Miksi niitä lapsia pitää trhdä niin monta, ettei jaksa kaikkia hoitaa???

jos kerran on ilmaiset lapsenvahditkin?

Kummallisin on esimerkki lähipiiristä, eli mieheni ex. Hänellä on 2 lasta, toinen on mieheni. Molemmat lapset olivat kuulemma erittäin toivottuja ja ensimmäinen monta vuotta yritetty, toinen saatiin pienellä ikäerolla mutta kuitenkin siinäkin välissä oli pari keskenmenoa. Luulisi siis, että nämä lapset olisivat äidin elämän keskipiste ja hän olisi heistä onnellinen. Vaan ei, jäätyään lasten kanssa yksin ei tunnu enää lainkaan kiinnostavan lasten hyvinvointi... Facebook täyttyy biletyspäivityksillä, ei jaksa viedä lapsia ulos tai tehdä mitään muutakaan heidän kanssaan. Lapset tuntuvat olevan hänelle nykyään lähinnä riesa, ovat useasti hoidossa tapaamisviikonloppujen lisäksi. Ja lapset ovat sentään vasta 4v ja 5v, erosta aikaa 2 vuotta eli mikään eromasennus tuskin on kyseessä...



Vähän tosin luulen, että tässä kuten monessa muussakin vastaavassa tapauksessa, syynä on lasten pieni ikäero. Ollaan niin huumaantuneita siitä ensimmäisestä pienestä vauvasta, että halutaan saman tien toinen. Ei tiedetä vielä mitään uhmaiästä tai siitä, millaista on olla vaikka 2v ja 3v lasten kanssa. Raskastahan se on, mutta sitä ei varmaan osaa siinä vauvahuumassa ajatella.

mistään ei käy ilmi, ettei jaksaisi tai ehdi...



Sori, mutta väärässä olet, kyllä se jaksaa ja ehtii, mut sen ei tarvii. Eli se ajattelee aivan erilailla kuin sinä ja suuri osa.

Monelle monilapsiselle lasten teko on työelämän tai elämän yleensä korvike.

Mullakin on monta lasta. Tiedoksi:



1) Se että äiti tulee joka päivä ulos lasten kanssa, on merkki siitä että äiti todella jaksaa.



2) Se että äiti on saanut kaikki lapset puettua, pissatettua ym. ennen uloslähtöä on jo vienyt mehut reippaammastakin äidistä



3) Kun on monta lasta, ei enää stressaa jos Nico-Petterille tulee pieni naarmu tai on hieman kauempana joukosta.



4) Kyllä äiti tuntee lapsensa ja tietää kuka todellakin tarvii nostaa pois tilanteesta, kuka tulee itsekseen jonkin ajan kuluttua. Mua oikein ärsyttää semmoset stressiset äidit jotka ei anna lapsensa olla rauhassa niin kauan kuin todellista vaaraa ei ole. Olen itse todella rauhallinen persoona, mutta oikeassa hätätilanteessa toimin hyvinkin vilkkaasti.



5) Meitä äitejäkin on joka lähtöön, eikä siihen aina vaikuta lasten lukumäärä.



Mutta jatkakaa haukkumista, mulla on hljasta töissä joten ehdin hyvinkin lukea teidän haukkuja....

mistään ei käy ilmi, ettei jaksaisi tai ehdi... Sori, mutta väärässä olet, kyllä se jaksaa ja ehtii, mut sen ei tarvii. Eli se ajattelee aivan erilailla kuin sinä ja suuri osa.

Mullakin on monta lasta. Tiedoksi: 1) Se että äiti tulee joka päivä ulos lasten kanssa, on merkki siitä että äiti todella jaksaa. 2) Se että äiti on saanut kaikki lapset puettua, pissatettua ym. ennen uloslähtöä on jo vienyt mehut reippaammastakin äidistä 3) Kun on monta lasta, ei enää stressaa jos Nico-Petterille tulee pieni naarmu tai on hieman kauempana joukosta. 4) Kyllä äiti tuntee lapsensa ja tietää kuka todellakin tarvii nostaa pois tilanteesta, kuka tulee itsekseen jonkin ajan kuluttua. Mua oikein ärsyttää semmoset stressiset äidit jotka ei anna lapsensa olla rauhassa niin kauan kuin todellista vaaraa ei ole. Olen itse todella rauhallinen persoona, mutta oikeassa hätätilanteessa toimin hyvinkin vilkkaasti. 5) Meitä äitejäkin on joka lähtöön, eikä siihen aina vaikuta lasten lukumäärä. Mutta jatkakaa haukkumista, mulla on hljasta töissä joten ehdin hyvinkin lukea teidän haukkuja....

Tällä aloituksen äidillä olisi yksi lapsi vähemmän, jos en olisi reagoinut tähän puistosta karkaajaan, mutta ehkä se onkin sitten niin, että kun monta lasta, niin ei niin haittaa jos joku "otetaan pois".

Ja mulla itsellä 2 lasta ja mulle sopiva määrä. Niidenkin aamutoimissa on ihan tekemistä ja ei ole helpoin juttu päästä sinne puistoon. Ottaa vaan aivoon, kun sitten siellä joutuu vielä paimentamaan muiden lapsia. Ja joku kohta kuitenkin kysyy miksi vaivaudun katsomaan toisten lasten perään, niin vastaan jos nyt, että ei se niiden lasten vika ole, että äiti on välinpitämätön. Pidän lapsista ja en voi katsoa sivusta, jos toinen meinaa joutua oikeasti vaaraan tai kiusaa toisia lapsia.

Mutta kukin sitten tyylillään.

ap

joo, voi kyllä olla, että kyse on kiinnostuksen puutteesta tai halusta ennemminkin kuin jaksamisesta. Paljon on vanhempia, joista ei siihen hommaan vaan ole..

