Aion erota miehestäni sitten kun lapsi muuttaa kotoa. Kysymys kuuluu

olen suunnitellut eroa kun lapsemme täyttää 18. Sen ikäisenähän ei tule riitaa kenen luona hän saa tai joutuu asua ja kuka maksa viulut. Silloin olisin itse 58 ja vielä mahdollisuus nauttia omasta elämästä. Miten voit olla niin varma että lapsesi muuttaa 10 v päästä kotoa? Jos hän haluaakin asua sun tai isänsä kanssa kolmekymppiseksi asti? Olen miettinyt kanssa kertoako vai ei. Jos mulla olisi toinen nainen jo katsottuna ja hänellä olisi oma asunto ja omat tulot ja lapset mahdollisesti jo aikuisia, ettei mulla olisi rahahuolia jos eroan, niin lähtisin aikaisemmin. Mulla vaan ei ole sitä toista naista, enkä mä välttämättä halua erota sen takia että pääsisin toisen naisen luokse asumaan. Haluaisin vain vapautta ja oikeuden päättää omista menostani ja rahoistani.

Lapsemme täyttää kolmen vuoden päästä 18v. ja minulla on silloin ikää 40v. Enkä todellakaan aio kertoa vaimolle. Kuulisitpä mitä suunnitelmia, hänellä on esim. taloamme varten. Siinäpä suunnittelee, talo menee myyntiin ja lapselle rahat.

yhteisen kotinne rahat menevät, jos teillä on pidempi liitto takananne. Vaimosi voi todellakin halutessaan pistää kapuloita rattaisiin ja paljon.

olen suunnitellut eroa kun lapsemme täyttää 18. Sen ikäisenähän ei tule riitaa kenen luona hän saa tai joutuu asua ja kuka maksa viulut. Silloin olisin itse 58 ja vielä mahdollisuus nauttia omasta elämästä. Miten voit olla niin varma että lapsesi muuttaa 10 v päästä kotoa? Jos hän haluaakin asua sun tai isänsä kanssa kolmekymppiseksi asti? Olen miettinyt kanssa kertoako vai ei. Jos mulla olisi toinen nainen jo katsottuna ja hänellä olisi oma asunto ja omat tulot ja lapset mahdollisesti jo aikuisia, ettei mulla olisi rahahuolia jos eroan, niin lähtisin aikaisemmin. Mulla vaan ei ole sitä toista naista, enkä mä välttämättä halua erota sen takia että pääsisin toisen naisen luokse asumaan. Haluaisin vain vapautta ja oikeuden päättää omista menostani ja rahoistani.

Lapsemme täyttää kolmen vuoden päästä 18v. ja minulla on silloin ikää 40v. Enkä todellakaan aio kertoa vaimolle. Kuulisitpä mitä suunnitelmia, hänellä on esim. taloamme varten. Siinäpä suunnittelee, talo menee myyntiin ja lapselle rahat.

yhteisen kotinne rahat menevät, jos teillä on pidempi liitto takananne. Vaimosi voi todellakin halutessaan pistää kapuloita rattaisiin ja paljon.

Eläköön avioehtosopimus.

Käsittämättömiä tyyppejä, tehän puhutte ikäänkuin ette olisi läsnä avioliitoissanne ollenkaan ja olisitte täysin joo joo-miehiä. "Siinähän vaimo suunnittelee, kohta kellot lyö, jäkäti jäkäti..."



Kannattaisi varmaan ensin selventää itselleen, MITÄ te haluatte ja sitten täsmentää siellä kotona että näin mennään. Kompromisseihin joudutte, mutta suurista unelmistanne ette joudu luopumaan. Menkää pariterapiaan, ellei asia muuten hahmotu, ei se helppoa ole muuttaa vuosikausien hioutuneita kuvioita...mutta te olette itse ihan yhtä syypäitä niiden roolien muodostumiselle. Kyse on loppujen lopuksi teidän omasta identtiteettikriisistä ja siitä, millaisia ihmisiä haluaisitte olla.



