Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään täysin elämänhalunsa ja -ilonsa menettänyttä?
17.08.2012 |
Olo on täysin tyhjä. En tunne yksinäisyyttä, en vihaa, en katkeruutta, en nälkää tms. Olen aivan lamaantunut ja sulkeutunut.
Kammottaa ainoastaan ajatus, että loppuelämän tuntisin tällaista sisälläni.
Millä te pakotatte itsenne käymään päivästä toiseen? En välitä mistään, laskuista, suihkusta, työssäkäynnistä. Mikään ei kiinnosta. Järki sanoo, että näitä olisi pakko tehdä, mutta en vaan pysty perustelemaan itselleni että miksi. Kuolen kuitenkin joskus.
Mulla on pieni lapsi, ja tänään pääsin suihkuun sen voimalla, että jos multa lapsi viedään niin se on viimeinen kipinä mikä mut pitää elossa. Lapselle luen, laulan ja pidän sylissä. Lapsen ilo on vilpitöntä eikä siinä ole vielä ahdistusta kuolemasta ja muusta.
Olen pelkkää mustaa tyhjyyttä sisältä.
Kommentit (51)
Kerro ihan rehellisesti esim neuvolassa miltä sinusta tuntuu, tai paremminkin ettet tunne oikein mitään. Saat keskusteluapua ja tarvittaessa muutakin apua.
mutta mitä väliä silläkään toisaalta on? Loppujen lopuksi, olinpa iloinen tai onnellinen, niin tulos on sama. Minä kuolen, lapseni kuolee joskus, ihmiskunta häviää, maailmankaikkeus häviää ja jäljelle jää vain tyhjiö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen hiukan samoin...mutta minulla onkin paniikkihäiriö ja luultavasti olen myös hiukan mökkihöpertynyt. Itse kävin joskus aijemmin terapiassa ja sen avulla aloin nähdä elämän valoisampana....On sillä väliä, lapsesi takia ja sinun itsesi.
Kerro ihan rehellisesti esim neuvolassa miltä sinusta tuntuu, tai paremminkin ettet tunne oikein mitään. Saat keskusteluapua ja tarvittaessa muutakin apua.
mutta mitä väliä silläkään toisaalta on? Loppujen lopuksi, olinpa iloinen tai onnellinen, niin tulos on sama. Minä kuolen, lapseni kuolee joskus, ihmiskunta häviää, maailmankaikkeus häviää ja jäljelle jää vain tyhjiö.
ap
ihan totta, puhu jollekin vaikka et ajattelisikaan että sillä on mitään merkitystä. tee se lapsesi takia, että hänellä olisi hyvä ja ihana lapsuus! minä olen myös masentunut ja olen puhunut neuvolassa ja saanut apua (tarvitsen kuitenkin vielä paljon terapiaa!). mutta tosiaan se mitä me teemme ennen sitä tyhjiötä on se idea!
terveyskeskukseen kiirellisenä
diagnoosi: itsetuhoisuus
tai soita vaikka lastensuojeluun ajatuksistasi, niin lapsi saa sijaishoitoa
käyn vain sairaanhoitajalla juttelemassa. Ei minulla ole varaa kalliisiin terapioihin omalla rahalla ja kartoittaa terapeutteja 70 euron tuntitaksalla. Minulla on perhe ja 2 lastakin elätettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että MITÄ väliä sillä on? Varsinkaan minun itseni kannalta? Siinä vaiheessa kun kuolen, niin on aivan sama olenko elänyt jokaisen päivän kuin viimeisen vai olenko vaan ollut. Niitä muistoja ja kokemuksiakaan ei saa mukaansa. Lopputulos on siis aina sama. Ja aivan sama.
Lapsen vielä ymmärrän, hän ei luultavasti seuraavaan 25 vuoteen ymmärrä vielä tätä lopullisuutta.
