jääkö välilihan leikkaamisesta pysyvä jälki ja vaivat :(?

voi siitä joku pieni arpi olla, mutta en huomaa sitä mitenkään. Ei vaivoja.

ole pahempi vaihtoehto, että lihaa ei leikattaisi ja pahimmillaan repeäisi hela hoito?

Hyvin parantui, ei ongelmia. Eka kakkaamiskerta jännitti mutta sekin meni hyvin.

Kyllä siitä jonkun aikaa kesti parantua (kuukausi), mutta eipä ole vaivannut enää.



Tässä ekassa synnytyksessä minulla tehtiin eppari, koska oli väärä tarjonta ja imukuppisynnytykseen päätyi (lapsi vajaa 4 kg).



Tokassa synnytyksessä lapsi oli 4.3 kg, mutta ilman epparia selvittiin. Ei sinulle siis välttämättä edes tarvitse tehdä epparia.

Kyllä varmaan leikkaus on parempi kuin repeämä. Ehkä etukäteen ei kannata surra.



Kuukauden haava oli kipeä. Mitään kauheaa vaivaa siitä en saanut, mutta joskus tunnen tietyissä asennoissa (esim. kyykistellessä) että leikkauskohta kiristää ikävästi, mitä ei aiemmin ole ollut. Lisäksi virtsankarkailuongelma jäi pysyväksi, mutta siitäpä en tiedä mistä loppujen lopuksi johtui. Joissakin tapauksissa välilihan leikkaus voi siihen ilmeisesti lisätä riskiä. Arpea en ole kummemmin tutkinut, ei taida olla pahan näköinen siis.

toinen kätilö lähti kyllä jo hakemaan saksia (mies kertoi), kun vauva oli tulossa. Siitä syystä, että huomasi lapsen syntyvän käsi poskella, ja ajattelivat varmaan episotomian auttavan. Oli kuitenkin niin nopeasti ulkona, että jäi tekemättä sekin homma. Onneksi.



Jotain parsimista tuli, mutta parani lähes ennalleen. Siis sillä tavalla melkein, että yksi sellainen jännä "palkeenkieli" jäi, kun alapää oli niin turvoksissa ompeluvaiheessa, että meni vähän väärin... Eipä tätäkään huomaisi muuten, mutta kun olen tarkka tyttö, niin syynäsin käsipeilillä heti kun uskalsin :D



Tuosta sun tilanteesta en tiedä muuten, muuta kuin että minä öljyäisin ja rasvailisin varuilta vähän, jos sattuu tulemaan episotomia. Ja muutenkin pysyy mahdollisimman notkeana, kun sitä venymiskykyä kuitenkin tarvitaan. Onnea!

eli ei peräaukon suuntaan vaan vähän reiteen päin. Näin pyritään välttymään ulostamisongelmilta. Minulta leikattiin esikoisen kanssa, koska luultiin, että joudutaan käyttämään imukuppia (onnistuinkin saamaan vauvan itse seuraavan supistuksen aikana ulos). Haava oli kipeä ja turvonnut viitisen viikkoa synnytyksestä, mutta ulostamiseen se ei vaikuttanut. Arpi on nähtävissä, muttei vaikuta elämään millään lailla. Tänään on kakkosen laskettu aika ja hyvillä mielin lähden synnyttämään vaikka yli nelikiloista luvataankin.



Tsemppiä synnytykseen!

kokoon ... ei tarvii edes haaveilla esim suuseksistä.

ekassa III-asteen repeämät, ovat parantuneet, mutta yksi eppärikohta näkyy sellaisena mutkana.SE ei haittaa mitään.

minulla imukuppisynnytys ja repesin tosi pahasti.

Jäljet on mutta ei pysyviä haittoja.

Kiitti kannustavista vastauksista, hiukan helpottaa. Sellainen unohtui vielä mainita, että mulla siis nuo haavaumat on sikäli kroonistuneet, että eivät juuri millään rasvauksellakaan parane kuin vasta viikkojen tai joskus jopa kuukausien kuluessa. Tutkittu on, mutta mitään ei voi tehdä, johtuu siitä ripulista ja siitä jatkuvasta vessamaratonista kun ei saa persaukko hetken rauhaa. Ilmeisesti verenkiertokin on jotenkin heikentynyt alueella ja siks haavat pysyy auki. En usko, että kovin monelle tätä kremppaa tässä määrin on, mutta josko jollain sattuisi olemaan niin mielelläni kuulisin myös heidän kokemuksiaan. Ja siis kyllä mieluummin se eppari kun luomurepeämät, mieluummin kyllä ei kumpaakaan, mutta vauvan hyvinvoinnin vuoksi vaikka molemmat :). Sitä paranemista vain stressaan...



ap

mutta arpikudos on jäänyt kovaksi, joka kinnaa yhdynässä, eli yhdyntä tekee kipeää.



