Ero miehen kanssa-jouduin sairaslomalle

yrität vain eron varjolla olla tekemättä töitä.

toivottavasti diagnoosisi on sellainen, josta et saa palkkaa, niin nopeuttaa "paranemista".

Kyllä se avioero on niin kova juttu, etä pohja heilahtaa monella.Täytyy olla todella tunnevammainen ,jos ei mikään tunnu miltään.Lepää rauhassa, tee kivoja asioita ja suo itelles hetki aikaa toipua.Voimia sulle!

On se kumma, kun ei enää mitään vastoinkäymisiä jakseta, aina pitää jäädä kotiin märisemään ja syömään lääkkeitä tai muuta vastaavaa.



Multa kuoli mies vajaa vuosi sitten mut ei tullu mieleenkään jäädä kotiin suremaan, kuin sen aikaa, että sain asiat järjestykseen ja oman ja lasten elämän eteenpäin. Ei se kotona mököttäminen mitään auta, vaikeuttaa vaan elämän jatkamista. Et sä siellä voi loppuelämääs homehtua. Täytyy ottaa asiat niinkuin silloin sota-aikana, kun mies menee niin sitten täytyy vaan naisen jatkaa eteenpäin, jaksaa ja osata.

kyllä kuulostaa, että olet katkera omasta tilanteestasi ja empatiakykysi on sen takia kadonnut. Mikä on toki ihan ymmärrettävää.

tavasta käsitellä asioitaan.

Myös omat työkalut ja persoona vaikuttavat siihen miten reagoit ja miten pääset eteenpäin.



Joillekin tulee stressireaktio erosta, joillekin sitten kun tulee enemmän vastoinkäymisiä samaan kasaan.



Mulle tuli ero, muutto, työttömyys samaan kasaan. Ei vielä heivauttanut. Olen erittäin positiivinen tyyppi, pääsen eteenpäin näiden työkalujen avulla, jotka minulla on. Realismi, positiivisuus, eteenpäin katsominen, asioiden selviksi miettiminen jo niitä tehdessä ja suunnitellessa.



Mutta sitten kaatui minunkin kuppini nurin kun näiden jälkeen sairastui vakavasti lähisukulainen, kolme muuta läheistä kuoli, isäni sairastui vakavasti, äitini loukkaantui vakavasti läsnäollessani. Lapselleni tahollaan tuli myös ero.

Sitten en enää muistanut miten autoa ajetaan, olinko keittämässä kahvia vai teetä. Lähimuisti meni hukkaan.Olin ihan itkuinen, en lainkaan työkykyinen, en enää töissä muistanut asioita.



Siitä sain sairaslomaa diagnoosina äkillinen stressireaktio. Olin sairiksella kaksi viikkoa ja se kyllä auttoi. Ensimmäisen viikon jälkeen löysin taas iloa ajatuksiin ja muisti heräsi. Toinen viikko oli hyvä pitää vaikka menee jo hyvin sanoi lääkäri.



Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä, että lääkäri näki tiölanteen ja vihelsi pelin poikki. Vaikka ihan muun asian takia alunperin menin lääkäriin. Siellä vaan padot murtui ja asian vakavuus selvisi minullekin.



Tuon loman jälkeen olen taas selvinnyt uusista myrskyistä, kuolemista jne. Olen taas vahva.



Tsemppiä sinulle, lääkäri kyllä katsoo oletko sairasloman tarpeessa, minulle ei mitään lääkitystä, enkä halunnutkaan. Eikä myöskään pitkää sairaslomaa, koska asiani ei töistä johtunut, eikä näinollen kannata laittaa sieltä pois, missä tykkää olla.

On se kumma, kun ei enää mitään vastoinkäymisiä jakseta, aina pitää jäädä kotiin märisemään ja syömään lääkkeitä tai muuta vastaavaa. Multa kuoli mies vajaa vuosi sitten mut ei tullu mieleenkään jäädä kotiin suremaan, kuin sen aikaa, että sain asiat järjestykseen ja oman ja lasten elämän eteenpäin. Ei se kotona mököttäminen mitään auta, vaikeuttaa vaan elämän jatkamista. Et sä siellä voi loppuelämääs homehtua. Täytyy ottaa asiat niinkuin silloin sota-aikana, kun mies menee niin sitten täytyy vaan naisen jatkaa eteenpäin, jaksaa ja osata.

olla kyseessä oikein vuosisadan rakkaustarina..

Rutiinit auttavat eteenpäin.



Minäkin olin eroni jälkeen sairaslomalla. Eroon liittyi pettämistä ja toinen nainen, joten olin todella sekaisin. Kaikki tuli purkista ja elämä romahti. Pari viikkoa sairaslomalla auttoi hiukan.



Riippuu myös paljon siitä, millaista työtä tekee. Itse aiheutin enemmän vahinkoa työpaikalla, koska keskittymiskykyni oli olematon.

Lepää rauhassa

Ap ei käsittääkseni ole kuollut :D

On se kumma, kun ei enää mitään vastoinkäymisiä jakseta, aina pitää jäädä kotiin märisemään ja syömään lääkkeitä tai muuta vastaavaa. Multa kuoli mies vajaa vuosi sitten mut ei tullu mieleenkään jäädä kotiin suremaan, kuin sen aikaa, että sain asiat järjestykseen ja oman ja lasten elämän eteenpäin. Ei se kotona mököttäminen mitään auta, vaikeuttaa vaan elämän jatkamista. Et sä siellä voi loppuelämääs homehtua. Täytyy ottaa asiat niinkuin silloin sota-aikana, kun mies menee niin sitten täytyy vaan naisen jatkaa eteenpäin, jaksaa ja osata.

Olit kotona kuitenkin? Ap yritti olla töissä.

puolison kuolema taitaa kyllä olla hieman isompi juttu kuin elossa oleva mutta mulkero puoliso.

Minulla kk sitten lähiomaisen kuolema sakä keskenmeno, sitten vielä mieheni petti ja ero.. Varmasti nämä kaikki osaltaan sai kupin nurin itseltäni, en vaan enää jaksaisi.. Mutta nyt tarvitsen hieman lepoa. ap.

on aina vakiovastaus.



Mitäköhän tyyppi itse tekee työkseen (ja miten!), kun tuntuu olevan tällä palstalla kaikkina vuorokaudenaikoina?

En ole kakkonen, en jaksaisi tuhlata energiaani tuollaiseen.. voi kiesus tätä vainoharhaisten palstaa. Kunhan kysyin...

Olen niin loppu. Olenko ihan luuseri? Jaksaisitko itse olla töissä? Yritin pari viikkoa, mutta voimat loppuivat.

mä syytin :D.

Et ole luuseri. Ihan ymmärrettäväähän tuo on.