Rakkautta etsimässä, löytyykö sitä enää??

Mies kertoi tuossa viikko sitten pitkän kyselyn tuloksena, että ei halua enää jatkaa suhdetta kanssani. Takana 6 yhteistä vuotta, viime kesänä hankittu yhteinen omakotitalo ja molempien odottama esikoinen odottaa syntymistään elokuulla. Kaikki oli mielestäni hyvin ja yhdessä suunniteltiin yhteistä tulevaisuutta ja elämää lapsen kanssa. Tosin huomasin muutamia viikkoja sitten, että minun seurani vaihtui tietokoneeseen ja kännykkään, mutta asiasta kysyin niin kaikki oli hyvin. Syyksi hän ilmoitti sen, että ei vain enää rakasta eikä tunne samoin kun suhteemme alussa. Kokee meidät kavereiksi. Minun on jotenkin vaikea ymmärtää sitä, että rakkaus vaan katoaa jonnekin. Kertoi pohtineensa tätä jo viime kesänä, vaikka juuri silloin hankittiin talo ja hän alkoi puhua lapsesta. Jotenkin itse on vaikea suhtautua asiaan, koska pitää edelleen myös läheistä kontaktia. Soittelee, viestittelee, kyselee vointia varmaan vauvankin takia, haluaa koskettaa ja on huolissaan sekä pahoillaan. Haluaa mukaan synnytykseen jne. Kotona ei tosin ole ollut muutamaan yöhön, koska ei kuulemma pysty. Yönsä on viettänyt jonkun naisen sohvalla, kuulemma. Pettämistä tai toista naista ei tunnusta. Jotenkin haluaisin alkaa eroa itselleni työstämään, mutta merkit on jotenkin niin ristiriitaiset. Myös muut läheiset ovat sanoneet, että mies on jotenkin "pihalla" eikä ollenkaan oma itsensä. Vastauksia ei osaa antaa ja haluaa aikaa miettiä, mutta on silti erosta varma eikä halua edes yrittää. Onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta tai antaa hyviä vinkkejä, kuinka tässä pitäisi toimia? Onko enää mitään mahdollisuutta? Itse rakastan miestäni edelleen ja olisin valmis yrittämään ja löytämään ongelmat ja pohtimaan niihin mahdollisia ratkaisuja. Mies oli sitä mieltä, että vauva muuttaisi tilannetta, mutta ei kuitenkaan halua katsoa yhteistä elämää vauvan kanssa. Itse aion kuitenkin yhteisessä talossamme asua myös vauvan syntymän jälkeen, ainakin jonkin aikaa ja katsoa mihin tilanne kehittyy, kun mies nyt hieman saa myös aikaa itselleen. Joinakin päivinä vaan tuntuu niin turhauttavalta, mutta toisina taas ei... Edes vauvan takia haluaisin pysyä jotenkin tasapainossa...