Pitääkö CV:hen tai työhakemukseen laittaa perhesuhteet?

Yleensä kait on tapana laittaa, mutta eihän se pakko ole. Tosin jos et laita, työhönottaja voi alkaa ihmettelemään miksi.



Perheestä voi kertoa CV:ssä itsensä esittelyssä vapaamuotoisesti ('olen 25-vuotias avoliitossa elävä nainen Vantaalta').

Tai sitten laittaa ihan oman otsikon (-koulutus, -työkokemus, -harrastukset, -perhe) ja siihen laittaa luettelotyylisesti 'aviomies Martti, tytär Iida 9v, koira Papu'.



Netistä löytyy varmaan malleja googlettamalla. Ja oma kuva on aina kiva lisä.

Nuori perheenäiti ei ole haluttu työmarkkinoilla. Siksi jätän kertomatta nämä tiedot cv:ssä. Miksi tahallaan varmistaisin, ettei minua kutsuta haastatteluun?



Haastattelussakaan en puhu lapsistani. Kohta joku tulee kommentoimaan tähän, että en rakasta lapsiani, jos ura on tärkeämpi. Väärin. Rakastan lapsiani niin paljon, että varmistan perheelleni toimeentulon työtä tekemällä.

Perheestä voi kertoa CV:ssä itsensä esittelyssä vapaamuotoisesti ('olen 25-vuotias avoliitossa elävä nainen Vantaalta').

Tai sitten laittaa ihan oman otsikon (-koulutus, -työkokemus, -harrastukset, -perhe) ja siihen laittaa luettelotyylisesti 'aviomies Martti, tytär Iida 9v, koira Papu'.

Kuva kyllä mukaan, mutta perhesuhteet eivät kuulu cv:hen. Eikä hakemusta aloiteta noilla sanoilla! "Olen vantaalainen lähihoitaja" kuulostaa ammatillisesti paljon paremmalta.

Nuori perheenäiti ei ole haluttu työmarkkinoilla. Siksi jätän kertomatta nämä tiedot cv:ssä. Miksi tahallaan varmistaisin, ettei minua kutsuta haastatteluun?

Haastattelussakaan en puhu lapsistani. Kohta joku tulee kommentoimaan tähän, että en rakasta lapsiani, jos ura on tärkeämpi. Väärin. Rakastan lapsiani niin paljon, että varmistan perheelleni toimeentulon työtä tekemällä.

mutta jos pääsee haastatteluun, niin tuleeko rekrytoijalle sellainen olo, että haluaa salata asian? Lisäksi kun olen vanhempainvapaalla ja haen töitä, niin pakko varmasti siitä jotenkin mainita..

Esim. jos sinulla on pitkä hoitovapaa-aukko, tämä selittyy suoraan lapsilla. Samaten esim. opintojen pitkä kesto, jos on ollut pieniä lapsia samaan aikaan. Perhesuhteista kertomalla tuot myös ilmi omia pehmeitä arvojasi.



Nämä voit myös jättää pois, koska eivät oikeasti ole työnantajalle kuuluvia asioita! Minulta on kysytty haastattelussa olenko naimisissa. Olisi siitä kysymyksestä pitänyt ymmärtää, että nyt on huonon työnantajan kanssa tekemisissä... Koska tieto aiemmin luki CV:ssäni, vastasin siihen kuitenkin.

eihän ne sun perhesuhteet auta sua saamaan sitä työtä. Tai jos auttaa, niin sittenkin laittaisin siitä maininnan suosittelija- kohtaan.



CV:hen laitan ihan siihen osoitteen & sotun jälkeen ennen koulutus & työpaikka historiaa.

Mä olen laittanut kyllä siihen hakemuksen alkuun pienen esittelyn, eli tyyliin "Olen Jyväskylässä asuva 35-vuotias savuton nainen. Olen naimisissa ja minulla on 15-vuotias tytär." jne..

Minulla ei ole siinä mitään salattavaa, että olen kolmen lapsen äiti. Ja hoitovapaallakin pitkään ollut.

voisin jättää lapset ja perheen kokonaan poiskin, koska minulla ei ole aukkoja historiassa. Olen opiskellut koko ajan (nyt valmistumassa) vanhempainvapaiden aikana. Tuntuu vaan, että rehellisyyden nimissä asia olisi mainittava.. ap

Minulla ei ole lapsia, joten ei ole tarvinnut sitä edes miettiä, mutta lapsista on saatettu kysyä jossain vaiheessa haastattelukierrosta työn luonteen vuoksi.



Hieman asian vierestä, olen nähnyt työhakemuksen, jossa työnhakija aloitti kertomalla isänsä taustoista ja niiden vaikutuksista hakijan potentiaaliin. Voitte varmaan kuvitella, että hakemus päätyi ei-pinoon..?

Kerron perheestäni cv:ssä näin:

perhesuhteet: avioliitto, 2 lasta.

Miksi? Siksi, että ei turhaan tarvitse mennä haastateltavaksi paikkaan, jossa nuoria äitejä syrjitään.

Olen 2 työpaikkaa jopa saanut sen vuoksi että minulla on ollut lapsia. Toisen siksi, että työnantaja katsoi minun ansaitsevan paikan ennemmin kuin lapseton sinkku. Toisen siksi, että työnantaja sanoi arvostavansa perheenäitien kykyjä organisoida tehtävät. Molemmat näistä esimiehistä olivat miehiä.

Nuori perheenäiti ei ole haluttu työmarkkinoilla. Siksi jätän kertomatta nämä tiedot cv:ssä. Miksi tahallaan varmistaisin, ettei minua kutsuta haastatteluun?

Haastattelussakaan en puhu lapsistani. Kohta joku tulee kommentoimaan tähän, että en rakasta lapsiani, jos ura on tärkeämpi. Väärin. Rakastan lapsiani niin paljon, että varmistan perheelleni toimeentulon työtä tekemällä.

Siksi itse en näin teekään ja pääsen haastatteluihin.

Jos hakee esimiestehtäviin ja on mieshenkilö niin poikamies tai eronut katsotaan luuseriksi, joskus myös naisten kohdalla katsotaan niin että vanhaapiikaa ei sovi ruovien pomoksi.

Jos on lapsia, se kannattaa mainita. Kukaan ei halua palkata lapsetonta 25-40v naista koska luulevat että jäät hetkenä minä hyvänsä äitiyslomalle. t nimim kokemusta on.

Siksi itse en näin teekään ja pääsen haastatteluihin.

En aloita koskaan hakemusta sanoilla olen senjasen ikäinen trademoni sieltä ja täältä...

Ja pääsen haastatteluihin. Ja saan töitäkin :)

Ja noita perhesuhteista en kerro CV:ssä, mutta jos suoraan kysytään niin vastaan. Yleensä haastattelijat on ketkuja ja ne kysyy tyyliin mitkä asiat on sinulle tärkeitä tms. Normaali ihminen vastaa yleensä perhe.

Siksi itse en näin teekään ja pääsen haastatteluihin.

ap

vaihtoehtoja olen...-aloitukselle.

CV:ssä lyhyesti kohtaan perhesuhteet tyyliin: naimisissa, kaksi lasta (syntyneet 2/2007 ja 3/2012).



Työhistorian kohdalla laitoin sulkuihin edellisen työpaikan kohdalla (pl. äitiysloma 10 kk). Haluan profiloitua naisena, joka ei ole pitkään kotona, joten ajattelin tuon voivan jopa hyödyttää sitä, että saan helpommin töitä jatkossakin.



Itse työhakemuksessa mainitsen harrastusten yhteydessä vapaa-ajan vieton perheen kanssa.