Suomi lihoo

Pullukkuus ja pullareidet on jo ihan normaalia, valitettavasti. Huomaa AVn mammojen asenteistakin. Jos erehtyy kommentoimaan, kuinka 165cm naisella 70kg painoa on jo suht reipasta ylipainoa, niin heti on pulleromammat uhoamassa et ei muka olisi. Ihan kummaa kun kaikki oikein tuntuvat tahtovan muiden lihoavan ja olevan rumia.

Meidän perheessä olla hoikkia ja normaalipainoisia. Pikkusen kyllä ihmetyttää ja säälittää lissäntyvä lihavien ihmisten määrä. En ymmärrä eikö niillä ole yhtään itsekuria eikä muuta huvia kuin syöminen.

ylipainoinen, indeksi 27 mutta syön vähemmän ja liikun enemmän kuin 10 v sitten kun painoindeksi 18. Iän mukana aineenvaihdunta lähes loppunut. En sö ikinä herkkuja, ruoka ei juurikaan maistu, palon hedelmiä ja vihanneksia mutta paino ei laske. Nuorena kun painoindeksi 18, söin joka päivä pizzaa, vähintään kokonaisen suklaalevyn ja paljon kaikkea monta kertaa päivässä, en liikkunut. Nykyäänään en himoliiku mut tunnin reipas kävelylenkki päivässä. En tiedä miten voisin olla edes normaalipainoinen. Ei vaan voi enää kun on 30 v täyttänyt, ellen lopeta vihannestenkin syöntiä. En myöskään juo muuta kuin vettä ja kahvia, en lainkaan alkoholia, mehuja tms. Äitini on samanlainen, ei syö mutta hän on lisäksi himoliikkuja, silti vähän ylipainoa.

nyt niin kamalasti on lihottu. Viimeinkin on vaan alettu tekemään pulskillekin enemmän vaihtoehtoja vaatteissa. En ainakaan itse muista nähneeni pitkiin aikoihin ketään ylipainoista verkkareissa niin kuin ennen olivat, koska muuta ei ollut kaupan.

Ja anteeksi vaan, mutta 165cm ja 70kg ei ole todellakaan törkeän lihava, pyöreähkö korkeintaan

Puhuin nyt siitä, että _todella_ ylipainoisten määrä on huikeasti kasvanut.

Ap

Pullukkuus ja pullareidet on jo ihan normaalia, valitettavasti. Huomaa AVn mammojen asenteistakin. Jos erehtyy kommentoimaan, kuinka 165cm naisella 70kg painoa on jo suht reipasta ylipainoa, niin heti on pulleromammat uhoamassa et ei muka olisi. Ihan kummaa kun kaikki oikein tuntuvat tahtovan muiden lihoavan ja olevan rumia.

miehistä jo 60% on ylipainoisia, vaikka he nimenomaan syyttävät naisia lihomisesta. Naisten vastaava luku oli tosin suuri sekin, jotain 45%.

taitaa mennä vielä normaalipainon ylärajalla kontra lievä ylipaino.

44 prosenttia naisista on ylipainoisia.

noitten asiantuntijoiden tilastot missä sanotaan, että ylipainoisten määrä on nii ja niin monta prosenttia, mutta jätetään kertomatta täysin ne ylipainoluokat. Kuinka monella prosentilla on ylipainoa alle 5 kg ja kuinka monella kymmeniä kiloja. Nykyään myös monella lääkärillä tuntuisi olevan ihanteena pituus - 120 kun se joskus oli -110 ja joskus -100. Sekin jätetään kertomatta kun halutaan vaan keuhkota tuolla ylipaino -sanalla.

Ja sitten taas ihanne BMI aikuisella ei todellakaan ole alle 20 vaan nimenomaan 20-25 on NORMAALI.



Itse olen 166cm ja 65kg, täysin normaalipainoinen nainen. Minulla on erittäin hoikat jalat, muotoja ei nimeksikään ja siksi iso maha. Eli paino kertyy mahaan. Mutta edelleenkin, olen normaalipainoinen.

keskivartalolle kertyvä lihavuus on vaarallisinta. Onko vyötärösi alle vai yli 80 senttiä? Jos yli, niin terveyden takia kannattaa pudottaa painoa.

Pullukkuus ja pullareidet on jo ihan normaalia, valitettavasti.

sukukypsän naisen muoto. Omenalihavuus, jota ennen oli miehillä sen sijaan lisääntyy naisilla. Vatsaa alkaa olla tikkujalkaisillakin ja vyötäröä ei löydy.

ei ole enää vain lihavia, vaan myös niitä yli 150-kiloisia.

ylipainoinen, indeksi 27 mutta syön vähemmän ja liikun enemmän kuin 10 v sitten kun painoindeksi 18. Iän mukana aineenvaihdunta lähes loppunut. En sö ikinä herkkuja, ruoka ei juurikaan maistu, palon hedelmiä ja vihanneksia mutta paino ei laske. Nuorena kun painoindeksi 18, söin joka päivä pizzaa, vähintään kokonaisen suklaalevyn ja paljon kaikkea monta kertaa päivässä, en liikkunut. Nykyäänään en himoliiku mut tunnin reipas kävelylenkki päivässä. En tiedä miten voisin olla edes normaalipainoinen. Ei vaan voi enää kun on 30 v täyttänyt, ellen lopeta vihannestenkin syöntiä. En myöskään juo muuta kuin vettä ja kahvia, en lainkaan alkoholia, mehuja tms. Äitini on samanlainen, ei syö mutta hän on lisäksi himoliikkuja, silti vähän ylipainoa.

