Oletko saanut hyvää hoitoa vakavaan masennukseen ?

Ei sitä ole Suomessa. Resepti ja ovesta ulos. Psyknlogin keskusteluista ei ole ollut minulle apua ja lääkäriin ei pääse.

Orvokki

Mies sairastaa vaikeata masennusta, mutta ei tunnista sairauttaan. Lisäksi hänestä on tullut väkivaltainen. Nytkin pelkään, kun hän ravaa tupakalla ja kiroilee. Masennukseen ei saa hoitoa. Ohje puolisolle on Ota ero. Kuihtunut ruusu

Minullakin on väkivaltainen masentunut mies. Tätä on kestänyt monta vuotta ilman taukoja. Lääkärit ovat tienneet tilanteen koko ajan. Sairaalaan ei pääse jos ei ole psykoosissa. Mies ei halua syödä lääkkeitä. Minulta tivataan miksi olen tässä liitossa. Tämä ero-ohjeistus tuntuu olevan pääasia ei niinkään mieheni hoito.

Mää löin nyrkkiä poytään ja sanoin lääkärille että j...lauta tätä poikaa 22 v ruvetaan hoitaan. On se helvetti että tässä maassa nuoret miehet ajetaan nurkkaan ja psykologit vaan hyssyttelee. Isä

Meilläkin mies sairastaa masennusta + toista hyvin vakavaa sairautta. Tätä on kestänyt useita vuosia. Masennuksen hoidossa meni vuosia hukkaan jopa ilman minkäänlaista hoitoa. Vasta tämån vuoden aikana on tehty lisätutkimuksia. Mieheni on hyvin ahdistunut ja väkivaltainen. Eilen uskoni julkisen puolen mielenterveyspalveluihin ja - hoitoihin romahti. Tapaamani psykologin kommentit mieheni terveydentilasta ja väkivaltaisuudesta olivat käsittämättömiä. Hänen mielestään mieheni tulee tehdä tappo ennen kuin hän pääsee hoitoon. Olen ollut hengenvaarallisessa tilanteessa viimeisen neljän vuoden aikana useita kertoja. Lopuksi psykologi mainitsi, että hän ei ole miestäni tavannut eikä hoitanut. Tämä tapahtui Helsingissä.

täällä maalla ei oo muuta hoitoo kuin naapurin muija ja viinapullo

Lääkehoito on auttanut minua.

tämä julkisella puolella. Saan keskusteluaikoja ja minulla mukava hoitaja. Lääkärille noin puolen vuoden välein tai tarvittaessa soittoaika (ei ole tarvinnut) Olen siis ollut psykoosissakin ja sairaalassa. Sieltä taas huono esimerkki hoidosta mutta kait tapauskohtaista. Tämä lahdessa.

Minua hoitanut henkilö oli epäpätevä ja aiheutti enemmän vahinkoa kuin hyötyä.



Olisin tarvinnut kipeästi psykoterapiaa, mutta siihen ei perheellisenä, sairaslomalaisena, sittemmin opiskelijana ollut varaa pistää rahaa. Koulu jäi käymättä, tutkinto saamatta, voimat jäi kesken.

tappoi itsensä pitkän hoitamattoman kauden jälkeen. Tampere

Pitkäkestoinen terapia + lääkitys yksityisellä puolella Helsingissä.

Hoitoa ei edes aloiteta on niin pitkät jonot. Yleislääkäriltä oon saanut reseptin. Niillä mennään. Työtön Helsinki

Ei missään saa hyvää hoitoa masennukseen, koska masentunut henkilö ei paljon kiitoksia jakele ja parannuttuaankin terapeuttiin on millä tahansa terapiamuodolla kuitenkin hoidon aikana projisoitu runsaasti negatiivisia tunteita.

on îhan p...,stä. Ne ei lue lääkärin lähetettä ja aikaiisempia sairauskertomuksia. Ne tekee itte päätelmän. Kokemusta on. Oulu

osastolla oli ihan mukavaa, oli todellakin mukavia sairaanhoitjia siellä



sen jälkeen kävin psykologilla joka todella huono, sain uuden noin 30v nuoren miehen ja ajattelin että ei oo totta, mutta tää kaveri on aika fiksu ja tuntuu että oon saanu ekan kerran oikeasti jotain apua... lääkkeet myös käytössä ne auttaa...



hämeenlinna

psykologien ja psykoterapeuttien påätehtävä yksityisellä puolella on pompottaa asiakasta vuosikausia ja laskuttaa Kelaa.

Mutta sitä ennen vedinkin kaksi kertaa purkillisen unilääkkeitä. Ei tarpeeksi hengenlähtöä ajatellen, mutta tarpeeksi hoitoa saadakseni. Luonnollisesti silloin en ajatellut noin vaan hätä oli todellinen!



