Lue keskustelun säännöt.
Onko ystävääsi raiskattu? Miten olla tällaisen ihmisen ystävä
19.08.2012 |
tämä on mulle ihan uusi tilanne enkä tiedä, miten tukea ystävää tässä asiassa. Varmasti hirveä häpeä, suuttumus ja suru, mutta voinko sanoa ystävälle mitään. Ja todellakaan en voi tietää miltä ystävästä tuntuu, mutta haluaisin jotenkin olla tukena.
Kommentit (14)
Toivottavasti ystäväsi jaksaa viedä jutun poliisille, se on yksi askel eteenpäin. Tutustu linkkiin
http://www.tukinainen.fi/
ja patista ystävääsi terapiaan ja kursseille jossain välissä kun kokee olevansa valmis.
Pahinta on yrittää unohtaa käsittelemättä. Se tuhoaa lopunelämän; itselläni on ystävä joka salasi "treffiraiskauksen" ensin 10 vuotta kaikilta ja koko elämä on mennyt masennukseen ja traumaperäiseen stressireaktioon eikä ikinä toivu asiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
, ja kova kokemus. En tiedä kuinka tuore tapaus tämä ystäväsi asia on. Itse koen asian niin, että ole vaan ystäväsi kanssa kuten ennenkin. Älä ota asiaa puheeksi, mutta jos hän haluaa siitä puhua, niin kuuntele. Puhuminen ja aika helpottaa tuossakin asiassa, samoin lämmin välittävä kuunteleva ystävä. Sellainen, johon luottaa ja jolta tietää saavansa tukea tarvittaessa, mutta joka kuitenkin kuuluu siihen entiseen turvalliseen arkeen ;)
aktiivisesti ota asiaa puheeksi vaan yritän olla niin että mulle voi asiasta puhua jos haluaa... en tiedä koska tämä on tapahtunut ja mitä on tapahtunut, mutta jotenkin mulla on sellainen tunne että mä olen ensimmäinen ihminen kelle ystäväni haluaisi asiasta puhua, mutta ei tietysti voi tai uskalla koska tilanne on arka...
kiitos neuvoista! tämä jo auttoi paljon
ap
Älä ota asiaa puheeksi, mutta jos hän haluaa siitä puhua, niin kuuntele.
Jos kaverilla olisi nilkka murtunut niin on täysin luonnollista kysyä asiasta. Miksi ihmeessä raiskaukseen liittyvää häpeää pitää vielä enemmän lietsoa vaikka raiskaus EI KOSKAAN OLE UHRIN SYY!
, ja kova kokemus. En tiedä kuinka tuore tapaus tämä ystäväsi asia on. Itse koen asian niin, että ole vaan ystäväsi kanssa kuten ennenkin. Älä ota asiaa puheeksi, mutta jos hän haluaa siitä puhua, niin kuuntele. Puhuminen ja aika helpottaa tuossakin asiassa, samoin lämmin välittävä kuunteleva ystävä. Sellainen, johon luottaa ja jolta tietää saavansa tukea tarvittaessa, mutta joka kuitenkin kuuluu siihen entiseen turvalliseen arkeen ;)
asiaa ei kannata "ottaa puheeksi", siis toisen toimesta. Raiskattu ottaa sen itse puheeksi jos pystyy, ja silloin kuunteleminen ja lähellä olo on tärkeää. Siitä voi puhua, mutta kukaan muu ei tiedä kuinka paha olo sillä raiskatulla on ja miten kovaa työtä hän sisimmässään tekee tullakseen taas ehyeksi. Näin mä neuvon, ja kuten otsikkoni jo oli aiemmin (se ei tullut tähän lainaukseeni), minulle tuo tapahtui 2 eri kertaa. Tapahtuivat v. 2007, ja vasta nyt olen alkanut tuntea itseni jotakuinkin ehyeksi, kiitos ystävien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minut on useampaan otteeseen raiskattu. Ehkä se on syy, miksi en edes halua puhua. En osaa sanoa ja varmaan ne onkin ihan käsittelemättömiä möykkyjä ja koen niistä syyllisyyttä ja häpeää.
Mieheni on joskus halunnut nostaa ne esille, kun tietää kuitenkin niistä. En ole halunnut puhua edes hänen kanssa niistä. En vain voi, enkä halua enkä kykene muistelemaan niitä ja jo tähän avaukseen vastaaminen tuntuu hieman kiusalliselta.
