman että siitä tulisi valtavia muutoksia meille.



Nyt on vaan se vaihe, että kaikki asiat mietityttää. ap.

Vähän asian vierestä, mutta aivan käsittämätöntä, ettei Suomessa ole vieläkään mahdollista säilöä oman lapsen istukkaverta talteen.