Toisaalta, en haluaisi tätä olotilaa, eihän tällaista jaksa.
ap
että MITÄ väliä sillä on? Varsinkaan minun itseni kannalta? Siinä vaiheessa kun kuolen, niin on aivan sama olenko elänyt jokaisen päivän kuin viimeisen vai olenko vaan ollut. Niitä muistoja ja kokemuksiakaan ei saa mukaansa. Lopputulos on siis aina sama. Ja aivan sama. Lapsen vielä ymmärrän, hän ei luultavasti seuraavaan 25 vuoteen ymmärrä vielä tätä lopullisuutta. Toisaalta, en haluaisi tätä olotilaa, eihän tällaista jaksa. ap
Mä olen samoja ajatellut. Kiitos 30v iän, joka toi tämän lopullisuuden kasvoille. Jokaisella kamala kuolema edessä. Ei vaikka olisi kuin enkeli ja muuta hömppää. Ei vaan haluisi kuolla ja pelkään sitä ja sairauksia.
t: se joka ei saa terapiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että MITÄ väliä sillä on? Varsinkaan minun itseni kannalta? Siinä vaiheessa kun kuolen, niin on aivan sama olenko elänyt jokaisen päivän kuin viimeisen vai olenko vaan ollut. Niitä muistoja ja kokemuksiakaan ei saa mukaansa. Lopputulos on siis aina sama. Ja aivan sama.
Lapsen vielä ymmärrän, hän ei luultavasti seuraavaan 25 vuoteen ymmärrä vielä tätä lopullisuutta.
Toisaalta, en haluaisi tätä olotilaa, eihän tällaista jaksa.
ap
kukaan ei tiedä täällä, mitä sen kuoleman jälkeen oikeasti on.
Minusta se on ainakin jollain tavalla myös mielenkiintoista, ja uskon kyllä itse, ettei se välttämättä mikään tyhjiö ole...
Ja vaikka se olisikin ihan sama, mitä täällä elämässäsi olisit siinä vaiheessa tehnyt, on sen "tyhjiön" odoteleminen huomattavasti mukavampaa terveenä ja onnellisia. Täällä maailmassa on kuitenkin niin paljon kauniita asioita, ja hyvyyttä(kin), että niiden pois heittäminen olisi minusta sääli.
Itsekin olen usein tosi alakuloinen, mutta jotenkin aina herää toive siitä, että tulevaisuudessa odottaa jotain niin kaunista, etten halua vielä luovuttaa...
Kiität itseäsi jonain päivänä, jos nyt haet apua! Vaikka tiedän, ettet sitä tällä hetkellä pysty mitenkään kuvittelemaan :)
Voimia sulle kovasti! Kaikki muuttuu vielä paremmaksi!
ihmeessä MIKSI olet masentunut, miksi juuri tässä elämän vaiheessa.
Lupaan sulle, että vaikka nyt tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, niin se muuttuu ajan kuluessa. Muista kuitenkin se lapsi, vaikkei häntä sinulta vietäisikään, niin vielä pahempaa on jos siirrät tyhjyytesi ja masennuksen hänen kannettavakseen. Jos olet apaattinen ja vetämätön, lapsi kokee olevansa sinulle merkityksetön ja huono. Hae apua lapsesi vuoksi (ja itsesi). Ei lasta sulta viedä, varsinkin kun näytät että kannat vastuusi hänestä hakemalla itsellesi apua ja pitämällä itsestäsi huolta.
Rakasta lastasi, hoida itsesi kuntoon. Siihen ei välttämättä tarvita edes paljoa, tiedän sen. Mutta älä anna tilanteen pitkittyä liikaa. Jonain päivänä vielä voit hyvin! Eikä sillä ole merkitystä että joskus kuollaan, nyt kuitenkin on elettävä ensin. Nuo ajatukset juuri kertovat sairaudesta, kuuluvat masennukseen.