Ystävästäsi; nimenomaan, älä nosta asiaa esille, älä kysy jatkuvasti "miten jaksat tänään" koska tänään saattaa olla se päivä kun hän ei ollut vielä ajatellut koko asiaa. Ole kuin aikaisemminkin, mutta kuuntele jos hän haluaa puhua. Jokainen käsittelee omalla tavallaan noita asioita joten ei oikein voi ennustaa mitä ystäväsi mielessä liikkuu tai miten hän haluaa siihen suhtauduttavan.
Älä ota asiaa puheeksi, mutta jos hän haluaa siitä puhua, niin kuuntele.
Jos kaverilla olisi nilkka murtunut niin on täysin luonnollista kysyä asiasta. Miksi ihmeessä raiskaukseen liittyvää häpeää pitää vielä enemmän lietsoa vaikka raiskaus EI KOSKAAN OLE UHRIN SYY!
Aika hurjaa verrata murtunutta nilkkaa raiskaukseen! Selvästi sulla ei ole hajuakaan mistä puhut.
AP:lle, jos raiskattu saa sanoa mitä itse toivoi/ toivoo ystäviltään.
- älä KOSKAAN ala puhumaan aiheesta tai kyselemään ellet ole se ihminen kenen kanssa on sovittu, että niin voi tehdä. Se ahdistaa jos itse ei juuri silloin halua aiheesta puhua
- älä KOSKAAN sano, että tiedät miltä ystävästäsi tuntuu ellei itselläsi todellakin ole kokemusta tulla raiskatuksi
- älä vihjaile asiasta porukassa tai muutenkaan. Tai jos isommassa poppoossa aiheesta puhutaan yleisesti, älä odota, että kaverisi osallistuu keskusteluun, saati yritä saada häntä avautumaan silloin
- Älä kauhistele, surkuttele tai sääli. Jos itseäsi ahdistaa niin koita säästää sen ahdistuksen näyttäminen johonkin muuhun hetkeen. Ystäväsi ei jaksa kantaa syyllisyyttä siitäkin, että sinua ahdistaa hänelle kertomansa asiat
- kuuntele, keskustele ystävän ehdoilla, tue miten itse vaan kykenet. Tee selväksi, että olet olemassa ja korvina kun ystäväsi haluaa. Jos taas tuntuu, että et jaksa tai pysty kuuntelemaan, kerro myös se. Mikään ei ole ikävämpää kuin kuulla seläntakaa, että "taas se vaan jauhoi siitä, antais jo olla". Tässä kohdassa oikeasti todelliset ystävät punnitaan.
Toiset haluaa puhua asiasta paljon ja usein, toiset taas ei ollenkaan tai mahdollisimman vähän. Se on jokaisen henkilökohtainen valinta miten asiaa käsittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.tukinainen.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=4…
Jos olet kokenut seksuaalista väkivaltaa tai hyväksikäyttöä
Jos sinut raiskattiin, todennäköisimmin et halua kertoa asiasta kenellekään. Vaikka yrittäisitkin, et ehkä löydä sanoja. Teet itsestäsi syyllisen. Muistisi pätkii. Näin käy useimmille raiskatuille. Silti pitäisi toimia.
Seksuaalirikoksen uhrina et välttämättä edes tajua joutuneesi rikoksen uhriksi. Sinulla on oikeus olla koskematon, vaikka nukkuisit sikeästi tai olisit sammunut päihteistä.
Seksuaalirikos ei edellytä perinteistä yhdyntää. Jos suostumuksesi tapahtumille puuttui, tehtiin rikos.
Kerro tapahtuneesta heti tuoreeltaan sinulle läheiselle henkilölle.
Hän voi myöhemmin todistaa oikeudessa, mitä kerroit, ja millaisessa mielentilassa olit. Se voi riittää todisteeksi. Läheinen ihminen ymmärtää todennäköisesti myös viedä sinut heti lääkärin tutkittavaksi.
Yksin et ehkä siihen pystyisi. Jos terveyskeskuksen vastaanotossa sanotaan, ettei sinua tutkita, jos et ole vielä tehnyt rikosilmoitusta poliisille, se ei pidä paikkaansa.
Osaava lääkäri määrää kaikki tarvittavat tutkimukset, ja myös kirjaa kertomuksesi tapahtumista lääkärintodistukseen. Nämä tiedot ovat tärkeitä todisteita. Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden kanssa työskenteleville on laadittu tarkka ohjeistus, raiskatun akuuttiapu eli Rap-kansio, joka löytyy muun muassa Tukinainen ry:n nettisivuilta.
