Aion erota miehestäni sitten kun lapsi muuttaa kotoa. Kysymys kuuluu

tai eroa heti.

ja miksi vasta silloin eikä nyt? Ja mistä tiedät että lapsi muuttaa juuri 10v. päästä? Jos tykkääkin jäädä vaikka esim. kolmikymppiseksi kotiin?

olen suunnitellut eroa kun lapsemme täyttää 18. Sen ikäisenähän ei tule riitaa kenen luona hän saa tai joutuu asua ja kuka maksa viulut.

Silloin olisin itse 58 ja vielä mahdollisuus nauttia omasta elämästä.



Miten voit olla niin varma että lapsesi muuttaa 10 v päästä kotoa? Jos hän haluaakin asua sun tai isänsä kanssa kolmekymppiseksi asti?



Olen miettinyt kanssa kertoako vai ei. Jos mulla olisi toinen nainen jo katsottuna ja hänellä olisi oma asunto ja omat tulot ja lapset mahdollisesti jo aikuisia, ettei mulla olisi rahahuolia jos eroan, niin lähtisin aikaisemmin. Mulla vaan ei ole sitä toista naista, enkä mä välttämättä halua erota sen takia että pääsisin toisen naisen luokse asumaan. Haluaisin vain vapautta ja oikeuden päättää omista menostani ja rahoistani.

Kymmenessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Jopa se mies päättää, että haluaa erota nyt ja tässä.



Ihan turha kertoa, anna elämän kuljettaa.

olen suunnitellut eroa kun lapsemme täyttää 18. Sen ikäisenähän ei tule riitaa kenen luona hän saa tai joutuu asua ja kuka maksa viulut. Silloin olisin itse 58 ja vielä mahdollisuus nauttia omasta elämästä. Miten voit olla niin varma että lapsesi muuttaa 10 v päästä kotoa? Jos hän haluaakin asua sun tai isänsä kanssa kolmekymppiseksi asti? Olen miettinyt kanssa kertoako vai ei. Jos mulla olisi toinen nainen jo katsottuna ja hänellä olisi oma asunto ja omat tulot ja lapset mahdollisesti jo aikuisia, ettei mulla olisi rahahuolia jos eroan, niin lähtisin aikaisemmin. Mulla vaan ei ole sitä toista naista, enkä mä välttämättä halua erota sen takia että pääsisin toisen naisen luokse asumaan. Haluaisin vain vapautta ja oikeuden päättää omista menostani ja rahoistani.

Lapsemme täyttää kolmen vuoden päästä 18v. ja minulla on silloin ikää 40v. Enkä todellakaan aio kertoa vaimolle. Kuulisitpä mitä suunnitelmia, hänellä on esim. taloamme varten. Siinäpä suunnittelee, talo menee myyntiin ja lapselle rahat.

täysi mulkku

Lapsemme täyttää kolmen vuoden päästä 18v. ja minulla on silloin ikää 40v. Enkä todellakaan aio kertoa vaimolle. Kuulisitpä mitä suunnitelmia, hänellä on esim. taloamme varten. Siinäpä suunnittelee, talo menee myyntiin ja lapselle rahat.

täysi mulkku

Vaimo tuossa voittaa, kunhan järkytyksestään selviää.

Ja kai siinä muutenkin sen täysi-ikä on tärkeämpi pointti kuin asuinpaikka.

Toinen luulee kaiken olevan hyvin ja sitten kerrotkin hänelle jokin kaunis päivä 10 vuoden päästä suunnitelmastasi.



Anna miehesi mennä

kaikin puolin. En halua asua loppuelämään ihmisen kanssa josta en edes pidä, kodissa jotain inhoan sydämeni pohjasta - mies ei suostu muuttamaan pois. Toisaalta taas en halua rikkoa lapsilta kotia. Kestän ajatuksen tässä jatkamisesta sillä, että vankilatuomiolla on edes jokin päätepiste. Ja uskon, että lapset kärsii silti enemmän jos niitä ruvetaan nyt tässä iässä pitämään viikko-viikko-systeemillä.

Anna miehesi mennä

Olen niin toivonut että se löytäisi toisen, mutta turha toivo. Eikä se halua erota vaikka siitä on puhuttu.

kaikin puolin. En halua asua loppuelämään ihmisen kanssa josta en edes pidä, kodissa jotain inhoan sydämeni pohjasta - mies ei suostu muuttamaan pois. Toisaalta taas en halua rikkoa lapsilta kotia. Kestän ajatuksen tässä jatkamisesta sillä, että vankilatuomiolla on edes jokin päätepiste. Ja uskon, että lapset kärsii silti enemmän jos niitä ruvetaan nyt tässä iässä pitämään viikko-viikko-systeemillä.

