Isä jäi yksin lasten kanssa – sävelsi levyn enkelivaimolleen
Petteri Salosen vaimo kuoli yllättäen vuosi sitten, ja hän jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa. Esikoinen oli 1,5-vuotias, kuopus kolmen kuukauden ikäinen.
Petterin suru purkautui musiikiksi, ja lokakuussa hän julkaisee yhtyeensä End of Augustin kanssa debyyttialbumin The Deep Sleep.
Lue Petterin ja lasten tarina uusimmasta Meidän Perhe -lehdestä.
Katso musiikkivideo Petterin levyn kappaleesta Voluntary Breathing.
Kuuntele levyn laulu If Something Should Happen To Me.
Kuva: YouTube
Meidän Perhe, 5.9.2012
Kommentit (57)
suomentaa nuo laulun sanat?
Kaunis kappale, melodia jää soimaan
että vaikka olisi kuinka hyvä muuten, tuo ei tosiaan toimi.
Tämä on se biisi, mitä kehotettiin jutussa kuuntelemaan... vaikka kaikki ne levyn kappaleet ovat vaimolle.
Mies sanoi, ettei ole sitä tyyppiä, joka käy ruusun kanssa haudalla joka viikko, ja päätti siksi tehdä levyn osoittaakseen, että muistaa.
kamalan pateettinen video. Ajatus sinällään kaunis. En ole lukenut juttua, mutta vaikuttaa siltä, että isällä on homma hanskassa ja elämä rullaa. Taitaa olla tolkun mies, vaikkei biisintekijänä olekaan kaksinen.
tuo laulu yhtä hyvä vain laulettuna? vai pyörikö taustalla tuo upea video?
missähän ne keikkailee seuraavaksi?
Yhtyeellä on facebook-sivu ja siellä on myös otteita lehdestä.
yhtä hyvä jossei parempi livenä. Bändi oli mukana ni jokseenkin isomman kuuloista. Tossa facen sivut:
https://www.facebook.com/endofaugustband?ref=hl
Sieltä käsin varmaan tulee tietoa keikoista. Joku keikka oli myyty loppuun ainakin.
Kävin keikalla katsomassa Turussa ja voin sanoa että livenä vielä mahtavampi kokemus kuin toi yksi biisi. Menkää ihmeessä. Aivan mieletön laulaja livenä. Ei ole levyllä ihan niin edukseen.
Jaksoivat kaivaa tämän vanhan ketjunkin esiin.
Jossain lehdessä näköjään koko levy kuunneltavana. Hassua, luulis et bändi haluaa että levyä ostetaan eikä anneta kokonaan kuunnella. 20 years kappale aivan ihana.
Mutta muusikkona on pakko kuunnella biisi ihan biisinä, arvostella musiikkina. Eikä sytytyä.
Persoonatonta suomalaista musiikkia, jollaista löytyy 13 tusinasta. Huonosti äännettyä englantia. Yllätyksetöntä, tasapaksua. Epävireistä, varsinkin lopussa.
Omakustannelevynä ymmärtäisin ja varmasti tarpeellinen väylä purkaa omia tuntojaan, mutta musiikillisesti ei mitään.
Kerrankin joku tekee aidoista tunteista biisin. Biisi on hyvä sellaisenaan. Enkä kyllä kuule englannissa mitään vikaa.
Täytyypi katsastaa nuo bändin face sivut.
Voisin kyllä mennä keikalle kuuntelemaan livenä, jos kerran hyvä.
Erittäin onnistunut kokonaisuus. Tämän haluaisin kuulla joskus radiosta. -> Radio Aallosta
Kuuntelin ton biisin Hope is here.
Tulkitsenko oikein, että uusi rakkaus on jo löytynyt.
Ainakin ton näköselle kundille on ottajia...
Miksi ihmisen pitää olla näin herkkä?!
Mutta, tästä sankari asiasta, että tuskin se on niin sitä, että miestä nostetaan jalustalle, ehkä enemmänkin naista,äitiä.
Äitiys kuitenkin yleisesti ottaen tuntuu olevan pyhäasia ja tottakai tälläinen koskettaa naista erilailla jo ihan omista lähtökohdista, mitä jos itselle kävisi noin? joutuisi eroon lapsista.
Minäkin rakastan lapsiani enemmän kuin mitään ja samalla kun itken tämän perheen kohtaloa, puran myös sitä huolta ja pelkoa omista rakkaista ja elämän arvaamattomuudesta.
Olen mies ja itkin isoon ääneen refleksinomaisesti työpöydän ääressä, paita aivan märkä kyynelistä. Väkisin sitä kokee miltä se tuntuisi jos vastaavasti kävisi, kuinka lohdutonta se olisikaan.
Mies ja lapset tuossa jäivät kaipaan, pois nukkunut ei itse ehkä huomannut koskaan mitään. Kyllä vastaavasti voisi väittää, että koskettaa miestä enemmän koska voi ajatella mitä tapahtuisi jos vaimo yhtäkkiä kuolisi. Eli ei ole sukupuolisidonnainen senkään vertaa, empatian määrästä ja mielikuvituksesta tuo on kiinni, miten asian kokee.
jo on aikamoista. Miten mies pystyy noita kappaleitaan esittämään noin tyynenä? Eipä tuolla keikalla kovin paljon väkeä näytä olevan. Ihan hyvältä kuulostaa.
että tuon näköisellä miehellä vielä ottajia piisaa. Aika namu :)