Lue keskustelun säännöt.
En halua elää yli 40v.
04.09.2012 |
Täytän tässä kuussa 39v ja minulla ei ole ammattia eikä töitä. pahojen oppimisvaikeuksien ja useiden yrittämistenkään kanssa en ole niitä onnistunut hankkimaan. Mies ja lapsi minulla on mutta ne eivät riitä. Mietin nuorena että jos 40v minulla ei ole ammattia eikä työtä ei ole järkeä enää elää,samaa mieltä olen vieläkin. En ole masentunut mutta oikeasti perhe ja harrastukset eivät riitä.En halua olla erilainen.
Kommentit (19)
Masentuneelta kyllä kuulostat. Voit ollakin sitä, vaikket sitä itse ymmärtäisikään. Hae apua, lapsesi vuoksi.
Sinun on etsittävä sisältöä elämääsi muualta. Kai tässä maailmassa jotain on, mistä nautit? Tee sitä! Lue, marjasta, tee käsitöitä, liiku... Tuntuu, että työnteko on muodostunut sinulle jonkinlaiseksi pakkomielteeksi. Et kuitenkaan ole ainoa, joka ei voi tehdä töitä, vaikka haluaisikin. Eikä se aina niin hääviä ole niillekään, joilla töitä on.
ja todellakin olen käynyt terapiossa yms. ja mä teen monenlaista juuri marjastan,kuen omaelämäkertoja yms.mutta kun on harrastanut jo 20v monenlaista niin olisi hienoa jos saisi tehdä työtä ja olla perheelle ja yhteiskunnalle hyödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun on tosiaan tehtävä paljon muutakin.
ja voin kuvitella, että kun oot aikasi jankuttanut opolle, että mä enselviäenselviäenselviä envoitehdä muuta oonlukenunniinjaniinpaljon niin ne opot on todella sanoneet, että liian vaikealtahan tuo sitten näyttää. Olisit kuunnellut niitä kun ne kertoivat, että mitä sun ois pitänyt tehdä sen "opiskelemiseksi" kutsumasi sijasta niin homma ois voinut mennä ihan toisin.
Ei ole totta, kenenkään kohdalla, että ei oppisi, jos oikeasti opiskelee. Mutta on totta, että monet ei ymmärrä, miten (juuri hänen) pitäisi opiskella. Tästä on erilaisia yleisiä malleja ja teorioita, mutta jokaisen on oikeasti kokeilemalla löydettävä ne tavat, jotka sopivat heille parhaiten. Kehitysvammaisekin pystyvät oppimaan, kun oikea tapa löytyy. (He tosin usein eivät oppimisesta huolimatta pysty soveltamaan oppimaansa joko ollenkaan tai ainakaa missään yllättävissä tilanteissa, joten tarvitsevat tukea työssä ollessaan)
kun sitten tapasin hän keroi että tuntuu etten pärjää ja että koulu on lopetettava etten saa lisää opintoaikaa. En ollut kenellekkään valittanut että on vaikeaa. Opo ja aikuiskoulutussuunnittelija päättivät ettei lisää opintoaikaa anneta.
Suomessakin on monia vapaaehtoistyön muotoja, joissa voi olla avuksi avun tarpeessa olijoille. On ystäväpalvelua, punaista ristiä, vanhusten auttamista, sopan jakamista jne. Rahaa noista ei tule, mutta tulee sisältöä elämään. Jos hyvä onni käy niin tuollaisten kautta voi ennen pitkää löytää töitäkin ja ammatin, toki mitään takeita ei ole mitta mahdollisuuksia kuitenkin.
Suomessakin on monia vapaaehtoistyön muotoja, joissa voi olla avuksi avun tarpeessa olijoille. On ystäväpalvelua, punaista ristiä, vanhusten auttamista, sopan jakamista jne. Rahaa noista ei tule, mutta tulee sisältöä elämään. Jos hyvä onni käy niin tuollaisten kautta voi ennen pitkää löytää töitäkin ja ammatin, toki mitään takeita ei ole mitta mahdollisuuksia kuitenkin.
eipä se sillä tavalla oikein mitään antanut ei kiinnosta enää.
internet masentaa, erityisesti Facebook jossa on "täydellisiä" iltoja tilapäivityksissä, joko aioja tai liioiteltuja, ja sitä tulee vertailtua itseään noihin. Tämä on ihan tutkittukin juttu, että tietyntyyppinen nettimateriaali masentaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
internet masentaa, erityisesti Facebook jossa on "täydellisiä" iltoja tilapäivityksissä, joko aioja tai liioiteltuja, ja sitä tulee vertailtua itseään noihin. Tämä on ihan tutkittukin juttu, että tietyntyyppinen nettimateriaali masentaa :(
mutta meneepä minne vain niin kaikki kysyy mitä töitä teet yms niin on aika noloa sanoa että olen vain kotona.