Lääkehoito (oikeaa lääkettä piti etsiä useammasta) ja tiivis terapia kolmen vuoden ajan (alkuun 2x/vko, lopussa n. 2 vkon välein) ja sillä avulla sain koulun käytyä loppuun, pääsin työelämään, kykenin parisuhteeseen ja kun tuosta on jo toistakymmentä vuotta aikaa, olen tavallinen, väsynyt kotiäiti :)

Ei missään saa hyvää hoitoa masennukseen, koska masentunut henkilö ei paljon kiitoksia jakele ja parannuttuaankin terapeuttiin on millä tahansa terapiamuodolla kuitenkin hoidon aikana projisoitu runsaasti negatiivisia tunteita.

Ei tämäkään nyt ihan totuus ole.

kuten tästäkin ketjusta näkee, se ei auta.



Se "auttaa" vain kevyttapauksissa. Ts. tunteet menevät ja tulevat. JOskus näin käy terapiassa käyvän kevytmasentuneen ihmisen kohdalla. Hänelle tulee illuusio että tämä normaali kevytmasennuksen ohimeno johtui terapiasta ja saadaan mielukuva että terapia auttaa masennukseen.



Mutta kun on tosi kyseessä, masennusta ei lässytyksellä paranneta. Oma isäni on hyvä esimerkki. Hoidosta huolimatta hän ajatui itsemurhaan.



Mikset eroa -viestit kertovat vastaanottajan turhautumisesta. Kun ratkaisuja ei ole, ihmiset purkavat avuttomuuden tunteensa avun pyytäjään. SE on tapa torjua ahdistus siitä, että todellisia keinoja ei ole, ongelmia eli sitä masentunutta ihmisistä pitää vain paeta. Tämä tosi julma kuvio.



Mutta haloo, te terapiauskoiset: TOSITILANTEEN TULLEN SE KUVIO ON PELKKÄÄ KUSETUSTA. Se on illuusio, jota pidetään yllä, jotta päättäjillä olisi hyvät yöunet sen suhteen, että nämäkin ongelmat ovat hoidossa. Eivät ole. Sen näkee jokainen, joka joutuu todellisessa elämässä nämä ongelmat kohtaamaan.

2/2011. Alkuun hän kävi tai oikeammin kävimme (olen siis aina ollut lääkärin vastaanotoilla mukana) yksityisellä toukokuun loppuun saakka. Psykiatri oli mukava, sliipattu, mutta lopunkaiken myönsi itsekin, ettei hän pysty miestäni hoitamaan, tarvitsee "tiimin". Rahaa paloi 2000 euroa, mm. b-todistuksen hinta oli 240 €!



Kesäkuun alusta hän siirtyi julkiselle puolella psykiatrian poliklinikan asiakkaaksi. Tässä vaiheessa mietittiin, tarvitseeko sairaalahoitoa vai riittääkö avohoito (itsetuhoisia ajatuksia). Alkuun kävi lääkärin vastaanotolla kahden viikon välein, psykologilla kerran viikossa kunnes Kelan terapia saatiin alkamaan.



Hoidon suurin ongelma oli tinnituksen puhkeaminen samaan aikaan SSRI-lääkkeiden aloittamisen kanssa. Yksityisestä korvalääkärikäynnistä ei ollut apua, mutta korvaklinikalla (lähete julkisen puolen psykiatrilta) todettiin kyseessä olevan vanha kuulovaurio, joka vain aiheutti tinnituksen puhkeamisen muutenkin hyvin rankkaan kohtaan. Aika, joka kului tämän selvittämiseen, oli todella vaikeaa - SSRI ja SNRI-lääkkeitä ei voitu käyttää, ja olo meni kokoajan alaspäin.



Miehelleni kokeiltiin magneettisimulaatiota ja korvalääkärin tutkimusten jälkeen aloitettiin sopiva lääkitys.



Aikaa meni 1 v 4 kk. Mies on nyt työelämässä ja pärjää hyvin, käy kyllä vielä Kelan psykoterapian loppuun. Meillä on siis oikein hyvät kokemukset julkisesta puolesta, viimeisellä psyk.käynnillä mies vei lääkärilleen lahjankin kiitokseksi.



Paranemista puoltavia seikkoja

- oma halua parantua (vaikka aina uskoa siihen ei ollut)

- miehellä oli sairauden tunne, hän siis ymmärsi tarvitsevansa apua - vars. sairastumista edelsi totaalinen romahdus

- ei väkivaltaa (väitän näiden väkivaltaisten olevan persoonallisuushäiriöisiä, ei masennus laita ketään hakkaamaan, vaikka vaikea olisikin!)

- työnantajan, suvun ja perheen tuki



Ketään ei voi ilman tämän omaa tahtoa parantaa. Se vain on niin. Jos ei suostu syömään lääkkeitä, aika vaikeaa on toipua.