Tuo Eerika tapaus sai mut haluamaan alanvaihtoa.
Haluan sosiaalityöntekijäksi. Haluan auttaa. Vaikka sitten olisi 120 perhettä asiakkaana ja hirveä kiire. Jos saisi autettua edes yhtä Eerikaa, niin olisi tunne että on tehnyt jotain elämänsäaikana. Taisin löytää kutsumukseni.
Kommentit (20)
ei niitä, jotka ovat töissä vain äitiyslomien välit ja muun ajan levittävä parsaustaan kursseilla ja lepolomilla.
On helpottava kuulla että sinunkin kaltaisiasi ihmisiä on olemassa jotka haluavat oikeasti auttaa muitakin kuin itseään!
Hienoa!
Mulle kävi samoin, tosin ikäänkuin päinvastoin. Opiskelen sosiaalityöntekijäksi ja olen halunnut sitä ollakin tähän asti. Nyt näitä sossutanttojen lynkkausketjuja lukiessani en enää tiedä haluanko jatkaa koko koulua. Miksi haluaisin raskaaseen ja vastuulliseen ammattiin jota suurin osa ihmisistä tuntuu syvästi halveksivan, palkkakin on naurettava koulutukseen nähden....Tosin lastensuojelupuoli ei minua ole tähänkään asti kiinnostanut, joten ehkä kuitenkin jatkan.
Sinulla tuskin on alalle mitään lisää annettavaa.
tekee yleensä erikseen nimetty työntekijä. Työsarkaa on riittämiin muillekin sosiaalityöntekijöille muilla aloilla.
ei niitä, jotka ovat töissä vain äitiyslomien välit ja muun ajan levittävä parsaustaan kursseilla ja lepolomilla.
On helpottava kuulla että sinunkin kaltaisiasi ihmisiä on olemassa jotka haluavat oikeasti auttaa muitakin kuin itseään!
Hienoa!
Tästä tuli hyvä mieli :)
Ap.
Toivottavasti löydät muutakin motivaatiota siihen kuin auttamishaluan, sillä sosiaalityöntekijöiden valtuudet ja mahdollisuudet auttaa ovat kunnissa usein hyvin rajalliset, eikä asiakkaista läheskään aina pysty auttamaan niin paljon kuin olisi perheellä tarve tai työntekijällä halua.
Hyväntekeväisyyden ja auttamisen lisäksi joutuu myös joskus tekemään ikäviä päätöksia ja olemaan perheen silmissa paha virkamies. Asiakkaan oikeudet ovat laissa hyvin turvatut ja joskus työntekijä tuntee olevansa todella avuton, kun näkee ongelmia, joita ei voi todistaa ja asiakkaat osaavat vedota oikeuksiinsa, jotka joskus ovat ristiriidassa työntekijän näkemyksen kanssa. Jotkut vanhemmat ovat hyviä puhumaan ja vakuuttavia, osaavat kirjelmöidä lautakuntiin ja ylemmille tahoille.
Sosiaalityöntekijä on jatkuvasti puun ja kuoren välissä eli esimiesten ja kunnan budjetin ja määräysten sekä asiakkaan tarpeen välissä. sosiaalityöntekijöiden valta on lopultakin aika pieni ja monista sioista vastaa ylempi taho, sosiaaltyöntekijä on vain se, joka asioista perheelle kertoo ja joskus myös tekee nimellisen päätöksen.
Asiakasmäärät ovat usein kovat ja koska päteviä sosiaalityöntekijöitä ei ole paljoa, joutuvat pätevät työntekijät tekemään epäpätevien valmistelevat päätökset, mikä myös vie aikaa samoin kuin jatkuvasti vaihtuvien työntekijöiden perehdyttäminen. Jos yhdelle perheelle uhraat tarpeeksi aikaa, on se pois joltain muulta perheeltä.
Tervetuloa alalle, toivoittavasti sosiaalityö hahmottuu sinulle muutenkin kuin auttamisena. Muista, että sosiaalityöhön sisältyy aina elementtejä sosiaalisesta kontrolloinnista. Toivottavasti vain jaksat säilyttää motivaatiosi ja auttamishalusi jatkossakin.
laajasta vastauksestasi. Mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Ymmärrän, että alaan liittyy vaikeita puolia ja että usein on turhauttavaa, kun ei pysty tekemään enempää jonkun hyväksi.