Siivoamassa on lukutaidottomiakin. Taidat olla vain laiska
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoamassa on lukutaidottomiakin. Taidat olla vain laiska
ja sairauteni estää sen reuma,menierin tauti,sydän vaivat yms.
Edes 40-vuotiaana ei tarvitse olla sen parempi ihminen. Ihan oikeasti.
Olet tärkeä ihminen läheisillesi, olipa sinulla sitten minkälaisia oppimisvaikeusia hyvänsä.
Mikäli perhe ja harrastukset eivät riitä, niin ehdotan sinulle hyväntekeväisyystoimintaa. Muita auttavat saavat paljon iloa avustustyöstään.
Suosittelen, että keskustelet tilanteestasi esim. työvoimatoimistossa jonkun hyvän virkailijan kanssa ja pyydät päästä juttelemaan jonkun mielenterveystyön ammattilaisen kanssa. Ei siksi, että pitäisin sinua psyykkisenä potilaana. Ehdotan keskustelua, jotta olosi paranee.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes 40-vuotiaana ei tarvitse olla sen parempi ihminen. Ihan oikeasti.
Olet tärkeä ihminen läheisillesi, olipa sinulla sitten minkälaisia oppimisvaikeusia hyvänsä.
Mikäli perhe ja harrastukset eivät riitä, niin ehdotan sinulle hyväntekeväisyystoimintaa. Muita auttavat saavat paljon iloa avustustyöstään.
Suosittelen, että keskustelet tilanteestasi esim. työvoimatoimistossa jonkun hyvän virkailijan kanssa ja pyydät päästä juttelemaan jonkun mielenterveystyön ammattilaisen kanssa. Ei siksi, että pitäisin sinua psyykkisenä potilaana. Ehdotan keskustelua, jotta olosi paranee.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa. :)
olen käynyt usein työvoimatoimistossa esim.ammatinvalintapsykologilla saamatta mitään apua,samoin olen käynyt psykologeilla yms. mutta eihän he voi auttaa koska eivät he voi muuttaa minua niin että saisin ammatin ja työn se olisi ainoa asia joka piristäisi ja auttaisi minua.Ja olen ollut spr.n ystäväpalvelussa mutta eipä sekään auttanut. Olen ollut 20v kotona tehnyt jotain pieniä työllistämispätkiä on tässä ehtinyt harrastaa kaikkea mitä ihmiset yleensä harrastaa kun pääsevät yli 60v eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sinulla on lapsia itsemurha ei ole vaihtoehto.
olen käynypsykologi yms. mutta kyllä jos ihminen on kotona yli 20v kuten minä ilman työelämää,työkavereita yms.niin kyllästyy elämään.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä muistan tän jorinan pahoista oppimisvaikeuksista ja lukuisista yrityksistä, jotka aina kaatuvat johonkin. Käytännössä ne ovat kaatuneet sun motivaationpuutteeseen, jonka sä oot naamioinut johonkin muuhun valitukseen. Sä et anna auttaa itseäsi, vaikka väität hakeneesi apua. Se, mitä et tajua, on, että oikeasti sä OLET masentunut ja että sä itse pahennat asioita koko ajan täysin niistä oppimisvaikeuksista riippumattomilla tavoilla. Ehkä ne oppimisvaikeudet sit ajaa siihenkin. Et enää anna itsesi onnistua.
Mä tunnen useita vakavasti oppimisvaikeuksisia ihmisiä ja osalle heistä käy juuri noin kuin sullekin. Toiset sit taas kykenee nousemaan niiden vaikeuksien yli ja ymmärtää, että useimmiten oppimisvaikeudet voi kiertää toisella oppimistavalla ja silloinkin kun ne ovat laaja-alaisia, kaikilla ihmisillä on jotain vähintään suhteellisia vahvuuksia (siis kohtia, joissa he ovat vahvempia kuin toisissa kohdissa) ja näistä kehittämällä sitten sukeutuu se oma paikka maailmassa.