Mua myös ärsyttävät enemmän vanhemmat, jotka eivät anna lapsensa leikkiä tai kiipeillä hetkeäkään rauhassa ja testata ja kehittää taitojaan.



Ja onko se niin iso vaiva pitää vähän sivusilmällä huolta niistä muistakin lapsista, jos itsellä tosiaankin sattuu olemaan vain yksi ja toisella on viisi? Ehkäpä kyseinen mamma on näitä superhedelmällisiä, jotka raskautuvat pillereistä huolimatta.

että tehdään pari kolme lasta suht pienillä ikäeroilla, jos tuntuu että jaksaa ja haluaa (ja onnistuu). Näin tapahtuikin. Sitten myytiin kaikki vauvatarvikkeet pois, ja ajateltiin että se on siinä. Ja pam, raskaana sterilisaatioista huolimatta. Juu enkä ehdi koko ajan katsoa kaikkien perään niin paljon kuin yhden tai kahden lapsen vanhempien (ei kaikkien) mielestä pitäisi. Varmaan katsoo joku kieroon, kun isoin auttaa yksivuotiasta puistossa ja minä yritän saada pienintä nukkumaan... Mutta enpä halunnut aborttiakaan tehdä, joten näillä mennään. Katson olevani silti ihan ok äiti, ja joka tapauksessa parempi kuin jos olisin jättänyt tämän viimeisen "ottamatta vastaan".

En tiedä millaisessa porukassa olet tai asuinalueella asut, mutta meillä oli silloin taannoin tapana, että jos jollain oli pieni vauva, joka luonnollisesti vaati vähän enemmän aikaa, katsoivat hiukan isompien lasten äidit myös tämän pienen vauvan äidin lasten perään vaikkapa puistossa tai perhekahvilassa. Olen itse saanut suurenmoista apua ja myös sittemmin itse sitä vastavuoroisesti antanut. Oli ihanaa päästä liikkeelle koko kolmen lapsen katraan kanssa jo ihan ensimmäisinä viikkoina kun tiesi etä apua on yleensä aina saatavilla. Toki olisihan sitä itse pystynyt ne kolme hoitamaan ja isoiksi koululaisiksi saattamaan ihan kotonakin valvotuissa olosuhteissa, mutta ehkä koko porukan henkisen hyvinvoinnin kannalta oli hyvä pästä ihmisten ilmoille ja sosiaalisten suhteiden äärelle jo ihan pikkuvauva-aikana. Aika monta kertaa on sitten taas omalta osalta tullut noudatettua tätä "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia oikein hyvillä mielin.



Ap sun otsikko on av-palstan väsynyt klisee.

pääsee sit ainakin päivittäin puistoon rentoutumaan vauvan kanssa, kun muut 1-2 lapsen äidit hyvin ehtii kattoon mun isompien (joista toisella kova uhma ja toinenkin keskimääräistä haastavampi) perään.



Ja en todella ole lapsieni suhteen hysteerinen, vaan lapset saavat kiipeillä ja leikkiä puistoissa ym. ihan rauhassa. Katson kyllä sen verran lasteni perään, että osaan mennä apuun, jos lapsi selvästi pulassa tai esim. karkaamassa puistosta. Mutta näköjään se on vain meidän 1-2 lapsisten äitien velvollisuus.



ap

et suomeen pitäis tulla kahden lapsen politiikka niin et jos haluaa enemmän niistä pitää maksaa sakkoa valtiolle.

Nää monilapsiset äidit ei ole koskaan varakkaita vaan päinvastoin.

Ap vois kuitenkin lopettaa muiden kyttäämisen ja keskittyä vain omiin lapsiinsa.Jos aloituksesi äidin lapset satuttaa itsensä siellä puistossa,käännä selkäsi.

Miksi ihmeessä lähdet toisten lapsien perään muutenkaan?Siinä ajassa olisit jo aikuisena lähestynyt tätä äitiä ja sanonut asiasta,vai?

et suomeen pitäis tulla kahden lapsen politiikka niin et jos haluaa enemmän niistä pitää maksaa sakkoa valtiolle. Nää monilapsiset äidit ei ole koskaan varakkaita vaan päinvastoin. Ap vois kuitenkin lopettaa muiden kyttäämisen ja keskittyä vain omiin lapsiinsa.Jos aloituksesi äidin lapset satuttaa itsensä siellä puistossa,käännä selkäsi. Miksi ihmeessä lähdet toisten lapsien perään muutenkaan?Siinä ajassa olisit jo aikuisena lähestynyt tätä äitiä ja sanonut asiasta,vai?

Olen äidille kertonut aina, kun olen hänen lapsensa tekemisiin puuttunut (vaaratilanne tai kiusaaminen). Äidin yleisin reagointi kertomiseeni on naurahdus ja olkien kohautus sekä totemus tyyliin onpas meidän "eemeli" taas ollut vilkas. Joskus on lapselleen huutanut perään, ettei saa karata/kiusata/kiivetä. Ja lapsi ei edes kuule huutoa.

Mutta ehkä vaihdamme puistoa ja toivomme, ettei siellä törmää vastaaviin. Ja meidän kanssa on muutama muukin äiti samaa ajatellut eli menemme jatkossa muualla.

Ja toki katson puistossa mielelläni muidenkin lasten perään ja meillä kaikki äidit saavat kometaa kaikkien lapsia, mutta olisi se mukavaa, että tässä asiassa toimittaisiin puolin ja toisin, eikä yksipuolisesti. Ei se vauva kuitenkaan koko kahden tunnin ulkoilua tarvitse sen äidin katkeamatonta huomiota, vaan myös ne muut lapset tarvitsee äitiään.