Että ärsyttää kaverini käytös! Mitä sanoisin hänelle?
Minulla ja ystävälläni on molemmilla 3kk ikäiset vauvat. Lapsi on ystävälleni ensimmäinen, minulle toinen.
Ystäväni vauva oppi viime viikolla kääntymään. Minun vauvani ei ole vielä edes yrittänyt. Itse tiedän, että kiirettä ei ole, lapsella on hyvin aikaa oppia. Ystäväni kuitenkin päivittelee asiaa ihmettelevään äänensävyyn "Ai eikö Antti vielä käänny, Eemeli osaa kääntyä jo! Ja se tarraa tavaroihin ja tekee sitä ja tätä..." ja puhuu minun lapsesta kuin olisi jälkeenjäänyt.
MINULLA ei ole siis mitään huolta omasta lapsesta ja kaikki aikanaan. Turhauttaa vaan kun ystäväni jatkaa tämäntyyppistä vertailua, vaikka yritän hienovaraisesti kertoa, että lapset ovat yksilöitä, jokainen kehittyy tahdillaan jne.
Mitä ihmettä voisin sanoa, että hän tajuaisi lopettaa typerän vertailun? En kuitenkaan halua että hän kuvittelee minun olevan kateellinen tms, koska en ole.
Kiitos vinkeistä :)
Kommentit (11)
Minusta on ihanaa, kun on kolmas lapsi menossa. Tää kolmas meillä vasta on oppinut taitoja ajoissa. Kääntyi aikaisin, tarttui aikaisin, löysi kätensä aikaisin jne. Itse olemme niistä kyllä iloinneet, mutta en ole maininnut oikein kenellekään. Isovanhemmatkin ovat huomanneet taidot vasta sitten, kun ovat itse sattuneet näkemään. Elämä on niin paljon rennompaa. Toivottavasti sinunkin ystäväsi rauhoittuu pikkuhiljaa
kouluikäisten lasten äitinä! Nuo tuntuvat niin muinaishistorialta ja vähäpätöisiltä asioilta nyt.
Muistan kyllä, miten vahtasin esikoisen kehitystä ja olin ylpeä, kun sai ensimmäisen hampaan ennen muita ja oppi sitä ja tätä. Ja harmittelin, kun ei osannut jotain, mitä joku toinen samanikäinen osasi.
Mutta sitten tuli toinen ja kolmas lapsi ja elämään tuli perspektiiviä. Aivan sama, missä vaiheessa mitäkin oppii. Antaa muiden vouhottaa ja on itse tyytyäinen omaan lapseensa sellaisena kuin on.
syynää ja tarkkailee sitä ensimmäistä lastaan tosi tarkasti. ja onhan se upeaa, kun se laps siteen oppii jotain. se on todella ihmeellista tuoreelle äidille. sellanen minäkin varmaan olen ensimmäisen lapsen kanssa ollut :) sit kun lapsia on useempi, ei jaksa enää innostua niin paljon niistä uusista taidoista. kyl se sun ystäväkin siitä ajan myötä rauhoittuu, viimeistään silloin kun saa sen suraavan lapsen :) toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos moiset vertailut ja arvostelut. kyllä se siitä.
koirat ja siat ovat älyllisesti kaksivuotiaan tasolla. että vielä vuosi ja 9kk molempien vauvat ovat sikoja "typerämpiä".
mulla on yks kaveri joka raportoi kaikki syömisensä ja urheilunsa, eli periaatteessa kyse samasta ilmiöstä. itseäni ei paljoa vertailu kiinnosta, joten sanon aina kaikkeen vertailuun ja lesoiluun vaan "jaa" ja vaihdan aihetta. eipä se kauaa jaksa :)
koirat ja siat ovat älyllisesti kaksivuotiaan tasolla. että vielä vuosi ja 9kk molempien vauvat ovat sikoja "typerämpiä".
mulla on yks kaveri joka raportoi kaikki syömisensä ja urheilunsa, eli periaatteessa kyse samasta ilmiöstä. itseäni ei paljoa vertailu kiinnosta, joten sanon aina kaikkeen vertailuun ja lesoiluun vaan "jaa" ja vaihdan aihetta. eipä se kauaa jaksa :)
Vika vinkkisi olisi muuten ihan hyvä, mutta ainakaan mun pätijäkaveri ei osaa lukea toisen viestejä. Ei hän tajuaisi, että tympeä jaa tarkoittaa sitä, että toinen ei halua enää puhua aiheesta.
