Lue keskustelun säännöt.
Hävettäiskö teitä naapureiden ja kavereiden edessä...
04.09.2012 |
Ja pojan kaverit myös usein näkemässä, että työnkuvaan kuuluu läheisen erittäin roskaisen alueen siivous sormin roskat nyppimällä? Omalle kohdalle näin on käynyt ja en ole ihan varma nipotanko nyt turhasta asiasta vai en. Onhan roskat jonkun siivottava, ja voihan se olla minäkin, mutta.... Mitä mieltä itse olisitte jos omalle kohdalle sattuisi?
Kommentit (16)
On kyllä ihan täysjärkinen vastaus.... Eli nipotan siis asiasta mielestäsi ihan turhaan. Tyttäreni, asuu isänsä luona, joten ei ole ihan lähellä katsomassa, kauhisteli asiaa. Eli tausta minulla sellainen, että olen tehnyt ns siistiä sisähommaa aina nuorempana, siksi ehkä tämä ajatustapa.
Miten muut, jos omalle kohdalle sattuisi elämän kiemuroiden myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän se outoa olis jos kukaan ei siivois.
Miten joku kehtaa asettaa jonkin työn, jonkin toisen työn yläpuolelle? Tulojen perusteella? Asuinalueen? Auton? Mulle on opetettu, että kaikki työ on arvokasta. Enemmän mua hävettäs käydä sossunluukulla kuin tehdä rehellistä työtä. Jos kukaan ei siivois me kahlattaisiin kaulaa myöten paskassa. Parashan se olisi jos kaikki siivoais sotkunsa itse. Voisi nekin rahat käyttää hyödyllisemmin.
Ehkä olen sitten ihan höpö, jos kerta niin todetaan. Ehkä enimmäkseen sitten olen vain kateellinen, toinen veljeni on lakimies ja toinen luokanopettaja. Vai onko suurin ongelma itsetuntoni. Joten perhepalavereissa tunnen olevani ... Huonompi, jollain tavoin, sielläkin, Pyydän syvästi anteeksi kaikilta, kenen mielen tällä viestillä pahoitin.
en ole nro 2 enkä 4
en ymmärrä ap.n viestiä ollenkaan.
mitä työtä sinä teet?
jotain sellaista siivoustyötä, että näyt jokaisen silmiin ja oma lapsesi, tyttö, joka asuu isänsä luona, on nähnyt sinut nyppimässä roskia ? ja sinua hävettää tehdä tällaista työtä, kun aikaisemmin olet ollut siistissä sisätyössä, sukusi koostuu ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista hyvätuloisista akateemisista ihmisistä - ja sukusi halveksii kaikkia niitä, jotka tekevät duunarin hommia, siivoojia, roskakuskeja, paska-auton kuskeja, kaupan myyjiä, jne ja sinä olet myös aikaisemmin halveksinyt näitä ihmisiä, pitänyt alempiarvoisena ?
ja nyt olet itse siellä, ja kohtaat halveksuntaa oman sukusi taholta? ja halveksit itse itseäsi`?
Varmaan juuri näin, eli halveksin kovasti itse itseäni. Kiitos! Ajattelin, että pelkään muiden halveksivasti, mutta halveksin erityisesti ihan itse... Kun kerta sain noin hyvän vastauksen, voisitko vielä kertoa, tai voitteko valaista mitä minun pitäisi tehdä asialle. Yrittää niellä halveksuntani ja sopeutua ja vaikkapa kehittää itseäni ko. Työtehtävissä paremmaksi. Työ ei ole sellaista mitä haluaisin tehdä, mutta en millään voi muuttaa työnkuvaani. Mikä voisi auttaa kestämään sen itseinhon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos osaan, eli tuossa aiemmassa viestissä osuttiin uskoakseni aivan naulan kantaan, oman itsensä halveksimiseen. Eli yritän muotoilla asian uudelleen, varmaan kyse ei siis ole varsinaisesti siitä, millainen työtehtävä on ja mitä tehtäviä se sitten sisältääkään, mutta suurin ongelma on se, että halveksin itseäni työssäni. Miten voin kestää tilanteen? En pysty vaihtamaan työtehtäviäni, se vaikuttaisi liian moneen henkilöön ja heidän tehtäviinsä ja haluaisin myös osoittaa, että en ole nirso työlle.
Ap
Kiitos vaan hirmuisesti, jos viitsitte vinkata miten saisin asiat järjestykseen.
Kukaan ei ole koskaan minulle ivaillut asiasta tyttäreni lisäksi. Sukulaiset eivät moiti, yrittävät kannustaa aina. Paitsi mies. Mutta mitäs minun kanssani tekisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mun lapset häpeäisivät kyllä, eivät ole tottuneet, että olisin puskien siistijä. Vielä jos niiden kaverit näkis, se varmaan pahemtais asiaa.
Kun yrität ymmärtää. Saako itseinhon jotenkin nujerrettua, vai voiko se olla oikeasti jotain niin vakavaa, että minun pitäisi vaatia muita henkilöitä joustamaan sen takia, että en kestä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se muiden joustaminen olisi minun takiani jopa sellaista, että menettäisivät mahdollisesti takiani työn, jos en ole siinä mukana.
ymmärrän myös, miksi nolostuttaa. Ystäväni on siivooja ja se on fine meille molemille. Hän itse asiassa siivoaa käytännössä meidän perheen jälkiäkin (sattumalta, meillä kummallakaan ei ole vaikutusta asiaan) ja asia ei vaivaa meitä kumpaakaan. Mutta en tiedä, olisiko minusta itsestäni moiseen..? Ehkäpä olen liian pintaliitäjä ja työni on niin pitkään ollut aivan erilaista kuin ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se muiden joustaminen olisi minun takiani jopa sellaista, että menettäisivät mahdollisesti takiani työn, jos en ole siinä mukana.
toivottavasti saat onnistumaan. Teet työsi, se pitää tehdä.piste.
-10-
Lasten, naapureiden ym puolesta ei kannata asiaa miettiä, ei heidän mielipiteensä ratkaise mitään loppupeleissä, jos itse pitäisin työstäni.
Kysymys on, miten voin tehdä ylipäätään työtä, jota inhoan? Johon olen ajautunut muiden ihmisten ammatillisten toiveiden ja tarpeiden takia, joista he joutuisivat joustamaan tai luopumaan tai ainakin heidänkin työtehtävät muuttuisivat, jos minä en suostuisi enää jatkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin niele se tunne vaikka vuodeksi kokonaan, älä välitä, joskus on pakko, ota mieluummin hymy naamalle... Katso sitten uudestaan, ajallaan.
Sitten katsoa? Kuinka kauan voi olla tekemättä muutoksia? Tai pitää olla? Nyt samoja työtehtäviä on jo monta vuotta takana. Miksi muut ihmiset sitten voivat vaihtaa työtehtäviiään ja työpaikkojaan, yrittäjät lomauttavat, myyvät ja lopettavat kokonaan.
Eikö se riitä, että inhoaa työtään.
Ap
Miksei sulla ole tikkua tmv?
Ja mistä sä nyt nipotat ja missä? (vaaditko helpotusta työhösi vai poikaasi olemaan roskaamatta, vai mitä?)
Itse en olis moksiskaan, jos se kerran kuuluu duuniin, niin se hoidetaan. Jokainen siivooja, keittäjä, kaupantäti, lastenhoitaja, bussikuski jne. voi olla jonkun äiti tai isä. Ei niitä hommia voi mitenkään jakaa niin, ettei lasten kaverit näkis ketään suorittavassa työssä.