Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden lauantait...innoittamanana, millaisia ruokamuistoja lapsesi saavat kotoa?
27.08.2012 |
Meillä poika muistaa varmasti äidin kalakeiton ja tillilihan, myös iskän kanttarellikastike varmaan jää muistiin. Poikani varmaan muistaa syöneensä paljon aika erilaisia ja ehkä eksoottisiakin asioita lapsuudessaan, meillä kokataan paljon ja kokeillaan paljon uusia juttuja. Tavallaan harmittaa että meillä ei ole mitään varsinaista perinnettä mihinkään tiettyyn juttuun, ei aamiaisiin tai iltapaloihin, eikä viikonloppuhin...vaikka vielähän niitä kerkiää, lapsi vasta 8 vee :)
Kommentit (16)
Kun lapset olivat pieniä kävimme mun vanhempien luona sunnuntailounailla, nyt heidän kuoltuaan jo aikuiset lapset kumppaneineen tulee meille lähes joka vl. Ja sitten syödään pitkän kaavan mukaan:)
Meille italialaistyylinen "la famigia/slow food" ideologia on ollut tärkeä jo mun lapsuudesta lähtien. Kaikki osallistuvat kaikkeen ja aikaa kuluu tunteja ensin valmistukseen ja sitten syömiseen:)
Eiköhän tuo perinne jatku vielä seuraavillekin sukupolville. Porukka vaan kasvaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisesta jää varmasti hyviä muistoja ja lisäksi sosiaalistaa lapsia.
Meillä lapset oppivat, että kunnon kotiruokaa tehdään ja syödään.
En usko lasten muistelevan mitään eksoottisia kokeiluja vaan pikemminkin sen tunnelman joka kullakin hetkellä on vallinnut.
Meillä on kahden kulttuurin perhe ja eteläeurooppalaiselle miehelleni kotimaan ruokaperinteet ovat tärkeitä (asumme Suomessa). Lapset muistavat ne toisen kotimaansa herkut, joita kannetaan joka matkalta kotiin sekä isän kanssa yhdessä opetellut perinneruoat.
Suomalaisista ruokaperinteistä kivoimpia on mieletäni ruoan kausiluontoisuus: kesän ensimmäiset mansikat, syksyn sienipiiraat ja omenapaistokset, ukkosmyrskyjen kaakaot keksien kanssa, kuuma mehu termarista hiihtoreissulla... Meillä on paljon näitä, ruokahetkiä, joille on muodostunut omat rituaalinsa ja uskon, että jäävät lapsille mieleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisesta jää varmasti hyviä muistoja ja lisäksi sosiaalistaa lapsia.
En vaihtaisi noita hetkiä mihinkään:) Ja nuorimmaiselle on ollut ihanaa kun jo omillaan asuvat sisarukset tulee säännöllisesti käymään:)
Meillä kestitään myös ystäväperheitä kuukausittain joten tuosta sosiaalisuudesta on hyötyä, oppivat käyttäytymään ja keskustelemaan kaikenlaisten ja -ikäisten ihmisten kanssa. Vaikkei aina ole yhteistä kieltäkään:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se välttämättä ole ne mamman pöperöt ja sämpylän leipomiset vaikka äidit niin luulevatkin aina.
Ei se välttämättä ole ne mamman pöperöt ja sämpylän leipomiset vaikka äidit niin luulevatkin aina.
Tuskin kovinkaan moni kaipaa kivikovia sämpylöitä tai tunnistamatonta mössöruokaa...
Toisaalta kun taidot on kehittyneet jo erinomaisiksi, saa arkisistakin raaka-aineista tosi hyvää ruokaa jota kaikki syö innolla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluisimpina ruokina muistavat varmaan itsetehdyt pizzat, lihapullat, nakkikastikkeen ym herkkuruuat. Ei niin mieluisina varmaan muistelevat kun äiti keitti välillä kaalikeittoa juutaskattilallisen :D
Leipomisista varmasti jää mieleen kun teen muutaman kerran vuoteen satoja karjalanpiirakoita. Ja kukkosten ja lanttukukkojen leipomiset ja syömiset tuoreeltaan kylmän maidon kanssa. Ja jouluateria on varmasti se mikä muistetaan, siitä puhutaan jo nyt aina ennakkoon :)
kalastamista kaloista tehdyt kalaruuat ja metsästämistä hirvistä käristykset ym., minun leipomukset ja juhlapyhien "perinneruuat", kuten itsenäisyyspäivän taikinoitu porsaanfile. Jouluruuista pitää ehdottomasti olla ne, mitä on aina ollut. Jos vaikka joulupuurolla olisi jotain muuta kuin lakkasoppaa, niin siitä järkytyksestä ei lapset kyllä toipuisi.
Varsinkin jouluruuat tuntuvat herättävän paljon tunteita ihmisissä. Vanhempi lapsistani oli muutama vuosi sitten armeijassa ollessaan leirillä joulukuussa. Eri puolilta Suomea olevat pojat olivat yhtenä iltana kiistelleet joulupöydän ruuista. Rauhallisesti alkanut keskustelu oli päättynyt huutoon ja lähes nyrkkitappeluun. Suurin kiista oli syntynyt maksalaatikosta, onko se jouluruoka vai ei :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikonloppujen aamiaiset. Viikolla on niin kiire aamiaisten kanssa että niihin ei paljoa panosteta, viikonloppuisin taas meillä on tapana lähes aina kattaa pöytä nätisti ja laittaa jotain extraherkkuja. Meilläkään ei valitettavasti muutoin mitään perinteitä.
jää hyviä muistoja; iso pata häviää hetkessä :) Varmaan muistavat myös kaikenmaailman kokeilut: kengurupihvit, sinisimpukat, keitetyn poronkielen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat lapset tykkäävät tosi paljon.
Ja letut on meillä aina sydämenmuotoisia.
Aamiaisten jugurtit ja myslit, perjantai-illan fajitakset, hampparit ja pizzat (omatekemät), sunnuntai-illan riisipuuron marjoineen...
Ja toivottavasti myös sieniretken antimista tehdyt kastikkeet ja piiraat jäävät mieleen.
maksis ei ole jouluruoka:)