Jos haluatte enemmän vapautta ja valtaa päättää rahoistanne, niin sanokaa se. Jos on eri suunnitelmat asumiselle, niin sanokaa se. Ruikutatte vuosikausia ja haudotte kostoa, äärettömän halveksittavaa ja lapsellista. Pilaatte paitsi omanne, niin myös puolisonne elämän moisella valheellisuudellla! Puolisonne arvostaisivat teitä enemmän ja suhteenne paranee, jos alatte muuttamaan aktiivisesti asioita niin että olette itse tyytyväisempiä itseenne ja innostuneempia elämästä jne.

olen suunnitellut eroa kun lapsemme täyttää 18. Sen ikäisenähän ei tule riitaa kenen luona hän saa tai joutuu asua ja kuka maksa viulut. Silloin olisin itse 58 ja vielä mahdollisuus nauttia omasta elämästä. Miten voit olla niin varma että lapsesi muuttaa 10 v päästä kotoa? Jos hän haluaakin asua sun tai isänsä kanssa kolmekymppiseksi asti? Olen miettinyt kanssa kertoako vai ei. Jos mulla olisi toinen nainen jo katsottuna ja hänellä olisi oma asunto ja omat tulot ja lapset mahdollisesti jo aikuisia, ettei mulla olisi rahahuolia jos eroan, niin lähtisin aikaisemmin. Mulla vaan ei ole sitä toista naista, enkä mä välttämättä halua erota sen takia että pääsisin toisen naisen luokse asumaan. Haluaisin vain vapautta ja oikeuden päättää omista menostani ja rahoistani.

Lapsemme täyttää kolmen vuoden päästä 18v. ja minulla on silloin ikää 40v. Enkä todellakaan aio kertoa vaimolle. Kuulisitpä mitä suunnitelmia, hänellä on esim. taloamme varten. Siinäpä suunnittelee, talo menee myyntiin ja lapselle rahat.

Eikös ne mene puoliksi sun ja vaimon kesken, jos teillä ei ole avioehtoa?

Käsittämättömiä tyyppejä, tehän puhutte ikäänkuin ette olisi läsnä avioliitoissanne ollenkaan ja olisitte täysin joo joo-miehiä. "Siinähän vaimo suunnittelee, kohta kellot lyö, jäkäti jäkäti..." Kannattaisi varmaan ensin selventää itselleen, MITÄ te haluatte ja sitten täsmentää siellä kotona että näin mennään. Kompromisseihin joudutte, mutta suurista unelmistanne ette joudu luopumaan. Menkää pariterapiaan, ellei asia muuten hahmotu, ei se helppoa ole muuttaa vuosikausien hioutuneita kuvioita...mutta te olette itse ihan yhtä syypäitä niiden roolien muodostumiselle. Kyse on loppujen lopuksi teidän omasta identtiteettikriisistä ja siitä, millaisia ihmisiä haluaisitte olla. Jos haluatte enemmän vapautta ja valtaa päättää rahoistanne, niin sanokaa se. Jos on eri suunnitelmat asumiselle, niin sanokaa se. Ruikutatte vuosikausia ja haudotte kostoa, äärettömän halveksittavaa ja lapsellista. Pilaatte paitsi omanne, niin myös puolisonne elämän moisella valheellisuudellla! Puolisonne arvostaisivat teitä enemmän ja suhteenne paranee, jos alatte muuttamaan aktiivisesti asioita niin että olette itse tyytyväisempiä itseenne ja innostuneempia elämästä jne.

olen suunnitellut eroa kun lapsemme täyttää 18. Sen ikäisenähän ei tule riitaa kenen luona hän saa tai joutuu asua ja kuka maksa viulut. Silloin olisin itse 58 ja vielä mahdollisuus nauttia omasta elämästä. Miten voit olla niin varma että lapsesi muuttaa 10 v päästä kotoa? Jos hän haluaakin asua sun tai isänsä kanssa kolmekymppiseksi asti? Olen miettinyt kanssa kertoako vai ei. Jos mulla olisi toinen nainen jo katsottuna ja hänellä olisi oma asunto ja omat tulot ja lapset mahdollisesti jo aikuisia, ettei mulla olisi rahahuolia jos eroan, niin lähtisin aikaisemmin. Mulla vaan ei ole sitä toista naista, enkä mä välttämättä halua erota sen takia että pääsisin toisen naisen luokse asumaan. Haluaisin vain vapautta ja oikeuden päättää omista menostani ja rahoistani.

Lapsemme täyttää kolmen vuoden päästä 18v. ja minulla on silloin ikää 40v. Enkä todellakaan aio kertoa vaimolle. Kuulisitpä mitä suunnitelmia, hänellä on esim. taloamme varten. Siinäpä suunnittelee, talo menee myyntiin ja lapselle rahat.

Eikös ne mene puoliksi sun ja vaimon kesken, jos teillä ei ole avioehtoa?

kertoa puolisolle, ettei enää tahdo elää tämän kanssa? Pistätte toisen elämään vuosikausia valheessa, kun ette kerro.