Uskon silti löytäneeni kutsumukseni. Uskomaton tunne.
Tuo eettistä sitoutumista yllä kuuluttava osuu naulan kantaan.
Älä ryhdy lastensuojelutyöhön, jos et ole varma, että pystyt pelastamaan jokaisen lapsen, josta sinulle koskaan ilmoitetaan. Tästä lähtien lastensuojelulle ei anneta yhtään virhettä anteeksi. Voi tulla pula sosiaalityöntekijöistä.
Toivottavasti löydät muutakin motivaatiota siihen kuin auttamishaluan, sillä sosiaalityöntekijöiden valtuudet ja mahdollisuudet auttaa ovat kunnissa usein hyvin rajalliset, eikä asiakkaista läheskään aina pysty auttamaan niin paljon kuin olisi perheellä tarve tai työntekijällä halua. Hyväntekeväisyyden ja auttamisen lisäksi joutuu myös joskus tekemään ikäviä päätöksia ja olemaan perheen silmissa paha virkamies. Asiakkaan oikeudet ovat laissa hyvin turvatut ja joskus työntekijä tuntee olevansa todella avuton, kun näkee ongelmia, joita ei voi todistaa ja asiakkaat osaavat vedota oikeuksiinsa, jotka joskus ovat ristiriidassa työntekijän näkemyksen kanssa. Jotkut vanhemmat ovat hyviä puhumaan ja vakuuttavia, osaavat kirjelmöidä lautakuntiin ja ylemmille tahoille. Sosiaalityöntekijä on jatkuvasti puun ja kuoren välissä eli esimiesten ja kunnan budjetin ja määräysten sekä asiakkaan tarpeen välissä. sosiaalityöntekijöiden valta on lopultakin aika pieni ja monista sioista vastaa ylempi taho, sosiaaltyöntekijä on vain se, joka asioista perheelle kertoo ja joskus myös tekee nimellisen päätöksen. Asiakasmäärät ovat usein kovat ja koska päteviä sosiaalityöntekijöitä ei ole paljoa, joutuvat pätevät työntekijät tekemään epäpätevien valmistelevat päätökset, mikä myös vie aikaa samoin kuin jatkuvasti vaihtuvien työntekijöiden perehdyttäminen. Jos yhdelle perheelle uhraat tarpeeksi aikaa, on se pois joltain muulta perheeltä. Tervetuloa alalle, toivoittavasti sosiaalityö hahmottuu sinulle muutenkin kuin auttamisena. Muista, että sosiaalityöhön sisältyy aina elementtejä sosiaalisesta kontrolloinnista. Toivottavasti vain jaksat säilyttää motivaatiosi ja auttamishalusi jatkossakin.
selkeät tapaukset kuten Tämä Eerika mustelmineen, tukanlähtöineen, lukisine is-ilmoineeen ei selity yhdelläkään mainitsemistasi seikoista.
AP mene alalle, jos osaat priorisoinnin taidon ja vahvuuden ha halukkuuden viedä asioita eteenpäin vaikka virkakoneisto voi estellä. Usko vahvasti omaan intuitioon ja uskalla taistella sen puolesta. Älä pelkää sääntöjä ja uskalla sanoa vastaan.(jos olet eri mieltä) .tiedän että se vaatii rohkeutta varsinkin naisvaltaisessa työyhteisössää, joka on tiedetysti se kaikkein kateellisin ja täynnä valtataistelua, joka peittyy muka hyväätarkoittavien kukkatätien taakse..
Tällainen virkailija olisi nähnyt myös Eerikan..mutta onko niitä..
Miten sossuilla voi olla aikaa
kirjoitella tänne jos edes poliisiin
ei ehdi ottaa yhteyttä Eerika-casessa
ja asiakkaita 200 per sossu?
olen alkanut pohtimaan tosissani sijaisvanhemmuutta tai tukperheenä oloa. Tämä Eerika tytön asia on koskettanut mua tosi kovaa. Jos vain voisin auttaa jota kuta toista.
tai tehdä itsarin nuorena.
