voiko 3 ja 4-vuotiaat jättää nukkumaan kotiin yöksi

Toivon ettet kysy tosissasi :O

Tämä oli huono provo.

Itkuhäläri mukaan vaan terassille.

et voi tehdä noin. Piste.

Provo siis, täytyy olla.

Vastaava on ollu täällä ennenkin.

Provo siis, täytyy olla.

MUTTA minun vanhemmat tätä harrastivat.

Samoin kun jos talopiirissä oli juhlat lapset nukuttiin kotona ja vanhemmat bilettivät millon naapurissa/millon ulkona.

Myös risteilyillä monesti meidät jätettiin hyttioin nukkumaan, joku kävi katsomassa pari kertaa yön aika porukasta, että nukutaanhan me.

-ap-

nukkuneet kaksin kotona, kun yh-äiti käynyt baarissa (1km kotoa)-ap-

Pelottiko teillä lapsena koskaan yöllä? Vai olitteko tietoisia että vanhemmat ei oo kotona?



8

Että tota oli paljon kai. Mun vanhemmilla ei ollut mitään alkoholiongelmaa, mutta lapset otettiin mukaan kosteisiin juhliin ja jätettiin helposti just hyttiin tai kotiin ku mentiin naspuriin juhliin jne

Muuten en edes ymmärrärtäisi kysymystä.

Minäkin olen 70-luvun lapsi ja tosiaankin silloin tuota harrastettiin. Olin aikamoisen järkyttynyt, kun äitini tänä kesänä ohimennen kertoi, että veljeni oli useampaankin otteeseen jätetty alle parivuotiaana kotiin nukkumaan. Vanhempani lähtivät yökerhoon kaupungin keskustaan. Jopa tuttavaperheen ylitunnolliset vanhemmat tekivät samaa. Kyseessä ei ollut mikään alkkisporukka vaan akateeminen ylempi keskiluokka (vanhempani ovat lääkäri ja ekonomi), joka luki paljon myös lastenkasvatuksesta. Muistan myös lomamatkoja ulkomailla, joilla meidät lapset jätettiin usein nukkumaan huoneeseen kun vanhemmat olivat hotellin ravintolassa.



En tietysti tuota hyväksy millään lailla, vaikka äitini selitti, ettei veljeni koskaan herännyt öisin. Ihan pöyristyttävää. Ilmankos minullakin on erinäisiä tunne-elämän vammoja, vaikka näennäisesti minulla oli hyvä lapsuus. En tosin muista kärsineeni tai pelänneeni lapsena, vaikka meidät yksin jätettiinkin.

satuhäät ohjelman jaksossa pariskunta kertoi rakastumisestaan ja salaisista tapaamisista iltaisin kahden kesken. Nainen kertoi, että "jätin lapset nukkumaan ja kävin tapaamassa "pekkaa". Lapset oli varmasti alle 5 vuotiaita. Kyllä nousi ihokarvat pystyyn niskasta. En jättäisi alle 10 vuotiasta ikinä itsekseen kotiin, siis yöksi. Muistan miten itseäni pelotti lapsena jo päivälläkin useamman tunnin yksinolo.

Muistan reilusti alle kouluikäisenä heränneeni joitain kertoja oven kolahdukseen ja todennut olevani yksin kotona, kun vanhempani olivat häipyneet omiin rientoihinsn. Varmaan kuvittelivat minun todellakin vain nukkuvan. Olen vielä aikuisenakin vanhemmilleni katkera tästä laiminlyönnistä ja heitteillejätöstä. Ainoana lapsena myönnän, että traumat jäi!

Osasin pitää suuni kiinni turpiin tulemisen pelossa.

jätettiin joskus kotiin ja äiti oli lähtenyt jonnekin. Muistan heränneeni ihan paniikissa siihen että olen yksin, ja olleeni sohvan takana piilossa itkien siihen asti että äiti tuli kotiin. Musitan vieläkin sen ahdistuksen ja pelon, olin lähes hysteerinen. Ikinä en omaa lastani jättäisi tuolla lailla.

mutta sen tunteen, kun herään ovenkolahdukseen ja tunne, että taas minut jätetään yksin. Mieheni ei lähde yöllä koskaan kerrtomatta minulle (ja minä myös saatan mieheni ovelle), kosk muuten minut valtaa kamala tunne.



Joistain ryyppybileistä on muistikuvia, mutta nekin hyvin välähdysmäisiä. Vasta yläasteiästä voin oikeesti kertoa muistavani asioita.



Ja ihan supisuomalainen olen.



Vanhempani ovat lääkäreitä molemmat.



Minä olen syntynyt 80-luvulla, sisareni 90-luvulla