Exän tunteista välittäminen rakkauden huumassa

Siis oikeesti, jos sinun täytyy miettiä asioita tuolta kannalta, niin erostasi on kulunut varsin vähän aikaa.



Onko pakko aina olla joku? Mitäs jos opettelisit pari vuotta elämään ilman kumppania ja miettimään mikä elämässä on tärkeää ja mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi, jne. Sellaista perusjuttua. Kuulostat tällä hetkellä vähän kylmältä ja itsekkäältä, kaikki mulle heti tänne -tyypiltä.

Siis oikeesti, jos sinun täytyy miettiä asioita tuolta kannalta, niin erostasi on kulunut varsin vähän aikaa.

Onko pakko aina olla joku? Mitäs jos opettelisit pari vuotta elämään ilman kumppania ja miettimään mikä elämässä on tärkeää ja mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi, jne. Sellaista perusjuttua. Kuulostat tällä hetkellä vähän kylmältä ja itsekkäältä, kaikki mulle heti tänne -tyypiltä.

Useimmat erot johtuvat siitä, että on joku uusi! Pitäisikö muka pitää parin vuoden tauko, ja vasta sitten alkaa siihen uuteen suhteeseen, kun joka tapauksessa sen takia on erottu.

Siis oikeesti, jos sinun täytyy miettiä asioita tuolta kannalta, niin erostasi on kulunut varsin vähän aikaa.

Onko pakko aina olla joku? Mitäs jos opettelisit pari vuotta elämään ilman kumppania ja miettimään mikä elämässä on tärkeää ja mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi, jne. Sellaista perusjuttua. Kuulostat tällä hetkellä vähän kylmältä ja itsekkäältä, kaikki mulle heti tänne -tyypiltä.

niin eipä siinä taida kannata edes ajatella eksän tunteita, miksi nyt, kun ei hetkeä aiemminkaan?

Yritätkö olla miettimättä exän tilannetta jottet pilaisi uuden suhteesi alkuhuumaa?

En tiedä tilanteestasi, minkälaisissa tunnelmissa erositte ja mitä kaikkea asioita eroon kuului (jos tämä aloitus nyt edes liittyi sinun tilanteeseesi). Tämä ettei tiedä, olisi syytä sitten muidenkin keskustelijoiden muistaa. Saat varmaan lisääkin yhtä intomielisiä ja tietäviä kommentteja, mitä tässä on jo tullutkin (pistää miettimään, kenellä on niin hyvä ruudultaennustamistaito, että yhdestä lauseesta pystyy kehittelemään noinkin paljon informaatiota :D).

Olin samanlaisessa tilanteessa aikoinaan itsekin, erittäin riitaisa ja ikävä ero, salamarakastuminen mieheen, josta kertakaikkiaan vain tiesin, että tässä se nyt on. Eroon liittyi paljon asioita, mitä en nyt ala tässä erittelemään. Mutten todellakaan antanut elämäni miehen valua pois ihan vain sen takia, että jonkun säännön mukaan pitäisi itsekseen olla aina kaksi vuotta kun eroo (voi jeesus näitä "sääntöjä").

Eksän tunteita kunnioitin siinä mielessä, etten suureen ääneen hehkuttanut uutta rakkautta, välteltiin paikkoja, missä eksä kävi jne. Hän kyllä tiesi tilanteeni, mutta en halunnut kaivella lisää puukkoa haavassa. Pidimme ns. matalaa profiilia. Ei se meidän alkuhuumaa pilannut, mieheni kyllä ymmärsi tilanteen.

tiedä, kuulostaa vähän hullulta.



Mutta toisaalta jos on pitkä liitto takana ja lapsia, niin en ymmärrä kyllä yhtään sellaista "lennosta vaihtamista", jossa muutetaan suoraan yhteen sen uuden kanssa. Jos haluaa yhtään sitä exää ja lapsia huomioida ja antaa kaikille osapuolille vähän toipumisaikaa, niin ehkä joku puolen vuoden yksinasuminen voisi olla hyvä. Saisi vähän itsekin hengähtää vanhaa liittoa lopettaessa ja uutta alkaessa.



Se olisi myös investointi tulevaisuuteen. On helpompi tulla myöhemmin toimeen sen exän kanssa, kun on eron hetkellä edes vähän huomioinut toisen tunteita. Ja se on taas lasten etu, että vanhemmat tulee toimeen.



Valitettavasti rakkauden huumassa monilta unohtuu tämä ja sitten myöhemmin ihmetellään kun se exä on niin vaikea.



Jos se rakkaus on niin suuri, niin varmasti se kestää sen, että toinen osapuoli ensin kunnolla ja kunnialla päättää sen vanhan liittonsa.