Kaikkia ei voi pelastaa.
Mutta hyvä jos haluat mukaan, toivottavasti jaksat.
samat on ajatukset varmaan meillä kaikilla sossuilla olleet, kun alalle olemme lähteneet.
Tuo lastensuojelu on yksi mahdollisuus monista. Ei minunkaan ykkös 'kohde'. Jatka ihmeessä opintojasi sinä toinen sos.työn opiskelija! Meitä tarvitaan moneen!
sitähän se arkinen työ tosiaan onkin, lasten pelastamista...Ehkä tuolla idealismilla kannattaa pysyä ihan entisessä lestissä :).
sitähän se arkinen työ tosiaan onkin, lasten pelastamista...Ehkä tuolla idealismilla kannattaa pysyä ihan entisessä lestissä :).
Juuri tuota tarkotinkin, ajattelen, että joka päivä pelastaisin miljoona lasta supernainen-puvussani, lapset itkevät onnesta, vanhemmat kiittävät hyvästä työstäni ja lehdet hehkuttavat hyviä sosiaalityöntekijöitä.
Minä ymmärrän, että työ ei ole sellaista, ja silti haluan tehdä juuri sitä.
Ja ole mitä mieltä haluat, mutta alaa minä vaihdan. Ehkä tuolla pessimistisellä asenteella kannattaa olla puuttumatta muiden asioihin :).
Ap.
..setvitään sosiaalialan opintoja sekä sijaisperheeksi ryhtymisen mahdollisuutta. Kaunis oma elämä ei tunnu miltään.. Miten meidän maassa voi tapahtua tuollaista pienelle viattomalle lapselle.. Olen niin surullinen Eerikan tapauksesta, en unohda häntä varmasti ikinä. Olen niin pettynyt ja vihainen sos.huoltoomme ettei häntä autettu. Kaikki luetaan kirjoista, pykälät osataan ja sitten ei käytetä silmiä,korvia eikä lapsen puhuttamista ja reaktioita.ja missä oli jatkoseuranta kun tyttö heitettiin takaisin isälleen. Maalaisjärjellä näitä pitäis hoitaa ja kaiken lähtökohta pitäisi olla LAPSEN ETU.
Kirjoitan kesk.palstalle nyt ekaa kertaa ja huomaan että kirjoituksia poistetaan. Miksi? Ettei ihmiset ahdistu tästä? Hei, tämä on totta ja tämä on ahdistavaa, se ei siitä peittelyillä poistu eikä muutu:// nim. Surullinen
Kummasti sitä muutamassa vuodessa sen kiireen keskellä resurssien puutteessa kyynistyy ja laittaa oman kultamussukan mahataudin ja synttäritarjoilut Eerikan kaltaisten casejen edelle.
tai tehdä itsarin nuorena.
Kaikkia ei voi pelastaa.
Mutta hyvä jos haluat mukaan, toivottavasti jaksat.
pelastaa satoja ihmishenkiä. Tai tulla rakastavaksi suurperheen äidiksi. Aika typerä kommentti sinulta, koska ei automaattisesti kaikists rankan lapsuuden läpikäyneistä tule narkkeja tai lapsenhakkaajia.
Eerikan edessä ollutta tulevaisuutta ei kukaan tiedä, tiedämme vain sen että häneltä riistettiin mahdollisuuskin siihen...
Mulle kävi samoin, tosin ikäänkuin päinvastoin. Opiskelen sosiaalityöntekijäksi ja olen halunnut sitä ollakin tähän asti. Nyt näitä sossutanttojen lynkkausketjuja lukiessani en enää tiedä haluanko jatkaa koko koulua. Miksi haluaisin raskaaseen ja vastuulliseen ammattiin jota suurin osa ihmisistä tuntuu syvästi halveksivan, palkkakin on naurettava koulutukseen nähden....Tosin lastensuojelupuoli ei minua ole tähänkään asti kiinnostanut, joten ehkä kuitenkin jatkan.