Oletko saanut hyvää hoitoa vakavaan masennukseen ?

kuten tästäkin ketjusta näkee, se ei auta.

Se "auttaa" vain kevyttapauksissa. Ts. tunteet menevät ja tulevat. JOskus näin käy terapiassa käyvän kevytmasentuneen ihmisen kohdalla. Hänelle tulee illuusio että tämä normaali kevytmasennuksen ohimeno johtui terapiasta ja saadaan mielukuva että terapia auttaa masennukseen.

Mutta kun on tosi kyseessä, masennusta ei lässytyksellä paranneta. Oma isäni on hyvä esimerkki. Hoidosta huolimatta hän ajatui itsemurhaan.

Mikset eroa -viestit kertovat vastaanottajan turhautumisesta. Kun ratkaisuja ei ole, ihmiset purkavat avuttomuuden tunteensa avun pyytäjään. SE on tapa torjua ahdistus siitä, että todellisia keinoja ei ole, ongelmia eli sitä masentunutta ihmisistä pitää vain paeta. Tämä tosi julma kuvio.

Mutta haloo, te terapiauskoiset: TOSITILANTEEN TULLEN SE KUVIO ON PELKKÄÄ KUSETUSTA. Se on illuusio, jota pidetään yllä, jotta päättäjillä olisi hyvät yöunet sen suhteen, että nämäkin ongelmat ovat hoidossa. Eivät ole. Sen näkee jokainen, joka joutuu todellisessa elämässä nämä ongelmat kohtaamaan.

Olen pahoillani kokemuksistasi. Ei kuitenkaan ole totta, etteikö terapiasta ja kunnollisesta hoidosta olisi hyötyä. Tämä topikki ei varsinaisesti kerro mitään tilastollisesti merkittävää. Vain omia kokemuksia

Minä sain kyllä apua paljonkin, niin terapiaa joka oli ihan turhaa minulle, ja montaa lääkettäkin kokeiltiin mutta ei mistään ollut apua niistä. Ja psykiatri jopa tunnusti että kolmasosa ihmisistä on sellaisia joille nykyiset masennuslääkkeet eivät tehoa. Olin ilmeisesti epäonninen ja kuuluin siihen sakkiin.



Mulla onneksi meni masennus sitten ihan itsestään ohi, kun heitin kaikki lääkkeet menemään ja lopetin terapian. Kaikille ei valitettavasti näin onnellisesti käy, pikkuveljeni pääsi juuri 36-vuotiaana masennuksen takia sairaseläkkeelle. Hänkin on näitä joille mikään kokeiltu hoito (edes sähköhoito) ei ole tehonntu ja masennus on niin paha ettei pysty töihin.

Tässä ketjussakin esiintullut asia askarruttaa täällä pääkaupunkiseudulla. Psykologit ja mielenterveyshoitajat hyvin herkästi ohjeistavat masentuneen potilaan puolisoa eroamaan. Jopa siinä määrin, että puoliso saattaa siitä ahdistua. "en ymmärrä naisia jotka sietää tuollaista miestä ym.* Sairaus on voinut kuluttaa puolisonkin voimat äärirajoille ja ero jo yksistään on raskas asia hoitaa kaikkine osituksineen ym. Puolison asema on heikko vakavasti sairaan ihmisen rinnalla. Julkinen terveydenhoito ei aina näe perheen kokonaistilannetta.

Olen pahoillani kokemuksistasi. Ei kuitenkaan ole totta, etteikö terapiasta ja kunnollisesta hoidosta olisi hyötyä. Tämä topikki ei varsinaisesti kerro mitään tilastollisesti merkittävää. Vain omia kokemuksia

taidat itse saada elantosi alalta?

Kun itse olin terapiassa isän itsemurhan johdosta, kysyin terapeutilta, miten meidän terapiassa käyneiden toipumista seurataan ja tilastoidaan, jotta tiedetään, miten hyvin terapia auttaa.

