Lue keskustelun säännöt.
Montako lapsuudenkotisi huonekalua, taulua tai kirjaa kehtaisit ottaa kotiisi?
Kommentit (19)
Huonekaluja ei ole, koska niitä jaettaessa asuin opiskelijasolussa, jossa oli kalusteet. Ei paikkaa säilöä. Minulla on yksi taulu, joitain käsintehtyjä pellavapyyhkeitä (oman tilan pellavista) ja jokunen keittiötavara ja työkalu. Sitten yksi kahvikannu, ainoa vanhempieni häälahjaastiosta jäljelle jäänyt. Mutta joitain papereita ja valokuvia toki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kai joku syysmetsä menisi täälläkin, jos tuputettaisiin. Kirjoja voisin ottaa kymmenittäin eikä huonekaluissakaan isompaa vikaa ole. Ja tämä siis, kun puhutaan kehtaamisesta, tilaahan mulla ei olisi esim. keittiön pöydälle ja tuoleille tai astiakaapille, vitriinille tms., mutta ulkonäkönsä puolesta saisivat kyllä tulla.
vai länsisuomalaisittain häpeämättä uskaltaa?
Voisin ottaa koko lapsuudenkotini, mutta se ei onnistu, koska se on nyt siskoni perheellä huonekaluja, tauluja ja astioita myöten. Vanha Arabia on ihanaa, samoin täyspuiset kirjakaapit.
astioista ja kirjoista voisin ottaa kaikki. :)
50-luvulta olevan senkin
keittiön pöydän ja penkit, uniikit
tauluja ja niitä on paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi tilaa ja tarvetta sellaisille.
Voisin ottaa ne kolme Veikko Huovisen kirjaa, joissa on kirjailijan itsensä omistuskirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä, vanhempani ovat niin junttia, kouluttamatonta, sivistymätöntä ja rahvasta rupusakkia että en kyllä äkkiseltään tiedä ketään toista vastaavaa tyhmyys/kouluttamattomuus/sivistymättömyys -sektoreilla olevaa edustajaa :)
On todellinen ihme miten olen voinut ponnistaa noista lähtökohdista akateemiseksi. Mun vanhemmat ei edes tiedä kuka on Mika Waltari tai Jean Sibelius.
Vanhemmat ostivat kakkosasunnon vuosi sitten Ranskasta ja vaihtoivat pienempään täällä Suomessa. Siinä vaiheessa "jäettiin" veljeni kanssa aika paljonkin kamaa.
Minä otin mm. pari senkkiiä, pikkulipaston, 2 nojatuolia, kirjoja (paljon), 6 taulua, 3 lamppua, kirjahyllyn (joka kyllä varastoituna). Astioita (en halunnut Arabiaa), veljeni tai oikeastaan hänen vaimonsa tykkää, niin meni sinne.
En nyt muista kaikkia. Osa meni mökillekin.
Ja osan vanhemmat laittoi myyntiin ja tietty siirsi pienempään asuntoon, kun ei meille "kelvannut":).
Kaiken kaikkiaan ihania ja muistorikkaita esineitä, osa jo iso ja isoisovanhempien kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmillani on perinteinen vanhanaikainen maalaistalo joten ei ne oikein kaupunkiasuntoon sopisi (mittojensakaan takia). Joku vanha pirtinpöytä... ei kiitos. Astioita voisin ottaa paljonkin kuten ne kaikki kauheat 70-luvun värikkäät lasiastiat jotka tuntuu itsestä nyt jotenkin kiehtovilta. Ja vanhat Arabiat tietysti, etenkin maitokannut.
