Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin tiedän, miksi olen yksinäinen!
30.06.2012 |
Tuttavan tuttava oli eilen puistossa samaan aikaan, kun minä ja lapseni. Hän jutteli jotain lapseni kanssa. Hetken päästä hän sanoi minulle hymyillen, että oli hauska kuunnella lastani. Lapsi kuulemma puhuu samalla tavalla oudosti kuin minä.
En ole koskaan tiennyt puhuvani oudosti, mutta olen aina ihmetellyt, miksi minuun suhtaudutaan kuin olisin vähän outo.
Kommentit (7)
Viestiesi perusteella , olet kanssa todella itsekeskeinen, omaan napaasi tuijottava runkkarikusiainen. Jotenkin en voi kuin vihata kaltaisesiasi "kuulkaa minusta!!!" prinsessapaskoja. Ja joo, kirjoitusasusikin on outo, olet varmasti ruma harvahammaskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä sen sijaan vaikutat tosi hurmaavalta ihmiseltä.
ap
tarkoitatko, että puheesi sisältö on kummallinen vai äännät kummallisesti?
Sinänsä tuttavasi kommentti oli musta tosi loukkaava sua kohtaan. Mä ihmettelen tuollaisia ihmisiä.
Mä en kyllä haluaisi edes tietää mikä kaikki minussa on outoa ihan kaikkea ei tarvitse sanoa päin naamaa.
käytän kummallisia sanoja ja äännän jotenkin erikoisesti. Ei siis mitään vammaa tässä taustalla.
En kyllä loukkaantunut kommentista. Enemmän loukkaa se sellainen asenne, jonka näkee tai kuulee toisista, että toi on outo, en puhu sille enää. Olen aina törmännyt tähän esim. leikkipuistoissa tai taloyhtiön hiekkalaatikolla ja jo aikaisemmin opinnoissa, työelämässä jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko omaa toimintaa pakko muuttaamitenkään. Minä tosin tein sen. Minä olen akateemisesta perheestä ja opin kotoa sivistyssanojen käytön. Nuorena huomasin, että minua karsastettiin sanojeni takia ja opettelin vaihtamaan sanat arkisiin.
Itse pidän "outona" töksähtelevää tapaa puhua ja sitä, ettei koskaan esitä mitään vastakysymystä. He kyllä vastaavat kysymyksiin, lyhyesti ja napakasti, mutta eivät koskaan kysy minulta mitään.
Sellaista keskustelua on todella vaikea ylläpitää, koska koko keskustelun jatkuvuus on oman itsen harteilla. Sitä yrittää koko ajan löytää sen täkyn (harrastuksen/mielenkiinnon kohteen), millä toisen saisi puhumaan, mutta jos ei itse sitä löydä, ei toinen anna mitään vihjettä. Tällaisen ihmisen jätän rauhaan.
Oletko sinä kenties tällainen?
että miehenikin löysin netin kautta. Ensin kirjoiteltiin pitkän aikaa ennen kuin tavattiin. Hän ei siis ensimmäisenä kuullut mun puhuvan.
Olen jo yli kolmekymppinen nainen. Miksei kukaan ole voinut kertoa tätä mulle aikaisemmin? Asia on vaikuttanut koko elämääni.