Olisi tosin hyvä tajuta, koska usein kerskumisen aiheetkin ovat niin surkeita, että ne aiheuttavat ihailun sijasta vahvaa myötähäpeää.
syynää ja tarkkailee sitä ensimmäistä lastaan tosi tarkasti. ja onhan se upeaa, kun se laps siteen oppii jotain. se on todella ihmeellista tuoreelle äidille. sellanen minäkin varmaan olen ensimmäisen lapsen kanssa ollut :) sit kun lapsia on useempi, ei jaksa enää innostua niin paljon niistä uusista taidoista. kyl se sun ystäväkin siitä ajan myötä rauhoittuu, viimeistään silloin kun saa sen suraavan lapsen :) toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos moiset vertailut ja arvostelut. kyllä se siitä.
Ei sitä nyt niin ihastuksissaan tarvitse olla, että unohtaa käytöstavat. Yleensäkin lasten vertailu ja ominaisuuksien ja puutteiden havaitseminen toisen lapsessa on minusta äärettömän mautonta.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että olin lukenut lastenkehityksestä esikoisen saatuani jo sen verran, että ei olisi tullut pieneen mieleenkään lähteä toimimaan kuten ap:n kaveri.
Jos itseä nostaakseen tarvitsee polkea toista, niin silloin lapsikin on vain väline nostattaa omaa egoa. Ei tasan mikään kultakimpale, jota äiti vilpittömästi ihailee. Jälkimmäinen ilmiö on todella kaunis, eikä se sisällä vertailua muihin tenaviin. :)
Sano, että "Kauheeta, eikö Irmeli sunkaan perse ole 3kk aikana kaventunut yhtään ja kauheeta miten sun maha on ihan samanlainen, kun raskaana. Mulla on 3kk aikana lähtenyt raskausmaha ihan kokonaan". Siinä teille vertailua... Samanlaisiksi ette tuu, mutta molemmat vauvanne oppivat 99,99% varmuudella samat taidot nopealla aikataululla.
suoraan vaan, kai se kaverisi on kumminkin ystäväsi ja aikuinen ihminen, joten olisi ikään kuin reilumpaa kertoa loukkaantumisensa suoraan ja ilman piilovittuiluja.
Eli että "kai nyt ymmärrät, että jokainen vauva kehittyy yksilöllisesti, ja jos jonkin on oppinut varhain, jotain muuta ehkä oppii myöhemmin. Ja sitä paitsi, mua oikeasti rasittaa tuo, että vertailet meidän vauvoja ja puhut minun XX:stäni ikään kuin hän olisi jotenkin jälkeenjäänyt. Relaa nyt hyvä ihminen."
Kiitoksia vastauksistanne!
Joo olenkin miettinyt, että yrittääkö hän mahdollisesti nostattaa omaa egoaan vai mistä kummasta on kyse. Rasittavaa se kuitenkin on.
Ystäväni kun sattuu olemaan myös melko loukkaantuvaa sorttia, niin suoraan sanominen varmasti aiheuttaisi vain riidan. Hän varmasti uskoisi, että en kestä hänen paremmuutta, jos käskisin suoraan pitämään suuta kiinni :D
Pidän mielessä täältä saamiani vinkkejä (hyviä vinkkejä kaikilta, kiitos niistä!) ja sanon jotain sopivaa seuraavalla kerralla, kun hän taas jotain lohkaisee. :)
Kiitoksia vastauksistanne! Joo olenkin miettinyt, että yrittääkö hän mahdollisesti nostattaa omaa egoaan vai mistä kummasta on kyse. Rasittavaa se kuitenkin on.
esikoisestaan niin haltioissaan, kun kaikki on uutta ja ensikertaista. Kun hän saa toisen lapsen, on meininki jo toinen... Koeta kestää vaan,. jos pelkäät riitaa aiheesta? Sinä kuitenkin tiedät paremmin esikoisen saaneen höyrypäisyyden ja ne ekat hormoonitkin vielä kokeneena...
Tosin lapsemme olivat eri-ikäisiä, mutta hän aina kysyi milloin meidän lapsi on sitä-ja-tätä ja voi kun oma piltti on sitten siihen verrattuna nopea/hidas jne jne.
Jossain vaiheessa kun hän huolehti kovasti taidoista, aloin huumorilla sanoa, että sehän on vain äidille helpompaa, kun vauva lähtee liikkeelle myöhemmin - sitä enempi sillä on järkeä päässä sitten ja osaa varoa yms. ja pääsee äiti vähemmällä :)
Hienovaraisesti otin myös keskusteluun sen, kuinka useamman lapsen kanssa osaa ottaa rennommin "kehitysaikataulujen" suhteen - ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on niin uutta ja jännittävää jne.
Jonkun verran on auttanut...
Toiselle kaverille, joka kehuskeli aina vauvansa älykkyydellä ja ylivertaisilla taidoilla, aloin vastailla, että meidän XXX 1,5v treenaa kyllä jo maratoonille jne, ja joskus kun oikein tympäisi, saatoin kysyä että "mitä, eikö vielä volttia osaa heittää"?