Se läski ämmä, joka lähinnä käytti aikansa miettimällä omiaan, vastaamalla puhelimeen ja kyttäämällä kelloa, katsoi minua kerrankin hämmästyneenä silmiin ja sanoi:

ei näitä seurata.

Mihin perustat väitteesi terapian toimivuudesta? Siihen että sun omat kokemukset on olleet niin hyviä?

Moni potilas sanoo terapeutille, että hoito on auttanut koska niin kuuluu sanoa. Olo ei ole välttämättä sen parempi tai kuten sanottu, olo voi mennä ohi itsestään. Jos se tapahtuu terapian kuluessa, masennuksen katoaminen menee terapeutin piikkiin vaikka sillä ei olisi osaa eikä arpaa asian kanssa.

Mutta ole uskossasi autuas. Mäkin olen pahoillani sun puolesta.

Sain apuan Tampereen YTHS:ltä, lääkitys + 2v psykoterapia. Vaikka olin sairastanut yli 5 vuotta, toivuin täysin terapian avulla.



Olen todellan lämpimästi kiitollinen terapeutilleni ja olen sen hänelle kertonutkin. Voin sanoa että elämäni ja tulevaisuuteni pelastuivat. Ilman sitä olisin tuskin jaksanut kouluttautua, mennä työelämään tai huolehtia perheestäni ja lapsistani - kun en itsestänikään jaksanut ennen hoitoa.

Kerro lisää tästä sähköhoidosta. Minäkään en usko terapian auttavan. Jo pelkäståån hänen ulkoinen olemuksensa , lihava ja likainen psykologi NAINEN, ei vakuuta myöskään ammattitaidollaan. Samaa saatanan paskaa jauhaa joka kerta.

vaihtoehtolääkinnästä. Psykiatri diagnosoi masennuksen lieväksi. Tässä hoidossa on tärkeää auttaa elimistöä ensin stressivapaaksi ja sitten vasta ´´lääkitys´´ ainakin meillä. Onneksi olimme ajoissa hakemassa apua!

Menkääs käymään jossain mielenterveyspolilla. Eihän siellä vittu sanota sulle edes päivää. Ämmät istuu selin toimistossa ja puhuu keskenään. Mitåän niiltä ei saa kysyä ja varmasti eivät nosta persettänsä tuolista. Tää koko hoitojärjestelmä on niin ...

Miten saada läheisen masennuksen hoito käyntiin, kun hän on itse niin väsynyt ettei jaksa joka päivä edes nousta sängystä? Jos häntä yrittää "pakottaa" niin hän suuttuu. Hän ei tee mitään päivån askareita eikä aina edes syö jos joku ei sitä valvo. Hän on ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä masennuksesta, mutta lääkitystä ja terapiaa hänellä ei ole. Onko niin, että tällaisessa tilanteessa omainen on voimaton, jos ihminen ei halua mennä lääkäriin? Hän on kookas 66 vuotias nainen.

On ehdottomasti minusta väärin mennä sanomaan että se on humpuukia. Se syö heidän uskoa, joilla sitä ei ole ja jotka sitä todella tarvitsisivat.

Terapioita on erilaisia, niistä tehdään tutkimuksia. Sinun kokemuksesi ovat vahvasti sinun kokemuksiasi ja yhtään niitä vähättelemättä. Suoraan sanottuna terapeuttisi kuulostaa äärimmäisen epäpätevältä. Itselleni kävin samoin toisen kanssa, julkisen puolen, jonka vuoksi mielenterveysongelmani eivät ainakaan menneet parempaan suuntaan.

näet kai itsekin omasta vastauksestasi, että laatu on erittäin epätasaista, ja terpian auttavuus on täysin kiinni sitä antavasta henkilöstä. OMA KOKEMUKSESI ON TASAN YHTÄ VAHVASTI TASAN TARKKAAN VAIN OMA KOKEMUKSESI KUIN MINUNKIN.

Huomannet itsekin omasta vastauksestasi, että terapeutin koulutus ei tee surkeasta auttajasta parempaa.

