miten yh voi löytää miehen?

sun lapsia sillä aikaa kun sä lähdet etsimään miestä

Miten tämä yhtälö voidaan ratkaista. Olen ollut sinkkuna jo useamman vuoden ja todella tahtoisin jakaa tämän elämän toisen ihmisen kanssa.

Olen totaali-yh. Periaatteessa voisin jo päästä treffeille, vaikka baariin en vielä voi mennä. muutaman tunnin pärjäävät lapset keskenään.

Mutta kun yhtälöön vedetään lasten harrastukset, miesten lapset ym. (jos tässä nyt edes pääsee jossain kehenkään tutustumaan) niin aikaa treffeille ei yksinkertasesti ole.

JA missä tässä pääsisi ketään näkemään ja tutustumaan kun elämä pyörii akselia työ-koti-lasten harrastukset-ruokakauppa.

Siksi olenkin yksin, en omasta halustani, vaan olosuhteiden pakosta.

voi tutustua netinkin kautta, ja lapset voivat olla kotonakin samalla kun tapaa uuden tuttavuuden?

en todellakaan tarkoita. baarit ei oikeastaan edes kiinnosta. Tarkoitin, että olen elänyt jo sen pahimman vaiheen yli, kun lapset oli ihan pieniä, mutta nyt onkin silti toisella tavalla kiinni tässä arjen pyörittämisessä, vaikka ei päiväkotihakemista ja 24/7 vahtimista enää olekaan.



Lapsenvahtia en ole hakemassa vaan ihmettelen että mistä niitä miehiä löytää ja miten niitä tapaisi.

voi tutustua netinkin kautta, ja lapset voivat olla kotonakin samalla kun tapaa uuden tuttavuuden?

sitä nettiä vaikka sielläkin saattaa joutua tutustumaan ensin 50 idioottiin... nimimerkillä kokemusta on.



Mutta useat kaverini ovat netin kautta löytäneet miehensä ja lopulta minäkin löysin vaikka sain todella kauan kyllä etsiä. Mutta tämä yksilö onkin sitten se oikea unelmien mieheni :)



Ne miehet, jotka oikeasti kiinnostuvat sinusta jaksavat kyllä kirjoitella vähän pidempään ja sitten vain sovitte tapaamisen joskus, kun molemmille sopii.



Nimimerkillä ikionnellinen miehensä netistä löytänyt.

Mene lastesi kanssa sellaisiin paikkoihin, joissa eronneet isät voisivat lomalla käydä omien lastensa kanssa. Kun näet sopivan miehen ja lapsen ilman äitiä, käy rohkeasti kimppuun: 1. pyydä palvelusta, esim. katsomaan lapsia käydessäsi vessassa, 2. paljasta sivulauseessa, että olet yh, 3. tarkista sormus ja kuuntele puhuuko mies vaimosta vai "lasten äidistä" vai ei mistään, 4. kysele, mistä tulevat ja miten viettävät kesää, 5. jos näyttää suotuisalta, ilmoita suoraan, että kaipaisit heidän laistaan seuraa kesällä. Lopeta hyökkäys tai pyydä vaikka anteeksi, jos paljastuu, että mies ei ole sinkku.

sitä nettiä vaikka sielläkin saattaa joutua tutustumaan ensin 50 idioottiin... nimimerkillä kokemusta on.

Mutta useat kaverini ovat netin kautta löytäneet miehensä ja lopulta minäkin löysin vaikka sain todella kauan kyllä etsiä. Mutta tämä yksilö onkin sitten se oikea unelmien mieheni :)

Ne miehet, jotka oikeasti kiinnostuvat sinusta jaksavat kyllä kirjoitella vähän pidempään ja sitten vain sovitte tapaamisen joskus, kun molemmille sopii.

Nimimerkillä ikionnellinen miehensä netistä löytänyt.

Mutta kun omaa aikaa ei juuri ole, kuviossa on ainakin toisen lapset, niin niitä tapaamisia tulee niin harvoin ettei siitä mitään synny.

oikeasti miesseuraa sulhas-kandidaatti mielessä, vai riittääkö vain varattu mies, joka ei saa seksiä kotona?

oikeasti miesseuraa sulhas-kandidaatti mielessä, vai riittääkö vain varattu mies, joka ei saa seksiä kotona?