Apua saat terveyskeskuksesta tai neuvolasta, kerro rehellisesti tilanteesi ja vaadi apua. Joskus voi olla etteivät heti ymmärrä avun tarvettasi, jos vaikutat pärjäävältä ulospäin. Ja esim. tk:n psykiatrisen sairaanhoitajan luo voi päästä helposti keskustelemaan, se jo selvittää ajatuksiasi ja auttaa näkemään eteenpäin. Rakkautta, voimia ja halit täältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hirvittää lukea vastauksia näihin kysymyksiin. Pelottaa se, että kellään ei ole antaa vastauksia! Pelottaa se, että olen oikeassa. Pelottaa niin, että henki salpautuu ja syke nousee kahteensataan ja kädet tärisee.
ap
Tarvitsisit ammattiapua. Kokemuksesta; lääkkeet ja keskustelu auttavat ja elämä alkaa taas maistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eihän kaikilla asioilla tietenkään ole paljon mitään väliä mutta lapsesi takia sun on nyt vaan tsempattava. Lapsi tarvitsee välittävän aikuisen joka jaksaa arjen vaatimukset ja hommat. Lapsesi takia, nainen, sun on nyt ryhdistäydyttävä ja lakattava säälimästä itseäsi ja lopetettava sen pohtiminen onko missään järkeä ja onko millään väliä.
Ainakin sillä on väliä, että syötte ja juotte ja nukutte ja ulkoilette. Leikitte ja olette yhdessä. Jos nyt tekisit ainakin sen millä todella on väliä.
tuntemukset oli just tota. Sain lääkityksen ja sen sekä oman tahdonvoiman ansiosta olen taas normaali itseni.
Tsemppiä ja rohkeutta hakemaan apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ihan rehellisesti esim neuvolassa miltä sinusta tuntuu, tai paremminkin ettet tunne oikein mitään. Saat keskusteluapua ja tarvittaessa muutakin apua.
mutta mitä väliä silläkään toisaalta on? Loppujen lopuksi, olinpa iloinen tai onnellinen, niin tulos on sama. Minä kuolen, lapseni kuolee joskus, ihmiskunta häviää, maailmankaikkeus häviää ja jäljelle jää vain tyhjiö.
ap
Sepä se. Loppujen lopuksi sinun elämälläsi tuskin on väliä sadan vuoden päästä.
MUTTA
Sinun elämälläsi on merkitystä juuri tänään. Koska se on lahjaksi annettu, sen voi käyttää. En lähde ihan hedonistiselle linjalle, että elämän ainoa tarkoitus on nautinto, mutta elämän tarkoitus on elää.
Ajattele, sinulla on lapsi... ja joskus vielä joku lapsi nauraa, sen takia että sinä olet ollut olemassa, rakastanut ja nauranut.
Mulla on pieni lapsi ja olen ajatellut tappaa itseni tässä lähiaikoina.
Juu, on masennusta, saatu sairaalahoitoa. Puhuttu neuvolassa, käyty psykalla, syöty lääkkeet, saatu perhetyötä kotiin.
Vaan kun tämä ei ole esim. hormonaalista vaan elämäntilanteeseen liittyvää. Mies kohtelee mua huonosti omista ongelmistaan johtuen, näin on ollut jo pari vuotta. Mutta on hyvä isä.
En halua siirtää omia ongelmiani eteenpäin, ja lapsi saa vielä hyvän äidin vaikkei biologista olisikaan. Lapsenkin parhaaksi olisi jos poistuisin. Täytyy vaan järjestää asiat valmiiksi ennen sitä.
Aikansa kutakin, myös minua.
Eikä tämä ole minkäänlainen avunhuuto, siihen liittyvä kommetointi on turhaa. Sorry.
Muille toivon parempaa ja tilanteen helpottamista.
ei sillä kuolemalla ole paskankaan merkitystä vaan elämä merkitsee! Näitä kuolema juttuja sun on ihan turha pyöritellä mielessäs ja etsiä vastauksia täältä palstalta. Se ei johda sua mihinkään. Nämä keskustelut voisit käydä livenä, saisit oikeita vastauksia jotka tukis sua löytämään merkityksen elämälle.
Masennus ei parane järkeilemällä ja noita negatiivisia ajatuksia pyörittelemällä. Aika auttaa ja keskustelu ammatti-ihmisen kanssa, joskus lääkityksestäkin voi olla apua.