Joten: vitun paljon EPÄEETTISEMPÄÄ on hurskaana vakuutella että terapia auttaa, SE KUN EI AUTA LÄHESKÄÄN AINA. Se, että näin joka paikassa kuitenkin vakuutellaan, johtaa siihen, että ne, jotka eivät saakaan apua, joutuvat putoamaan toiveineen todella korkealta.

Joillakin, kuten isälläni se on se viimeinen romahdus, joka johtaa pahimmillaan itsemurhaan.

On paljon järkevämpää olla varauksetta uskomatta terapian kaikkivoipaisuuteen.

Se että se sinua on auttanut, on good for you. Se, että minä, isäni, eikä lukemattomat tämän ketjun kirjoittajat ole saaneet apua, puhuu vahvasti hurmahenkistä lässytystäsi vastaan.

Jos minun kokemukseni on vain minun kokemukseni, NIIN NIIN ON TASAN TARKKAAN MYÖS SINUN KOKEMUKSESI VAIN SINUN KOKEMUKSESI, EI YHTÄÄN SEN ENEMPÄÄ.

Ihmiset, olkaa varovaisia. Terapia ei ole taikakeino jolla saadaan aina apu. Kannattaa olla realisti, jottei odota liikoja ja pety liian rankasti.

Pakko todeta, että sä kuulostat niin vastenmieliseltä ihmiseltä, että toivottavasti en ikinä sun kanssasi joudu tekemisiin.

Ei ihme ettei terapiakaan voi sua auttaa. Noin sisältä mustaa ihmistä ei voi mikään auttaa. TOivottavasti sulla ei ole läheisiä, jotka saastutat tuolla vihallasi ja katkeruudellasi. AInakaan lapsia, jotka eivät voi valita läheisiään.

Olen ehkä itse melko paksunahkainen, mutta jollekin toiselle se voi mennä ihon alle. Näen kyllä, että olet vihainen ja ärtynyt. Siihen sinulla on varmasti oikeus, enkä ole sitä viemässä pois.

ja jos minulla on oikeus tunteisiini (juuri näinhän puhejudossa opetellaan vihaiselle vastapuolelle sanomaan), niin:

PAINU SINÄ VITUN HUORA JA VASTENMIELINEN, EPÄEETTINEN KÄÄRMEÖLJYKAUPPIAS HELVETIN VITTUUN. KUN KUOLET, MUISTELE VAIKKA MUN ISÄÄNI JA KAIKKIA NIITÄ MILJOONIA IHMISIÄ, JOITA MYYMÄSI TERAPAIUSKONTO EI AUTTANUT.

Ja te muut lukijat: puhejudo on keino, jota opetetaan poliiseille, psykologeille, sosiaalitoimiston työntekijöille ym.

Se on tietoinen, opeteltu keino, jolla pyritään rauhoittamaan vihainen asiakas. Siihen kuuluu mm.

1. vihaisen asiakkaan tunteiden oikeuttaminen sanomalla että ymmärrän tunteitasi.

2. asiakkaan sanomien asioiden toistaminen ja sen korostaminen edelleen että kokijalla on oikeus tunteisiinsa.

3. oma äärimmäinen rauhallisuus.

Kun saatte puhejudoa osaksenne, muistakaa, ettei se ole empatiaa. Sen on laskelmoitu, kylmä, rationaalinen keino, jolla teitä ei aidosti ymmärretä, teidät yritetään vain rauhoittaa.

Pohjimmiltaan se on erittäin nöyryyttävää ja kokemaanne kärsimystä/tunteitanne aliarvoivaa.

Älkää menkö siihen halpaan. Vaatikaa todellista kommunikaatiota, älkää tyytykö muoviseen, ulkoaopeteltuun puhejudoon.

Sinä et tunteinesi ja hilluntoinesi oikeasti ansaitsisi mitään muuta kuin reissun saunan taakse. Pääsisit iskän kainaloon sitten täältä kärsimästä ja muita piinaamasta.

Hyi saatana mikä ihmissaasta olet.

