Mikä meidän ekaluokkalaista vaivaa? :((

Lapsi ei ole ollut koskaan arka menemään uusiin tilanteisiin. Päinvastoin, on aina halunnut kaikkeen mennä mukaan. ja on tuntunut soputuvan paikkaan kuin paikkaan, niin tämä on ihan uutta

Antakaa sille lupa kiukutella ja olla huonolla päällä ja sitten muistatte jutella siitä, millainen olo lapsella on. Ei siis kannata jäädä jumiin kiukuttelun kieltämiseen, vaan höllätä vähän ja tarjota enemmän syliä ja tilaa tunteille. :)

ennen kuin alatte psykologeja etsiä. Kasvuun kuuluu vaikeitakin vaiheita ja ne pitää vaan elää läpi. Useimmiten ne menee ihan itsestään ohi.



Meillä esim. tuossa iässä tytär alkoi pelätä nukahtamista. Hänestä tuntui että hän voi kuolla jos nukahtaa ja yritti joka yö taistella nukkumista vastaan. Oli tietysti sitten aamulla väsynyt ja päivällä pahantuulinen. Muutaman kuukauden se kesti ja sitten kasvavan lapsen unentarve vei voiton pelosta.

tuo koulunaloitus, vaikka olisikin ollut eskarissa. Antakaa kiukutella (rajat tietysti), ja antakaa huomiota. Voi olla sellaisia "henkisiä kasvukipujakin", kun pitää olla vähän isompi kuin onkaan.



Eikös ne pienetkin ensin kiukuttele iltaisin vanhemmilleen, kun ovat olleet päivän hoidossa. On pitänyt tsempata ja käyttäytyä, ja sitten illalla pitää saada kiukuta se normimäärä jollekin joka varmasti rakastaa :)

ja eivät sitten osaa raunoittua yöksi ja nukahtaminen on hankalaa.



Mikä auttaa: liikkuminen niin paljon ulkona, että nukahtaa silkkaa aitoa väsymystään. Auttaa myös aikuisilla.



Melatoniiniakin voi kokeilla mutta ei se kaikilla auta. Liikunta auttaa.

Olen ajatellut, että kuuluu ikään... Välillä väännetään vitsiä ko. kiukutteluista jälkeenpäin.

tunteille jne jne. Mutta raja tulee jossain vastaan. Kun alkaa tavaroiden viskely siinä vaiheessa kun pitäisi olla kouluun lähdössä, niin sitten jo meinaan hermostua toden teolla. "en mene kouluun, en tee sitä ja tätä ja tuota" "en en en" Kaikkea pitää vastustaa.



Tänään kun hän oli paremmalla päällä, keskustelimme siitä että kouluun on mentävä, ei voi jäädä pois jos juuri sillä minuutilla ei kiinnosta mennä. ja monta muuta asiaa vaan on tehtävä vaikka ei juuri sattuisi kiinnostamaan. Hän ymmärsi asian ja sanoi itseäänkin harmittaneen aamuinen kiukuttelu. Mutta eipä aikaakaan kun taas uusi kiukuttelukohtaus tulee jostain ihan ihmeellisestä asiasta.



Väsynyt hän on kyllä todella, voi olla osittain väsynystäkin, mutta koskaan aikaisemmin elämässään hän ei noin hankala ollut. Tämä alkoi jo kesällä aikaisemmin ja nyt senkun pahenee vaan.Ap

Eikai nuku päikkäreitä?Laittaa ilmeisesti liian aikaisin nukkumaan.Mitä jos antaisit olla ylhäällä pari tuntia pidempään?

Juota illalla vaik mäkikuismateetä tms.ne on ihan vaarattomia lapsillekin ja saattaa rauhoittaa levotonta kroppaa.Magnesiumia paljon jos on kasvukipuja.

Kuvauksen perusteella lapsella on huonot hermot.

Kouluunmeno on tietty itsessään jo hirveän iso muutos pienelle. Usein lapsilla ei ole ollut juurikaan vastuuta kannettavanaan ennen koulua ja sitten rykäistään kerralla itsenäiset koulumatkat, läksyt, uudet kaverit, koulun rutiinit ja koko hoito, on siinä sulattamista. Hänellä varmaan menee vähän enemmän aikaa asian ymmärtämiseen.



Tärkeintä lienee, että lapsi kokee voivansa edelleen luottaa siihen että vanhemmat kantaa vastuun loppukädessä ja pitää hänestä huolta.



Etteköhän te nyt lähtökohtaisesti itse avaa tän tilanteen, edelleen juttelemalla ja molemminpuolisella luottamuksella.

se koulu alkoi,



kaikki uutta. Mulla kans poika reipas mutta kyllä oli eksyksissä isolla koulun pihalla kun aamulla jäin aidan takaa katsomaan :(



Mä olin ja olen edelleen itsekin ihan puulla päähän lyöty kun lapsen koulu alkoi. Kyllä siinä pitää osata ottaa tosi iso harppaus noin pienen . Jos mä oon sivustaseuraajan ihmeissäni niin miten toi pieni sitten ?



Toki ollaan taustalla koulmatkoissa jne. mutta silti varmasti vaatii aikaa koko syksyn kaiken uuden opettelu. Me yritetään rauhoittaa illat ulkoilulle ja yhdessäololle. Ja uni. Nukkumaan täytyy mennä 19 maissa jo lepäämään sänkyyn että olisi unessa klo 20 kun aamut pyritään saamaan alusta saakka kiirettömiksi että ehtii rauhassa herätä ja syödä.



Musta tuntuu niin kummalliselta kun ei voi entiseen tapaan kysyä lapsen päivittäisiä kuulumisia siltä opelta. Tuntuu jotenkin tylyltä. Lapsi tulee sieltä koulusta vaan ja kuulumiset ovat hänen varassaan. Yleensä sitten negatiivisessa mielessä otetaan yhteyttä. Päiväkodissa ja eskarissa kerrottiin onnistuneetkin jutut. Joo, taidan olla liian lälly äiti mutta haluan olla läsnä lapseni arjessa vaikka en enää ole kädestä pitämässä :)

Tsemppiä !

meillä auttanut ulkoilu, liikunta, sauna illalla, sängystä nousu pikaiseen viilentävään suihkuun, uhkaus laittaa lempilelu arestiin jos vielä kuuluu sängystä höpötystä. ikkuna auki nukkuminen. peittona vain lakana. aamulla aikaisin nousu.

Olen ollut jo melkein epätoivon partaalla kun on tuntunut että nuo "oireet" on miljoona kertaa pahemmat kuin ne tuossa tilanteessa pitäisi olla. Ymmärrän koulun aloituksen olevan todella iso juttu.

On vaan niin väsyttävää kun jatkuvaa ranttaloimista ja itkua joka asiasta :(( Ap

eli jos illalla on vaikea nukahtaa, niin kannattaa miettiä ettei kyse olisi jo yliväsymyksen puolelle menneestä tilasta.

hän oli todella väsynyt jo illalla aikaisemmin. Mutta siis saattoi olla jo tuolloin ihan yliväsynyt. Voisihan se johtua tosiaan siitäkin, pitääpä alkaa laittaa todella ajoissa jo nukkumaan hänet. Hän tarvii todella paljon unta ja nyt koulun alettua tietysti ollut vielä paljon väsyneempi. Ap

Jonka äidin kanssa on paljon keskusteltu. Vuosi sitten aikaisemmin kiltti ja herkkä poika muuttui kunnon murkuksi. Kuulemma monella muulla samanikäisellä ollut vastaavaa, joten uskon että liittyy tähän muutokseen ja isoksi kasvamiseen.