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/uniikki/muotoilija/626492.jpg
Ja niiden mukana tietty ruokapöytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiseltään en juuri mitään. Mutta kun tarkemmin alkaa miettiä, niin onhan siellä ihan kivojakin tavaroita. Astiat voisin ottaa kaikki. Mutta esim. verhot ja sohvakalusto tai taulut on ihan eri maun mukaisia kuin itsellä. Mutta pari lipastoa ja tuolia ovat ihan ok. Kaikkiaan vanhempieni koti on aika valju ja 1980-lukulainen. Yleisilme on aika persoonaton. Lapsuudenkodissani on siistiä ja hyväkuntoista iästään huolimatta, mutta kokonaisuus ei oikein innosta. Yksittäiset esineet siellä täällä ovat silti ihan kivoja. Ryijyn voisin ottaa, mutta tauluja en ikimaailmassa. Siellä on isäni valitsemia maisematauluja ja äitini kukka-asetelmamaalauksia. Verhoissakin on jotain isohkoja kukkia, beigellä pohjalla sinertäviä liljanoloisia kukkia. Kankaat voivat olla kalliita, mutta eivät näytä siltä. Äidillä ja minulla on aivan erilainen maku sisustusasioissa, mutta tunnemme toisemme niin hyvin, että esim. lahjavalinnat osuvat nappii puolin ja toisin.
Kirjoja meidän perheessä ei oikein lukenut muut kuin minä. Hain ne kirjastosta, joten lapsuudenkodin kirjahyllystä ei olisi paljon mistä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisäni tekemä kaunis puinen kirjoituspöytä, monia lähes sata vuotta vanhoja kirjoja (jotka äitini siis perinyt, ja sitten minä), puinen ruokapöytä, muutama vanha ihana nukke, puiset nukenrattaat, kattolamppu, puinen keittiöjakkara, puinen syöttötuoli, ihania rautaisia kynttelikköjä, muutamia koru- ja soittorasioita,
rakastan tavaroita joilla on oma tarinansa. Eivät ole hienoja, mutta arvostan niitä enempi kuin moderneja uusia kalusteita:)
Nämähän on niitä kuuluja makuasioita.
Isoisäni tekemä kaunis puinen kirjoituspöytä, monia lähes sata vuotta vanhoja kirjoja (jotka äitini siis perinyt, ja sitten minä), puinen ruokapöytä, muutama vanha ihana nukke, puiset nukenrattaat, kattolamppu, puinen keittiöjakkara, puinen syöttötuoli, ihania rautaisia kynttelikköjä, muutamia koru- ja soittorasioita,
rakastan tavaroita joilla on oma tarinansa. Eivät ole hienoja, mutta arvostan niitä enempi kuin moderneja uusia kalusteita:)
Nämähän on niitä kuuluja makuasioita.
muita ihania astioita.
Suurimman osan astioista, kaikki kirjat, huonekalutkin ihan ok. Vanhemmillani on aika nykyaikainen sisustus, ei oikeastaan mitään vanhaa, ja 10 vuoden välein vaihtavat huonekalujakin.
Mummoni kuoli juuri, ja vanhempani säilyttivät vain muutaman taulun, pari astiaa ja joitakin kirjoja ja kaikki muu lahjoitettin pois. Mummon asunto rempattiin ja uusittiin tuliterillä huonekaluilla. On heille kakkosasunto.
kun on niin pieni kämppä, eikä huvita etsiä varastoa mistään.
Mummon tekemiä räsymattoja, vanhoja arabian astioita, yksi kokonainen arabian astiasto, aterimia, maljakoita, antiikkilasia, pöytähopeita, tauluja, kirjahylly, puusohva, nojatuolit, kirjoja, leluja. Vanhemmat erosivat ja pian sen jälkeen toinen heistä kuoli joten kaikki jäi minulle.
Osan olen myynyt/antanut eteenpäin mutta suurimmalla osalla tavaroista on niin paljon tunnearvoa että en raaski luopua, kauniita vanhoja tavaroita:)
en kovinkaan montaa, mutta isovanhemmilta sitäkin enemmän. Nyt tarvittaisiin isompi asunto, että saisin kaikki haluamani ja jemmassa olevat huonekalut mahtumaan kotiini!