Ystävälläni on auttajasyndrooma ja tukahdun se alle
Ystäväni kokee ilmeisesti suorastaan pakonomaista tarvetta auttaa kaikkia ystäviään, sukulaisiaan, käännyttää jokainen ajattelemaan tavallaan, ja se uuvuttaa ystäväni, mutta myös saa minut vetäytymään hänestä, koska koen syyllisyyttä, kun en halua noudattaa hänen ohjeitaan. Ystäväni joutuu usein vuoteenomaksi uupumuksensa vuoksi, mutta jatkaa vain. Sanoin tästä hänelle kerran, mutta siitä seurasi vain kauhea suuttumus ja draama. Onko mitään tehtävissä ystävyyden pelastamiseksi?
Kommentit (2)
Hänen miehensäkin haukkui minut, että ystäväni on tehnyt niin paljon hyväkseni, mutten arvosta sitä. Ei minusta ihmisen elämäntehtävänä ole ainakaan vastahakoisten auttaminen ja sitten siinä tehtävässä uupuminen, vaan niiden auttaminen, jotka apua myös haluavat (jos niidenkään, jos vaikuttimet on väärät). En tiedä mitä ajatella koko ihmisestä... Mutta huono omatunto minulla nyt ainakin on.
Tuo on niin syvällä siellä mielessä, että sille ei kukaan voi mitään.
Isosiskoni on samanlainen.