Niin moni huijaa itseään uskottelemalla, että "aineenvaihdunta se vain on vähentynyt, enhän minä syö liikaa". Ihan sama mitä ruoka-aineita nauttii, terveellisiä tai epä, jos syö enemmän kuin kuluttaa niin lihoo.

Tätini on 72. Sutjakka edelleen ja syö niin kuin on koko ikänsä syönyt, ihan normaalikokoisia ruoka-annoksia. Tuttavapiirissä paljon muitakin keski-iän ylittäneitä hoikkia ihmisiä. Vai että "kun on 30 täyttänyt"? Sähän aikaisin mummuunnut.

Nyt olen 52 enkä pysty syömään kuin korkeintaan 1500 kaloria päivässä. Loput näkyy heti vyötäröllä. Ennen ei mitään vyötärömakkaroita tullut, vaikka söin kaikkea ja paljon.

Minua niin ärsyttää ylipainoisten selitykset huonosta aineenvaihdunnasta, raskaista luista ja raskauskiloista ja vaikka mistä. Ja liikkeelle ei voi lähteä, kun on selkä tai joku muu paikkaa niiin kipeenä, että ensiksi se olisi saatava kuntoon että pystyisi liikkumaan. Herran jestas, jos ylipainoa 150 kiloa, niin onhan se jo ihme jos selkä ei ole kipeänä. Nih! Elämä on valintoja. Eipä minulla muuta.

Itse olen säätänyt syömisieni kanssa aina, olin syömisongelmainen jo ekalla luokalla. Luokan "läski"...muistan kun terveydenhoitaja piti saarnaa äidilleni ravinnosta (äitini hoikka) ja niinpä minut pistettiin syömään Mini-Lättää ja rasvattomia tuotteita. Samaan aikaan isäni osti minulle salaa karkkia, limua jne. ja kierre oli valmis.



Aikuisena söin itseni satakiloiseksi koska en osannut pysäyttää ahmimiskierrettä. Söin kaiken, mihin oli varaa. Jossain vaiheessa painoin 114kg ja oloni oli kamala. Karppauksen avulla sain painon 93 kiloon, mutta sitten alkoi taas mässyttäminen ja paino nousi 103 kiloon. Siinä se on viimeisen vuoden pysynyt, mutta suhteeni ruokaan on muuttunut perusteellisesti. Yhtenä päivänä entinen lempiruokani ei maistunutkaan enää hyvältä suussani ja aloin valitsemaan laatua määrän sijaan. Olen aina ollut intohimoinen ruoanlaittaja ja ruoka"tietäjä", mutta nyt en tahtonut laittaa ruokaa enkä varsinkaan hifistellä sen kanssa. Huomasin että en tykännyt ruoanlaitosta enää ja aloin muistelemaan, miten söin ikävuosina 17-20 kun syömiseni olivat normaaleja (ja minä hoikka).



En karpannut silloinkaan, joten viljoja en voinut syyttää kaikesta. Maitotuotteita käytin, toisin kuin tuolla hetkellä, koska kuvittelin niistä tulevan oireita. Kävin tätä prosessia päässäni läpi joitakin viikkoja ja, noloa kyllä, huomasin kokeilun kautta että minunkin kohdallani lihomisessa oli kyse liiallisesta SOKERISTA. Minua ei lihottanut ruisleipä, maitorahka tai edes satunnaiset pitsat. Sokeri aiheutti vatsavaivani, kutinan iholla, lihomisen. Arvatkaa, nolottiko myöntää "vanha totuus", olisihan se kai ollut hienompaa puhua vaikeasta suolistosta, kilpirauhasesta tai metabolismiongelmasta (mitenkään heitä vähättelemättä, joilla oikeasti on nämä!)...kyse oli koko ajan ollut siitä, että olin koukussa sokeriin ja SÖIN IHAN LIIKAA.



Vähensin syömistäni, aloin syömään 6-7 pientä ateriaa päivässä ja herkkuhimoon ostin kasan hedelmiä. Noloa myöntää, mutta paino laskee edelleen...

Itsen kun oli BMI 21 niin reidet olivat kuitenkin pulleat :D

Ja vyötärön ympärys ei kyllä alle 80cm käynyt millään vaikka vyötärö näkyi eikä mahassa yhtään ylimmääräistä ollut :D Johtuisiko siitä että olen leveäharteikas, niin kaikki muukin on leveää vaikka olisin hoikassa kunnossa? Epäreilua, näytän aina leveältä :D

70 kg ja olin 175 cm pitkä, oli vyötärönympärys just ja just alle 80 cm...olen rakenteeltani leveä