Käsittämättömiä tyyppejä, tehän puhutte ikäänkuin ette olisi läsnä avioliitoissanne ollenkaan ja olisitte täysin joo joo-miehiä. "Siinähän vaimo suunnittelee, kohta kellot lyö, jäkäti jäkäti..." Kannattaisi varmaan ensin selventää itselleen, MITÄ te haluatte ja sitten täsmentää siellä kotona että näin mennään. Kompromisseihin joudutte, mutta suurista unelmistanne ette joudu luopumaan. Menkää pariterapiaan, ellei asia muuten hahmotu, ei se helppoa ole muuttaa vuosikausien hioutuneita kuvioita...mutta te olette itse ihan yhtä syypäitä niiden roolien muodostumiselle. Kyse on loppujen lopuksi teidän omasta identtiteettikriisistä ja siitä, millaisia ihmisiä haluaisitte olla. Jos haluatte enemmän vapautta ja valtaa päättää rahoistanne, niin sanokaa se. Jos on eri suunnitelmat asumiselle, niin sanokaa se. Ruikutatte vuosikausia ja haudotte kostoa, äärettömän halveksittavaa ja lapsellista. Pilaatte paitsi omanne, niin myös puolisonne elämän moisella valheellisuudellla! Puolisonne arvostaisivat teitä enemmän ja suhteenne paranee, jos alatte muuttamaan aktiivisesti asioita niin että olette itse tyytyväisempiä itseenne ja innostuneempia elämästä jne.

kertoa puolisolle, ettei enää tahdo elää tämän kanssa? Pistätte toisen elämään vuosikausia valheessa, kun ette kerro.

Uskon että vaikka kertoisin, mies ei tahdo erota, lasten takia. Kuten en minäkään. Joten vastakkain ovat nuo kymmenen vuotta tietäen tai ei tietäen. Kumpikin on tietysti huono, mutta kumpi on huonompi. ap

kertoa puolisolle, ettei enää tahdo elää tämän kanssa? Pistätte toisen elämään vuosikausia valheessa, kun ette kerro.

Kuka sinulle on sanonut, että elämä on reilua. Minä haluan viettää päivittäistä arkea lapseni kanssa. PISTE. Yksi tai kaksi aikuista sinne tai tänne.

Käsittämättömiä tyyppejä, tehän puhutte ikäänkuin ette olisi läsnä avioliitoissanne ollenkaan ja olisitte täysin joo joo-miehiä. "Siinähän vaimo suunnittelee, kohta kellot lyö, jäkäti jäkäti..."

Kannattaisi varmaan ensin selventää itselleen, MITÄ te haluatte ja sitten täsmentää siellä kotona että näin mennään. Kompromisseihin joudutte, mutta suurista unelmistanne ette joudu luopumaan. Menkää pariterapiaan, ellei asia muuten hahmotu, ei se helppoa ole muuttaa vuosikausien hioutuneita kuvioita...mutta te olette itse ihan yhtä syypäitä niiden roolien muodostumiselle. Kyse on loppujen lopuksi teidän omasta identtiteettikriisistä ja siitä, millaisia ihmisiä haluaisitte olla.

Jos haluatte enemmän vapautta ja valtaa päättää rahoistanne, niin sanokaa se. Jos on eri suunnitelmat asumiselle, niin sanokaa se. Ruikutatte vuosikausia ja haudotte kostoa, äärettömän halveksittavaa ja lapsellista. Pilaatte paitsi omanne, niin myös puolisonne elämän moisella valheellisuudellla! Puolisonne arvostaisivat teitä enemmän ja suhteenne paranee, jos alatte muuttamaan aktiivisesti asioita niin että olette itse tyytyväisempiä itseenne ja innostuneempia elämästä jne.

Järjestätte hiljaisuudessa asioitanne omaksi parhaaksi, teette henkistä eroa ja olette valmiita varsinaiseen eroon, kun prosessia on käyty läpi niin kauan. Mutta puolisolle se on yllätys ja aikamoinen shokki. Eli valehtelette ja huijaatte ja petätte sen parisuhteen kulmakiven eli luottamuksen, ja päälle vielä syytätte ongelmista puoliso, joka mielestänne ansaitsee kaiken ikävän ja kurjan niskaansa.

siis toimitte täsmälleen samoin kuin nuo luuseripettäjät, jotka valehtelevat ja huijaavat ja tekevät henkistä eroa ja syyttävät puolisoaan milloin seksin puutteesta tai liiasta seksistä tai rumuudesta tai ärsyttävyydestä tai ties mistä.