Kuinka saat nukuttua yösi? Huolehditko säännöllisestä syömisestä? Ulkoiletko? - Aloita ihan näistä perus asioista, vaikkei yhtään huvittais. Syöt, ulkoilet ja nukut säännöllisesti. Älä mieti jaksatko, teet vain näin. Se auttaa jo aika paljon. Tee itsellesi päiväohjelma, jota noudatat.
Pelottaa jäädä yksin viikonlopuksi, lapsi menee isälleen. Tekisi mieli pyytää lapsen isältä että ottais mut mukaansa. Ettei jäisi yksin.
Aloin pelkäämään että teen itselleni jotain jos/kun ahdistaa. Tuntuu että jalat menee aivan voimattomiksi ja tärisen. Itken niin etten meinaa näppistä nähdä.
ap
Kerro ihan rehellisesti esim neuvolassa miltä sinusta tuntuu, tai paremminkin ettet tunne oikein mitään. Saat keskusteluapua ja tarvittaessa muutakin apua.
mutta mitä väliä silläkään toisaalta on? Loppujen lopuksi, olinpa iloinen tai onnellinen, niin tulos on sama. Minä kuolen, lapseni kuolee joskus, ihmiskunta häviää, maailmankaikkeus häviää ja jäljelle jää vain tyhjiö.
ap
Sepä se. Loppujen lopuksi sinun elämälläsi tuskin on väliä sadan vuoden päästä.
MUTTA
Sinun elämälläsi on merkitystä juuri tänään. Koska se on lahjaksi annettu, sen voi käyttää. En lähde ihan hedonistiselle linjalle, että elämän ainoa tarkoitus on nautinto, mutta elämän tarkoitus on elää.
Ajattele, sinulla on lapsi... ja joskus vielä joku lapsi nauraa, sen takia että sinä olet ollut olemassa, rakastanut ja nauranut.
AP, ajattelet asiaa aivan liian itsekeskeisesti ja oman napasi kautta. Se taas johtuu siitä, ettei aivokemiasi ole juuri nyt kunnossa, hanki lääkitys.
Ei täällä tarvita mitään suurta tarinaa. Hyväksy, ettei sellaista ole, ja ettet juuri sinä jää historiankirjoihin - tai tee sitten vaihtoehtoisesti asialle jotain. ;)
Onni on arjessa ja pienissä hetkissä. Elämän ainutkertaisuudessa. Se, mitä sinä koet, on ainutlaatuista. Kukaan muu ei koskaan pääse kokemaan samaa.
Hanki elämällesi päämäärä. Tai onhan sinulla jo sellainen, lapsesi.
ei sillä kuolemalla ole paskankaan merkitystä vaan elämä merkitsee! Näitä kuolema juttuja sun on ihan turha pyöritellä mielessäs ja etsiä vastauksia täältä palstalta. Se ei johda sua mihinkään. Nämä keskustelut voisit käydä livenä, saisit oikeita vastauksia jotka tukis sua löytämään merkityksen elämälle.
Masennus ei parane järkeilemällä ja noita negatiivisia ajatuksia pyörittelemällä. Aika auttaa ja keskustelu ammatti-ihmisen kanssa, joskus lääkityksestäkin voi olla apua.
Kuinka saat nukuttua yösi? Huolehditko säännöllisestä syömisestä? Ulkoiletko? - Aloita ihan näistä perus asioista, vaikkei yhtään huvittais. Syöt, ulkoilet ja nukut säännöllisesti. Älä mieti jaksatko, teet vain näin. Se auttaa jo aika paljon. Tee itsellesi päiväohjelma, jota noudatat.
ainakin tähän asti, mutta ei mulla vielä näin pahaa oloa ole ollutkaan. Ja olen saanut syötyäkin.
ap
Kerro ihan rehellisesti esim neuvolassa miltä sinusta tuntuu, tai paremminkin ettet tunne oikein mitään. Saat keskusteluapua ja tarvittaessa muutakin apua.