Tee rikosilmoitus. Mene poliisin luo, ota mukaasi tukihenkilö. Jos poliisi ihmettelee, miksi tulet vasta nyt, älä loukkaannu. Hän ei ehkä ole saanut riittävää koulutusta traumaattisen kokemuksen läpikäyneiden henkilöiden kanssa toimimiseen. Jos sinulta kysytään, vaaditko rangaistusta, vastaa kyllä. Jos sinulta kysytään, vaaditko vahingonkorvausta, vastaa kyllä. Joissakin tapauksissa asiaa ei viedä oikeuteen, jos vastaat ei.
Tiedosta, että kaikilla seksuaalirikoksen uhreilla on oikeus maksuttomaan asianajajaan, varallisuudesta riippumatta.
Tapahtunutta ei saa tekemättömäksi, mutta sinulla on oikeus vaatia apua. Rikosoikeudellinen prosessi voi auttaa sinua elpymisessä, kun yhteiskunta tuomitsee tekijän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet saanut täältä tosi hyviä neuvoja, ja onneksi ei kukaan asiaton ole tullut kommentoimaan. Kirjoitin itse tänne siksi (olen 4 ja 8), että vaikka mitä lukisi kirjoista, soittaisi jonnekin tms niin sitä ei voi tietää miltä tuntuu, ennenkuin sen kokee itse. Ja sitä kokemusta en toivo teille kenellekään, en koskaan enkä ikinä.
Minä kiitän kaikkia vastaajia, ja uskon että Ap tulee olemaan tärkeänä tukena kaverilleen, kuuntelijana ja taustatukena, ei kyselijänä ja tilittäjänä.
Eikö teillä ole omaa elämää?
Minulla oli omassa elämässä joskus kamala vaihe ja törmäsin eräässä ihmisessä puolen jota en tajunnut että edes on olemassa: tämä ihminen oli alkanut aktiivisesti miettimään miten auttaa minua, tätä siis ihan teki vaikka sanoin ettei mitään tarvita ja otti nokkiinsa kun vedin hommaan stopin.
Jokaisella on omat tunteet ja mä tahdon muistuttaa että vaikka koittaisit kaikkesi keksiä niin ei toinen välttämättä mitään edes tartte sinulta. Läsnäolo on varmasti riittävää kuin se että tuputat jotain "minä voisi auttaa".
On hyvin surullista että maailmassa tapahtuu pahoja asioita mutta se on hänen elämä ja hänen tunteet ja ne on HÄNEN käsiteltävä.
Sinä et voi koskaan mitenkään päästä hänen tunteisiin tai elämään käsiksi, se on hänen elämä.
Minua pistää niin vihaksi että sinä tietäisit jotain hänen HÄPEÄSTÄ? SURUSTA? VIHASTA?
Ei kaikkia tunteita kaikille uhreille tulee ja hän saa niitä tuntea aikansa. Se on asian käsittelyä.
Tarjoudu avuksi mutta älä odota että sinä voisit jotain tuuppautua tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2012 klo 11:21"]
minut on useampaan otteeseen raiskattu. Ehkä se on syy, miksi en edes halua puhua. En osaa sanoa ja varmaan ne onkin ihan käsittelemättömiä möykkyjä ja koen niistä syyllisyyttä ja häpeää.
Mieheni on joskus halunnut nostaa ne esille, kun tietää kuitenkin niistä. En ole halunnut puhua edes hänen kanssa niistä. En vain voi, enkä halua enkä kykene muistelemaan niitä ja jo tähän avaukseen vastaaminen tuntuu hieman kiusalliselta.
Ystävästäsi; nimenomaan, älä nosta asiaa esille, älä kysy jatkuvasti "miten jaksat tänään" koska tänään saattaa olla se päivä kun hän ei ollut vielä ajatellut koko asiaa. Ole kuin aikaisemminkin, mutta kuuntele jos hän haluaa puhua. Jokainen käsittelee omalla tavallaan noita asioita joten ei oikein voi ennustaa mitä ystäväsi mielessä liikkuu tai miten hän haluaa siihen suhtauduttavan.
[/quote]
Oletko harkinnut terapiaa? Ulkopuoliselle saattaa olla helpompi avautua kuin läheiselle. Itseni raiskattu useaan otteeseen, ja tosi vähän vasta näitä käsitellyt, mutta se on tullut selväksi, että joko käsittelen ne asiat ja päästän irti häpeästä, taikka se on sitten siinä koko elämä. En todellakaan jaksa enää elää tämän häpeilyn, salailun ja itsesyytösten kanssa.
SINÄ et ole tehnyt MITÄÄN väärin!
Harkitse ainakin Tukinaiseen yhteydenottoa. Ei se mielestäni ota, jos ei annakaan.
Kyllä minä ainakin kysyisin rauhallisena hetkenä "haluatko puhua siitä" "miltä sinusta tuntuu".
Tv. Insestin uhri
edes vähän jeesiä