Lue keskustelun säännöt.
Miten osaisin "päästää irti" lapsestani?
16.08.2012 |
Ainoa lapseni aloitti koulun ja olen ihan paniikissa! Mietin vaan koko ajan miten se pärjää, saako kavereita, kiusataanko jne... lapsi on lievä ADHD ja eskarista tuli aina vaan negatiivista palautetta. En kehtaa edes ääneen sanoa tätä, mutta käyn Wilmassakin vähän väliä tarkistamassa onko ope jo laittanut viestiä lapsestani. Lapsi sanoo että kaikki on sujunut hyvin, mutta mistä sen voi tietää??? En haluaisi opettajaakaan häiritä turhilla kyselyillä. Anteeksi sekava sepustus :(
Kommentit (12)
Ainoa lapseni aloitti koulun ja olen ihan paniikissa! Mietin vaan koko ajan miten se pärjää, saako kavereita, kiusataanko jne... lapsi on lievä ADHD ja eskarista tuli aina vaan negatiivista palautetta. En kehtaa edes ääneen sanoa tätä, mutta käyn Wilmassakin vähän väliä tarkistamassa onko ope jo laittanut viestiä lapsestani. Lapsi sanoo että kaikki on sujunut hyvin, mutta mistä sen voi tietää??? En haluaisi opettajaakaan häiritä turhilla kyselyillä. Anteeksi sekava sepustus :(
aika normaalia ja inhimillistä olla huolissaan! :) Ja sitäpaitsi se osoittaa, että todellakin välität lapsen asioista ja siitä miten lapsella menee. Monet kun eivät välitä!
Voithan sä ottaa ite opettajaan yhteyttä ja kertoa huolesi hänelle :) Luulen, että opekin olisi mielissään siitä, että lapsen vanhempi haluaa aktiivisesti osallistua lapsensa mahdollisiin ongelmiin. Voisi tulla sitä positiivistakin palautetta sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinulle oikeaa asiaa opettajalle? Minä pistin opettajalle sähköpostitse viestiä siitä, ovatko terveydenhoitajalle jättämäni paperit tulleet hänelle. Opettaja vastasi ja pisti mukaan pari lausetta siitä, että on vähän tarkkaillut vaivihkaa lasta, autellut tarvittaessa ja ihan hyvin on mennyt. Tuntui kivalta.
Olen harrastuksenohjaajana tekemisissä monenlaisten lasten kanssa. Joskus tekisi joillekin äideille viestitellä, että ihan hyvin sujuu, vaikka joihinkin asioihin täytyy kiinnittää huomiota, mutten oikein kehtaa, koska äiti voi ymmärtää viestin väärin.
Ei ne asiat sun etukäteen murehtimisella parane, joten koita keksiä itsellesi jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä kuin lapsesta murehtiminen.
Ei ne asiat sun etukäteen murehtimisella parane, joten koita keksiä itsellesi jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä kuin lapsesta murehtiminen.
En kestä ajatusta että rakastani esim. kiusattaisiin. Olen varmaan tulossa hulluksi... AP
Kertoisin ne asiat jotka itseä huolettaa ja mitä eskarissa saatu palautteena. Näin opettaja voi katsella näitä juttuja ja ottaa sinuun yhteyttä, tarvittaessa voi lapsi saada apua.
Fiksu opettaja saattaa koittaa löytää jonkun kaveriksi saman henkisen lapsen? Vaikka jotain tehtäviä jonkun tietyn kanssa ja koittaa katsoa miten työskentelee missäkin tehtävissä ja tukea näissä.
Voit sitten puhua kotona lisää lapsen kanssa jos joku asia tarttee läpikäymistä.
Näin sun huolesi vähenee ja tiedät mitä lapselle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
satuilla eskarin näkemyksiä ja ensitöikseen esittäytyä hysteerisenä äitinä!
lapsesi elää joka tapauksessa oman elämänsä, sä et voi elää sitä hänen puolestaan. Vaikeuksia ja vastoinkäymisiä tulee kaikille, se pitää hyväksyä.
Koita ajatella että mahdolliset ongelmat selvitetään sitten kun/jos niitä ilmenee. Sä et voi mitenkään varmistaa että mitään ongelmia ei tule, joten älä edes yritä. Elä tätä hetkeä äläkä turhaan ryve jossain tulevissa ongelmissa joita ei ehkä koskaan tulekaan.
Ei ne asiat sun etukäteen murehtimisella parane, joten koita keksiä itsellesi jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä kuin lapsesta murehtiminen.
En kestä ajatusta että rakastani esim. kiusattaisiin. Olen varmaan tulossa hulluksi... AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja myös lapsen käytöksestä huomaa, jos jotain ongelmia ilmenee. Eli no news - good news :)
t. itsekin erityislapsen äiti (jonka oli vaikea myös alkuun totutella siihen, että palautetta ei saanut joka päivä, kuten päiväkodissa)
ja myös lapsen käytöksestä huomaa, jos jotain ongelmia ilmenee. Eli no news - good news :)
t. itsekin erityislapsen äiti (jonka oli vaikea myös alkuun totutella siihen, että palautetta ei saanut joka päivä, kuten päiväkodissa)
kai se on pakko vaan yrittää unohtaa. Niin paljon olen tältäkin palstalta lukenut siitä miten hysteeriset äidit piinaa opettajia, etten ihan helposti siihen lähde. Ärsyttää että niitä kolmikantakeskusteluja ei voitu järjestää ennen koulun alkua, en edelleenkään edes tiedä milloin ne on. Opettajan kanssa en ole vaihtanut sanaakaan... AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka 15 min jonkun koulupäivän jälkeen tai iltapäivällä, jos opettaja jää koululle tekemään hommia. Opettajan olisi tosi hyvä kuulla sinulta, miten lapsella on mennyt eskarissa ja miltä koulun aloittaminen tuntuu sinusta. Voitte sitten vaikka yhdessä sopia, millaisista asioista opettajan kannattaa laittaa viestiä ja mihin sävyyn. Wilman käyttö riippuu ihan opettajasta, meillä tosi ihana ope joka muistaa laittaa myös positiivista palautetta. :)
apua.