:DD

haittaako miehiä pienet lapset?

ainakaan itseäni.

Lasten puolesta olisin enemmän huolissani.

ainahan voit palkata vaikka lastenvahdin tai tutustut muihin yksinhuoltajiin/muihin ihmisiin joiden kanssa vaihdella lastenvahtivuoroja.



Olen minäkin ollut yh, mutta ei ole se estänyt minua mistään. Eihän yh tarkoita samaa kuin erakko.

Laita profiili nettideittipalveluun. Kirjoittele, vaihda ajatuksia, sovi treffit. Jos on muutebn hankala löytää sopivaa treffiaikaa, pyydä mies teille iltateelle, kun lapsesi ovat nukkumassa. Yleensä eronneet isät ymmärtävät ihan hyvin yh-äidin elämäntilanteen.



Näin minä tein ja löysin eronneen miehen, jolla on yksi lapsi. Mies tulee about kerran, pari viikossa tänne, kun lapseni nukkuvat. Lapsivapaina aikoinani minä menen miehen luo tai mennään hänen mökilleen tms.

Piti toki tutustua aika moneen ennen kuin löysin ihanan miehen. Ei pidä vaan luovuttaa helpolla. Ei myöskään kannata valehdella, minä laitoin ihan sen totuuden, karvoineen kaikkineen. Onnea vaan etsintään. :)

Lapsivapaina aikoinani minä menen miehen luo tai mennään hänen mökilleen tms.

eikä ole sitä lapsivapaata aikaa.

Itse sinkku äitinä olin jo luopumassa toivosta kolmen vuoden sinkkuna olon jälkeen, kun yhteisen kaverin kautta sitten tapasimme. Torjuin hänet illanvieton jälkeen, en antanut edes puhelin numeroa kun ajattelin että mies on vaan seksin perässä. Netistä hän minut etsi ja otti uudelleen yhteyttä. Lapseen hän halusi tutustua myös melko pian( hänellä ei omia) ja siitä se sitten lähti. Nyt asumme yhdessä ja odotamme uutta perheenjäsentä.

Uskon kyllä että yksinhuoltajakin voi saada hyvän miehen elämäänsä, myös sinä! Onnea!

Ensinnäkin miten ylipäätään tavata miehiä? (Paras vastaus lienee se netti.)



Ja toinen isompi ongelma, miten sitä mahdollista suhdetta voi ylläpitää, etenkin jos miehelläkin vielä on lapsensa ja oma elämä aikatauluttamista hiattaamassa? Koska vaikka ne muutamat ensitreffikerrat saisi lapsenvahdin tai muuten menot sovitettua yhteen, niin kyllähän se vapaa-aika yh:lla pidemmän päälle on kuitenkin vähissä. Tähän ei varmaan ole mitään oikeaa vastausta. Joko otat sen miehen siihen teidän elämäänne jo hyvin varhaisessa vaiheessa pyörimään, alkuun ehkä juuri niin että illalla lasten nukkuessa mies tulee teille, ehkä muutatte yhteenkin niin kuin jotkut tekee koska muutoin ei ikinä nähtäisi, mitkä minun mielestäni on kuitenkin aika riskaabelejä ratkaisuja. Tai sitten päätät että sinä järjestät sen ajan itsellesi irti perheestäsi. Eli rukkaat teidän perheen aikataulut niin, että sinulla kerta kaikkiaan on sitä vapaa-aikaa ilta tai kaksi viikossa, ja ilmoitat mahdollisesti kiinnostavalle ja kiinnostuneelle miehellekin, että tämä on nyt tätä siihen asti että ehkä joskus on enemmän aikaa ja/tai uskallat miehen esitellä lapsille. Ei tuokaan tietysti kaikkein mukavin ratkaisu ole, koska varmaan sitä syyllisyyttä kuitenkin tuntee siitä ettei sitten ole niiden lasten kanssa tai kotona tekemäsäs jotain tosi tärkeetä hommaa, ja toisaalta parisuhdekin on vähän erilainen kun harvoin nähdään.