Erilaisia lääkkeitä kyllä kirjoitettaisiin vaikka miten paljon. Jos en olisi itse laittanut rajaa niihin, söisin varmaan jo kahdeksaa eri lääkettä.



Lääkkeistä kieltäytymisiin reagoidaan vähän siihen tyyliin, että kyllä niitä nyt pitäisi vaan syödä kun lääkäri määrää.

Varsinkin unilääkkeistä kieltäytymisestä ei tykätä. Mutta kun niillä ei nuku kuitenkaan, niin mitä järkeä.



Mulla on diagnoosina kakkostyypin bipolaarihäiriö, vaikea unettomuusongelma ja ADHD.

taidat itse saada elantosi alalta?

Kun itse olin terapiassa isän itsemurhan johdosta, kysyin terapeutilta, miten meidän terapiassa käyneiden toipumista seurataan ja tilastoidaan, jotta tiedetään, miten hyvin terapia auttaa.

Se läski ämmä, joka lähinnä käytti aikansa miettimällä omiaan, vastaamalla puhelimeen ja kyttäämällä kelloa, katsoi minua kerrankin hämmästyneenä silmiin ja sanoi:

ei näitä seurata.

Mihin perustat väitteesi terapian toimivuudesta? Siihen että sun omat kokemukset on olleet niin hyviä?

Moni potilas sanoo terapeutille, että hoito on auttanut koska niin kuuluu sanoa. Olo ei ole välttämättä sen parempi tai kuten sanottu, olo voi mennä ohi itsestään. Jos se tapahtuu terapian kuluessa, masennuksen katoaminen menee terapeutin piikkiin vaikka sillä ei olisi osaa eikä arpaa asian kanssa.

Mutta ole uskossasi autuas. Mäkin olen pahoillani sun puolesta.

En saa alalta elantoani. Ja olen ollut itse sekä julkisella, että toisenlaisessa yhteydessä juttelemassa. Sen lisäksi olen toisessa yhteydessä ollut paljon mielenterveyspotilaiden kanssa yhteistyössä. Kokemuksia on monenlaisia ja auttamisen tunne ja parantuminen koostuu monesta asiasta. Terapiasta (yleensä intensiivisestä) on useille ollut apua. Etenkin intensiivisestä psykoterapiasta, jossa käyntivälit ovat tiheitä. Kun luottamus, henkilökemia, yksilön omat voimat ovat riittävät niin siitä on oikeasti monelle apua. On ehdottomasti minusta väärin mennä sanomaan että se on humpuukia. Se syö heidän uskoa, joilla sitä ei ole ja jotka sitä todella tarvitsisivat.

Terapioita on erilaisia, niistä tehdään tutkimuksia. Sinun kokemuksesi ovat vahvasti sinun kokemuksiasi ja yhtään niitä vähättelemättä. Suoraan sanottuna terapeuttisi kuulostaa äärimmäisen epäpätevältä. Itselleni kävin samoin toisen kanssa, julkisen puolen, jonka vuoksi mielenterveysongelmani eivät ainakaan menneet parempaan suuntaan. Toinen ihmine, jonka luona kävin, auttoi ylös kuopasta, siitä huolimatta, että menin hoidon aikana niin alas, että yritin itsemurhaakin. Ovi oli aina avoinna, otti vastaan ja varasi aikaa minulle. Kuunteli, vastasi, avasi, kohtasi minut, eikä ikinä tuominnut.

Miten saada läheisen masennuksen hoito käyntiin, kun hän on itse niin väsynyt ettei jaksa joka päivä edes nousta sängystä? Jos häntä yrittää "pakottaa" niin hän suuttuu. Hän ei tee mitään päivån askareita eikä aina edes syö jos joku ei sitä valvo. Hän on ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä masennuksesta, mutta lääkitystä ja terapiaa hänellä ei ole. Onko niin, että tällaisessa tilanteessa omainen on voimaton, jos ihminen ei halua mennä lääkäriin? Hän on kookas 66 vuotias nainen.