Synnytyksestä 3 vuotta.

Mulle tehtiin eppari esikoisesta (tarjontavirheen vuoksi imukuppisynnytys). Parani hyvin, ihan ok oli jo siinä vaiheessa kun ne muutamat tikit olivat sulaneet. Neljä seuraavaa synnytystä meni ilman leikkauksia ja repeämiä, pieniä nirhaumia vain joita ei tarvinnut ommella. Eppariarpi on hyvin huomaamaton. Mieluummin todellakin otin vastaan tuon leikkauksen esikoisen kanssa kuin jotain hankalaa repeämää, siinä mielessä oli 'onni' tuo imukuppi.

Oletko kokeillut luontaisesti gluteenitonta diettiä? Anteeksi jos menee ihan metsään! Osta mustaherukansiemenöljyä, kauppanimellä Iho-Omega, suojaa ja vahvistaa omaa ihoasi, ja ehkäisee vauvan allergista ihottumaa (yliopistollinen tutkimus).

jäi kahden synnytyksen jälkeen välilihan leikkauksesta joissakin asennoissa häitsevä arpikudos (siis häntä).



Olen kuullut väitteen, että muinaisina aikoina varsinkin hienostonaisia valmisteltiin synnytykseen paikkoja kädellä venyttämällä.

Eppari tehtiin yli 6v sitten, sen jälkeen olen kaksi seuraavaakin lasta synnyttänyt ilman eppareita ja koko tämän ajan epparin arpi on ilmoitellut itsestään välillä. Se on edelleen kosketusarka, välillä tykyttelee, ei näy kovin hyvin mutta aristaa koskettaessa. Ekat pari kuukautta oli niin kipeä etten pystynyt istumaan.

Mun eppari on tosin ilmeisesti poikkeuksellisen pitkä koska jälkitarkastuksessa silloin lääkärikin taivasteli sen ylettyvän reiteen ja sanoi ettei ole niin pitkää nähnytkään.

Tuli molemmilla keroilla pienet peräpukamat,mparaneminen kesti muutaman kuukauden. Eppari tehtiin ekalla kerralla, oli se melko kipeä pari kuukautta...

vältettäisiin viimeiseen asti. Koska ei sitä mikään pakko ole tehdä, jotkut vaan tekevät sen paljon herkemmin kuin toiset.

eli siis hätätilanteessa (piti valita imuveto vielä kun lapsi oli kanavassa eikä päälaki ollut näkyvillä, ei päästy leikkaussaliin), kun lapsi vedettiin "väkivalloin" kahden ihmisen kiskoessa isolla imukupilla ulos, tuli todella pahat repeämät.

Eppari repesi vielä pitkän matkaa eteenpäin. Toiselle sivulle tuli iso repaleinen "puunoksamainen" repeämä. Ja kolmanteen suuntaan vielä koko persaus repesi ja sulkijalihakset poikki, eli "pimpsa ja peppu" oli yhtä ja samaa reikää.



Koko peppu piti ommella ihan jauhelihasta kasaan, ja olin pidätyskyvytön eli kakkavaipat jalassa pari kuukautta. Tikkejä toistasataa, en voinut istua puoleen vuoteen. Ajattelin että tässä se oli, ikinä en kuntoudu.



Alkuun näytti pahalta, oli käynyt niin pahasti ettei saanut edes fysioterapiaa aloittaa (eli jumpata) Vasta 12kk synnytyksestä sitten sain fysioterapian ja siitä noin puoli vuotta niin pidätyskyky kunnossa ja muutenkin paikat normaalina.



Arpikudos tuntuu jos sormella painelee, mutta ei ole kipeää. Koko toosa on vähän "vinkuran" muotoinen kun se palasista kasattiin mutta hyvin toimii ja sen jälkeen olen vielä synnyttänyt alakautta uudestaankin. Toisella kerralla vain yksi niistä kolmesta aiemmasta repeämälinjasta aukesi uudestaan, eli yksi sivulle auennut railo vain tikattiin.



Ja vielä on toiveissa että kerran saisin synnyttää, taas silloinkin repeää mutta en todellakaan pelkää enää sitä, on nimittäin niin pahsti revetty että pahin on koettu... jaa, no toki tietenkin olisi voinut vielä käydä niinkin että olisi avannepussilla... ;)



Mutta siis arvet yleensä paranevat ja tulevat kivuttomiksi mutta eivät HETI. Ne repeämät paranee teknisesti 2kk:ssa, toiminnallisesti (pidätyskyky ym) noin 6kk:ssa, ulkonäöllisesti n. 12kk:ssa ja kivuttomaksi sitten vielä siitä vähän eteenpäin.



Sitten toki on joitain ihmisiä joilla on se liika-arpikudoskasvutaipumus joten heidän osaltaan tämä ei todellakaan päde.