Tällaista oli meillä sairastelu lapsuudessa.
Kun sairastuimme milloin mihinkin, esim. vesirokko, sikotautitai ihan tavallinen kuumetauti, niin äitini suhtautui niin, että ihan kiusallamme sairastuttiin. Kaveriperheissä sairastuneet lapset saivat kipeinä kaikkea hyvää ja lohdutusta. Kun kerran kysyin miksi meilläei,niin äitini vastasi, ettei sitä pidä herkuilla palkita kun tahallaan itsensä sairastuttaa ja toiselle huolta aiheuttaa. Lääkäriin kyllä helposti vietiin,mutta lääkkeiden ottoa ei sitten pahemmnin valvottu. Muutenkin lääkkeiden anto ihan hakusessa, ei osannut järkevästi lääkkeiden ottoaikoja järjestää, vaan esim yölläherätti lääkkeen ottoon 1x3 annostuksella. Yhteensopimattomuuksia lääkkeille ei osannut selvittää, vaan sanoi, että oma asiasi otatko vai kärsitkö.
Tuli vaan tässä mieleenkun itse äitinä nämäasiat olen aina hanskannut.
Kommentit (7)
Mummon luona vietin paljon aikaa kun äiti oli vähän niin ja näin.
määrännyt mitään lääkettä rokkoihin tai flunssaan. Siskon korvatulehdukseen yhden ainoan kerran tuli antibioottia. Me siis sairastimme omassa huoneessa ja se siitä.
Saattoi äitini vähän herkuilla helliä, mitenkään paljoa mutta kuitenkin. Luki kirjaa ja antoi katsoa telkkaria tavallista enemmän.
Mutta kipulääkkeisiin äitini on aina suhtautunut jotenkin epäinhimillisen kielteisesti. Mulle kipu on vielä aikuisenakin jotenkin tosi taannuttava asia, koska sitä ei minulla lapsena hoidettu usein lainkaan.
Hellyyttä ja huomiota kyllä sai kun oli kipeä, mutta ei meillä lääkärissä käyty. Mun äidin lapsuuden kaveri oli talidom-lapsi ja meillä ei koskaan periaatteesta syöty lääkkeitä.
Ekasta luokasta + parikymppiseksi näin lääkärin ehkä alle viisi kertaa jos hammaslääkäriä ei lasketa. Yleensä oli kyseessä joku koululääkärin joukkorokotus.
Vielä 19-vuotiaana, kun munasarjaleikkauksen jälkeen sain sisäsynnytintulehduksen, ei kolmeen päivään viety lääkäriin. Kolmantena päivänä olin sitten taksia tilaamassa, olin kamalan kipeä ja kun kyytiä en muuten saanut, niin sitten isä lopulta vei lääkäriin.
Vielä 19-vuotiaana, kun munasarjaleikkauksen jälkeen sain sisäsynnytintulehduksen, ei kolmeen päivään viety lääkäriin. Kolmantena päivänä olin sitten taksia tilaamassa, olin kamalan kipeä ja kun kyytiä en muuten saanut, niin sitten isä lopulta vei lääkäriin.
kukaan ei ole kommentoinut mitään.