sairastuvat vihaiseen masennukseen. Kieltäytyminen avusta on osa sitä, ja tavallaan eräänlainen lohtu: kiukku voi olla se viimeinen itsekunnioituksen ripe tai suojakuori. Kun sekin viedään, jäljellä on enää vain suru elämästä joka ei mennyt niin kuin piti. Tavallaan ymmärrän ihmisiä jotka eivät halua luovuttaa siitä. Mikä tohon olisi apu, niin en tiedä. kenties lääkäri, joka voisi tehdä kotikäynnin ja antaa masennuslääkkeet? Terapia ei varmast häntä auttaisi, mutta jos saisi ottamaan lääkkeet vaikka ruokaan piilotettuna tietämättään, niin voisi auttaakin.

On ehdottomasti minusta väärin mennä sanomaan että se on humpuukia. Se syö heidän uskoa, joilla sitä ei ole ja jotka sitä todella tarvitsisivat.

Terapioita on erilaisia, niistä tehdään tutkimuksia. Sinun kokemuksesi ovat vahvasti sinun kokemuksiasi ja yhtään niitä vähättelemättä. Suoraan sanottuna terapeuttisi kuulostaa äärimmäisen epäpätevältä. Itselleni kävin samoin toisen kanssa, julkisen puolen, jonka vuoksi mielenterveysongelmani eivät ainakaan menneet parempaan suuntaan.

näet kai itsekin omasta vastauksestasi, että laatu on erittäin epätasaista, ja terpian auttavuus on täysin kiinni sitä antavasta henkilöstä. OMA KOKEMUKSESI ON TASAN YHTÄ VAHVASTI TASAN TARKKAAN VAIN OMA KOKEMUKSESI KUIN MINUNKIN.

Huomannet itsekin omasta vastauksestasi, että terapeutin koulutus ei tee surkeasta auttajasta parempaa.

Joten: vitun paljon EPÄEETTISEMPÄÄ on hurskaana vakuutella että terapia auttaa, SE KUN EI AUTA LÄHESKÄÄN AINA. Se, että näin joka paikassa kuitenkin vakuutellaan, johtaa siihen, että ne, jotka eivät saakaan apua, joutuvat putoamaan toiveineen todella korkealta.

Joillakin, kuten isälläni se on se viimeinen romahdus, joka johtaa pahimmillaan itsemurhaan.

On paljon järkevämpää olla varauksetta uskomatta terapian kaikkivoipaisuuteen.

Se että se sinua on auttanut, on good for you. Se, että minä, isäni, eikä lukemattomat tämän ketjun kirjoittajat ole saaneet apua, puhuu vahvasti hurmahenkistä lässytystäsi vastaan.

Jos minun kokemukseni on vain minun kokemukseni, NIIN NIIN ON TASAN TARKKAAN MYÖS SINUN KOKEMUKSESI VAIN SINUN KOKEMUKSESI, EI YHTÄÄN SEN ENEMPÄÄ.

Ihmiset, olkaa varovaisia. Terapia ei ole taikakeino jolla saadaan aina apu. Kannattaa olla realisti, jottei odota liikoja ja pety liian rankasti.

minulla on paljon kertomuksia ja kokemuksia yhteistyöstä usean mielenterveyspotilaan kanssa, vaikka en elantoani siitä saakaan. Osalla kokemukset ovat hyviä, osalla huonoa. Osa on vaihtanut hoitavaa henkilöään henkilökemiallisista syistä, osa on löytänyt sen luottamuksen hiljalleen, osa heti. Psykoterapiasta on useilla ollut hyvää sanottavaa. Kokemuksia siis on monenlaisia. Terapiasta on on ollut valtaosalle hyöytyä. Negatiivisilta kokemuksilta ei voida välttyä. Niitäkin löytyy paljon.



Minun kokemukseni oli minun kokemukseni ja kerroin senkin tässä. Se, että olen eri mieltä, ei tarkoita, että vähättelisin sinua. Toivoisin, että näkisit sen.