Hyvää jatkoa vain perheellesi. Kuvitteletko etteivät lapsesi näe ja tajua missä menet? Veikkaan, että sulla on taloudellisesti paljon tiukempaa kuin miehelläsi ja siksi et lähde. Ja mikä automaatio viikko-viikkosysteemi on?

Perseestä toi sun ajatus

Jos todella haluatte erota, niin erotkaa heti! Siinä sitten tuhlaatte puolisonkin elämästä 3-10 vuotta, jonka ajan hän voisi etsiä itselleen uutta rakkautta. Hävetkää vähän! Ei se lapsi ole mikään este eroamiselle, jos vanhemmat ei rakasta toisiaan, niin lapselle on parempi se että vanhemmat eroaa. Vaikka ensin vähän tuntuu pahalta, niin sitten kun eron jälkeen vanhemmat ovat onnellisempia, voi lapsikin paremmin.

Lapsellakin olisi mahdollisuus nähdä toisiaan rakastavien aikuisten liitto, ja ottaa siitä oppia, nyt he luulevat että kylmä rakkaudeton liitto on ihan normaalia ja ok. Lapset eivät osaa aikanaan itsekään sitten puolisoaan rakastaa, ja näyttää tunteitaan, pilaatte monen sukupolven elämän, se on nähty. Tuollaisten laskelmoivien kylmien ihmisten lapset ovat tunnevammaisia ja kärsivät siitä lopun ikäänsä.

kaikin puolin. En halua asua loppuelämään ihmisen kanssa josta en edes pidä, kodissa jotain inhoan sydämeni pohjasta - mies ei suostu muuttamaan pois. Toisaalta taas en halua rikkoa lapsilta kotia. Kestän ajatuksen tässä jatkamisesta sillä, että vankilatuomiolla on edes jokin päätepiste. Ja uskon, että lapset kärsii silti enemmän jos niitä ruvetaan nyt tässä iässä pitämään viikko-viikko-systeemillä.

Minkä ikäisiä lapset siis nyt? Jotenkin tuntuu kyllä aika rankalta vielä 10 vuotta tuollaista elämää jaksaa..

täysi mulkku

Vaimo tuossa voittaa, kunhan järkytyksestään selviää.

Te, ette ole päivääkään eläneet vaimoni kanssa. Te, ette tiedäkkään, kumpi meistä on voittaja. Vaimoni tulee järkyttämään ainoastaan siitä, että tiedän, esim. että poikani ei ole minun biologinen lapsi.

Toinen luulee kaiken olevan hyvin ja sitten kerrotkin hänelle jokin kaunis päivä 10 vuoden päästä suunnitelmastasi. Anna miehesi mennä

kun ei mistään oikein voitu sopia. (olen siis nro 4)

Peruin silloin eroaikeeni koska vaimo oli sairas silloin. Tosin hän on vieläkin mutta meillä molemmilla menisi taloudellisesti paremmin jos oltaisiin yhdessä vain siihen asti kunnes lapsi täysi-ikäinen. Jos jatkamme sen jälkeen yhdessä mun eläkkeelläni me emme pärjää yhdessä koska vaimolla ei tuloja. Nyt kun olen vielä töissä niin jotenkuten vielä pärjätään. Vaimon jo useampia vuosia kestäneen heikon terveydentilan takia meillä ei ole seksiäkään. Liittomme perustuu pelkästään kaverisuhteeseen ja siihen että meillä on kouluikäinen lapsi.

jos mies rakastaa lapsiaan ja lapset isäänsä. En mä pysty viemään mieheltä lapsia joita se kovasti rakastaa. Miten itse pystyisin olemaan lasten kanssa vain joka toinen viikonloppu tms.? Kauhea ajatus. Ja tarpeeksi kauhea on itsellekin ase ajatus, että lapset on viikon miehen luona ja viikon mun luona. Ei kerta kaikkiaan. ap

Tuollainen kylmä ja kireä ilmapiiri kotona on kaikista pahinta lapsille. Eikä varmaan puolisoillekaan mikään kiva tilanne, kyllä sun kannattais kuitenkin puhua miehelle, kertoa että mikä on tilanne.

Niin asia jätetään sitten siihen. Kyllähän sen joka haluaa erota, pitää kertoa olisiko mitään tehtävissä että suhde voisi jatkua, ja jos mitään toivoa ei kertakaikkiaan ole, mitä järkeä toisen on kieltäytyä eroamasta? Molempien siinä on tehtävä töitä, joko suhteen pelastamiseksi tai hyvän eron aikaansaamiseksi, muuten kärsii kaikki, ja lapset eniten.