Kaverini raivostui minulle.

Enkä oikein käsitä syytä siihen.

Olemme molemmat kotiäitejä ja keskustelimme siitä, mitä kaikkea teemme kun miehet on töissä.

Kaverillani on 1 vuotias lapsi ja minulla on 3 alle 5 vuotiasta.



Kerroin, että minä siivoan päivittäin(en siis imuroi tai pyyhi pölyjä kuin kerran viikossa, mutta lapsiperheessä sitä muuta siivottavaa on niin paljon) n. tunti menee siivoukseen. Vanhemmat lapset "auttavat" joten se vähän hidastaa.

Pesen pyykit, tiskaan, hoidan pihaa, käytämme lasten kanssa koirat lenkillä.

Rakastan sisustamista, joten myös saatan vaihdella järjestystä tai verhoja tai jotain pientä.

Teen myös tottakai miehelle ruoan valmiiksi.



Mutta en suostu käymään lasten kanssa kaupassa, koska yksinkertaisesti on niin paljon helpompaa käydä kaupassa yksin (kun mies hoitaa lapsia).

Joskus yksi lapsi saattaa olla mukana, mutta ei enempää.

Keskimmäinen lapsemme on ylivilkas ja häntä on vahdittava koko ajan ja pidettävä kädestä.

Komentaminen ei riitä.Jos lasta ei pidä kädestä niin juoksentelee ympäri kauppaa ja saattaa jopa kiipeillä hyllyillä ja parkkipaikalla voi joku ajaa päälle.



Kaverini raivostui minulle siitä, että en käy lasteni kanssa kaupassa, vaan mieheni joutuu väsyneenä töiden jälkeen vahtimaan vielä lapsiakin sillä aikaa että äiti pääsee kauppaan.



Ensinnäkin mieheni ei ole niin väsynyt töiden jälkeen, että ei jaksaisi omia lapsiaan hoitaa.

Toiseksi mies haluaa sitä omaa aikaa lasten kanssa, jolloin saavat olla ihan keskenään.



Aika usein käymme myös miehen kanssa yhdessä kaupassa ja lapset ovat silloin tottakai mukana.

Paljon helpompaa kun tuota katrasta on hoitamassa 4 käsiparia eikä vain 2.



Ja mitä kaverini tekee silloin kun hänen miehensä on töissä?

Ei juurikaan muuta kuin käy siellä kaupassa.

Hänen miehensä tekee ruoat koko perheelle kun tulee töistä. He siivoavat yhdessä ja heillä on tiskaus ja pyykkäysvuorot.



Itse en tuota ymmärrä, mutta en kuitenkaan rupea siitä kaverilleni huutamaan. Meitä asustaa tällä pallolla paljon ja kaikki olemme erilaisia.



Minusta olisi ihan kohtuullista, että kotiäiti edes yrittäisi siivota ja tehdä ruokaa sillä aikaa kun mies on töissä.

Toki tiedän (omasta kokemuksesta) että kaikki lapset eivät ole helppoja ja toisia ei hetkeksikään voi jättää yksin.

Silloin tottakaion vaikeampaa tai jossain tapauksissa myös mahdotonta hoitaa kotia.



Kaverini lapsi kuitenkin viihtyy hyvin yksin ja on todella rauhallinenja kiltti lapsi.



En kertonut mielipidettäni kaverille sillä silloin olisi varmasti jo syttynyt sota.



Mutta onko todella se, että minä haluan sen verran helpotusta arkeeni, että en käy lasten kanssa kaupassa kuin pakkotilanteissa, syy huutaa ja lopettaa kaveruus?