Ja olen samaa mieltä. Kaikenlaisista kokemuksista pitää kertoa ääneen. Niiden hyvien esiintuominen on tärkeää siinä missä huonojenkin. Huonot täytyy tuoda joskus erityisellä äänenpainolla esiin juuri sen vuoksi, että saamme aikaan muutoksia. Yksi mistä saisi suorastaan huutaa on juuri psykoterapian saatavuuden huonous kunnallisella puolella ja sen valuminen lähes kokonaan yksityisille tasoille. Monelle se on liian kallis Kelan tuesta huolimatta.



Eettisyydestä puhuttaessa siis on todella tärkeää huomioida se, että meistä jokainen ansaitsee hyvää hoitoa. Silloin ei auta sen kieltäminen, että siinä hoidossa on puutteita, eikä sekään ole oikein, että kielletään hoidon voivan olla hyvääkin.

vastasi siis viestinkirjoittajalle numero 34.

, että näihin tapaamiisiin kietoutuu aina valta, ja tietynlainen tasapainottomuus. Siksi on tosiaan hyvä tuoda esiin sen tärkeyttä, että hoitavaa henkilöä on voitava vaihtaa, omasta hoidosta on voitava saada puhua avoimesti ja kritiikkiä saa esittää. Asiakkaalta ei pidä odottaa jotain ideaali "hyvää asiakkuutta", vaan asiakasta itseään. Niistä huonoista hoitosuhteista irtautuminen on ollut monelle jopa vaikeaa siitä huolimatta, ettei homma etene tai aiheuttaa haittaa.

, että näihin tapaamiisiin kietoutuu aina valta, ja tietynlainen tasapainottomuus. Siksi on tosiaan hyvä tuoda esiin sen tärkeyttä, että hoitavaa henkilöä on voitava vaihtaa, omasta hoidosta on voitava saada puhua avoimesti ja kritiikkiä saa esittää. Asiakkaalta ei pidä odottaa jotain ideaali "hyvää asiakkuutta", vaan asiakasta itseään. Niistä huonoista hoitosuhteista irtautuminen on ollut monelle jopa vaikeaa siitä huolimatta, ettei homma etene tai aiheuttaa haittaa.

mutta mua etoo tuo sun tietoisen etäännytetty, tietoisen ylineutraali, tietoisen kirjakielinen, tietoisen harjoiteltu, puhejudo-tyyppinen tapa puhua.

Olet kuin jokin oman alasi leipäpappi, joka puhuu valmiilta nauhalta terpiauskonnon markkinointijargonia.

Ole ystävällinen ja lakkaa jankkaamasta mulle.

Mä olen nähnyt sen käytännön duunin ja sen, miten raskaasti se voi mennä niin päin helvettiä kuin ikinä voi. Joten mulle et voi tavaraasi myydä ja mitä puhejudohenkisemmällä terapiaäänellä puhut, sen enemmän mulla nousee niskakarvat pystyyn ja alkaa etoa. Kohdista mainospuheesi jollekin muulle. Toivon että mahdollisimman moni oppii suhtautumaan terapiaan yhtä kriittisesti kuin homepoatiaan. Sekin auttaa joillakin, joillakin ei. Tästäkin on ihan tilastoja. Totuus kun on, että KAIKKI auttaa joillakin ja joillakin ei.

koska kyse on keskustelupalstasta, jolle kirjoitetaan, kysytään, kommentoidaan ja jossa asioita pohditaan. Niistä vastauksista ja vastaajista ei tarvitse pitää, mutta toivoisin sen verran sinulta, että lakkaat haukkumasta kanssaihmisiäsi esimerkiksi, vaikka et heistä pidäkään. Olen ehkä itse melko paksunahkainen, mutta jollekin toiselle se voi mennä ihon alle. Näen kyllä, että olet vihainen ja ärtynyt. Siihen sinulla on varmasti oikeus, enkä ole sitä viemässä pois.



Vastaukseni ovat mitä ovat, koska yritän tavoille selkeyttä, jota en puhuessa pysty koskaan saavuttamaan. En ole edelleenkään loukkaamassa täällä sinua henkilökohtaisesti.



Hyvää päivänjatkoa sinulle.