Ongelma on tasan tarkkaan nyt teidän päässänne.Jos liitto ei miellytä, tehkää sille jotain. Olkaa avoimia. Käykää pariterapiassa, pyytäkää miestä/vaimoa huomioimaan enemmän. Miettikää, mitä haluatte ja vaatikaa sitä. Ennen kaikkea tehkää puolisollenne tarkalleen selväksi, missä ollaan. Se on reilua.

on varaa hukata arvokasta elämäänsä huonossa parisuhteessa. Näin eronneena ja onnellisena voi vain toivoa kaikille eroa hautoville rohkeutta tehdä se päätös.

Meillä nuorin lapsi on täysi-ikäinen vasta 6 vuoden päästä ja jos esim. mieheni moista suunnittelisi niin on hyvä ettei ole avioehtoa!

Ainakin menee omaisuus puoliksi (velkoja ei ole). Nyt olemme olleet yhdessä yli 20v. ja olisi tosi rasittavaa aloittaa taloudellisesti kaikki alusta. Ukko kyllä saa mennä jos olisi mennäkseen..en rupea ketään väkisin pitelemään suhteessa ;)

elätte sovussa sen ajan. Ellei miehesi lopeta homma sitä ennen tai sinä tai sitten vaan päätätte jatkaa kuten ennenkin. Niin paljon ehtii tapahtua.

Nuorin lapsista on 6v joten kyllä tässä vielä saa pitää kulisseja pystyssä pitkään ja hartaasti...

Lapsemme täyttää kolmen vuoden päästä 18v. ja minulla on silloin ikää 40v. Enkä todellakaan aio kertoa vaimolle. Kuulisitpä mitä suunnitelmia, hänellä on esim. taloamme varten. Siinäpä suunnittelee, talo menee myyntiin ja lapselle rahat.

Et voi vaimosi puolesta ainakaan rahoja antaa

Vaimoni tulee järkyttämään ainoastaan siitä, että tiedän, esim. että poikani ei ole minun biologinen lapsi.

Vai kuulutko niihin miehiin, jotka ovat opiskelleet biologiansa vain osittain ja esim. kuvittelevat, että biologisen lapsen veriryhmä ei voi olla O, jos äidin on A ja isän B.

Kai myös tiedät, että avioehtosopimusta ei välttämättä noudateta osituksessa ainakaan täysin, jos avioliitto on kestänyt pitkään.

Vaimoni on sanonut että koska minä olen niin ja niin jörö, niin hän ei halua seksiä kanssani. Minä en aina mahda jöröydelleni mitään kun elämäntilanne on mikä on, kuten ei hänkään sairaudelleen.



Yritämme pysyä yhdessä tovereina. Vaikka hän on tuittupää niin jotenkin kuitenkin jaksan. Onhan pieni mahdollisuus olemassa että toveruutemme muuttuu uudestaan rakkaudeksi, ja erohaluni väistyisi.



En periaatteessa haluaisi erota mutta kun taloudellinen tilanne on heikko, ja heikkenee sitten kun joudun eläkkeelle niin minkäs teen? Vaimoni vanhemmilla on jonkun verran omaisuutta eikä hänellä ole sisaruksia joten kyyllä hänkin tulee pärjäämäään vaikka eroaisimme. Toisaalta hän ei vanhempiensa omistamaa vanhaa taloa maalla myisi mistään hinnasta kun hän sen perii, enkä minä haluaisi asuia siellä. Mutta sen näkee sitten mitä mieltä olen asiasta silloin.



Olemme tavallaan läheisriippuvaisia kumpikin, yksinäisyys pelottaa kanssa. Minulla ja hänellä on vain erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat. Onhan sekin mahdollista että ottaa vain asumuseron, ei avioeroa kokonaan?

vanhemmat roikkuvat yhdessä vain hänen vuokseen.

Kyllä lapset vaistoavat huonon ja rakkaudettoman ilmapiirin, joka on mielstäni lapselle paljon haitallisempi kuin sivistynyt ero.

Ilkeitä, itsekkäitä JA laskelmoivia. Niinkuin joku tuolla ylempänä mainittikin, oletteko ajatelleet rakkaudettoman (mutta ei valttis kylmän) liiton vaikutusta lapsiinne? Joka ei ikinä nää että vanhemmat jakaisivat hellyyttä toisilleen, istuvat kainalokkain ikinä, iltapusuja ynnämuita "välttämättömiä" rakkauden osoituksia mitkä on normaaleja NORMAALEISSA parisuhteissa. Haluatteko että tyttärenne/poikanne ottaa jonkun vätyksen jonka kanssa on vain taloudellisen tilanteen tai yksinäisyyden pelossa? Sen esimerkinhän te annatte! Vai luuletteko huijaavanne lapsianne jotka saattavat olla teräväjärkisempiä kuin vanhempansa......