Oikeasti sulla olis vaikka mitä mahdollisuuksia, mutta sä pilaat ne itse. Psykologit voisivqat auttaa, jos antaisit ja ymmärtäisit, ettei heidän ole tarkoitus muuttaa sinua nii nettä napinpainalluksesta kaikki ongelmat katoaisivat, vaan SINUN itsesi on tarkoitus löytää ne keinot, millä voit kiertää ongelmasi. Ne eivät tule koskaan katoamaan, mutta sä voit kiertää ne.
mä muistan tän jorinan pahoista oppimisvaikeuksista ja lukuisista yrityksistä, jotka aina kaatuvat johonkin. Käytännössä ne ovat kaatuneet sun motivaationpuutteeseen, jonka sä oot naamioinut johonkin muuhun valitukseen. Sä et anna auttaa itseäsi, vaikka väität hakeneesi apua. Se, mitä et tajua, on, että oikeasti sä OLET masentunut ja että sä itse pahennat asioita koko ajan täysin niistä oppimisvaikeuksista riippumattomilla tavoilla. Ehkä ne oppimisvaikeudet sit ajaa siihenkin. Et enää anna itsesi onnistua.
Mä tunnen useita vakavasti oppimisvaikeuksisia ihmisiä ja osalle heistä käy juuri noin kuin sullekin. Toiset sit taas kykenee nousemaan niiden vaikeuksien yli ja ymmärtää, että useimmiten oppimisvaikeudet voi kiertää toisella oppimistavalla ja silloinkin kun ne ovat laaja-alaisia, kaikilla ihmisillä on jotain vähintään suhteellisia vahvuuksia (siis kohtia, joissa he ovat vahvempia kuin toisissa kohdissa) ja näistä kehittämällä sitten sukeutuu se oma paikka maailmassa.
Oikeasti sulla olis vaikka mitä mahdollisuuksia, mutta sä pilaat ne itse. Psykologit voisivqat auttaa, jos antaisit ja ymmärtäisit, ettei heidän ole tarkoitus muuttaa sinua nii nettä napinpainalluksesta kaikki ongelmat katoaisivat, vaan SINUN itsesi on tarkoitus löytää ne keinot, millä voit kiertää ongelmasi. Ne eivät tule koskaan katoamaan, mutta sä voit kiertää ne.
erilaisissa terapioissa vuosikaudet saamatta niinstä mitään apua. Ja tuossa mitä viimeksi opiskelin yritin todella,kävin kursseja 2 kertaan,opiskelin hirveästi kotona yms. silti en sitä läpäissyt ja opo yms.olivat sitä mieltä että se on liian vaikeaa minulle.
Masentuneelta kyllä kuulostat. Voit ollakin sitä, vaikket sitä itse ymmärtäisikään. Hae apua, lapsesi vuoksi.
Sinun on etsittävä sisältöä elämääsi muualta. Kai tässä maailmassa jotain on, mistä nautit? Tee sitä! Lue, marjasta, tee käsitöitä, liiku... Tuntuu, että työnteko on muodostunut sinulle jonkinlaiseksi pakkomielteeksi. Et kuitenkaan ole ainoa, joka ei voi tehdä töitä, vaikka haluaisikin. Eikä se aina niin hääviä ole niillekään, joilla töitä on.
apua on haettu ja saatukin, mutta tilanne ei ole muuttunut.
Hän tarvitsee sinua vielä kauan (todennäköisesti, et tosin kertonut minkä ikäinen on). Sinä olet hänen ainoa äitinsä, jos hän menettäisi sinut, se suru seuraisi häntä koko hänen loppuelämänsä.
sun on tosiaan tehtävä paljon muutakin.
ja voin kuvitella, että kun oot aikasi jankuttanut opolle, että mä enselviäenselviäenselviä envoitehdä muuta oonlukenunniinjaniinpaljon niin ne opot on todella sanoneet, että liian vaikealtahan tuo sitten näyttää. Olisit kuunnellut niitä kun ne kertoivat, että mitä sun ois pitänyt tehdä sen "opiskelemiseksi" kutsumasi sijasta niin homma ois voinut mennä ihan toisin.
Ei ole totta, kenenkään kohdalla, että ei oppisi, jos oikeasti opiskelee. Mutta on totta, että monet ei ymmärrä, miten (juuri hänen) pitäisi opiskella. Tästä on erilaisia yleisiä malleja ja teorioita, mutta jokaisen on oikeasti kokeilemalla löydettävä ne tavat, jotka sopivat heille parhaiten. Kehitysvammaisekin pystyvät oppimaan, kun oikea tapa löytyy. (He tosin usein eivät oppimisesta huolimatta pysty soveltamaan oppimaansa joko ollenkaan tai ainakaa missään yllättävissä tilanteissa, joten tarvitsevat tukea työssä ollessaan)