Miks niin moni pettää?

ettei kotona oleva nainen/mies miellytä enää!

Mielestäni kyse on myös lyhytnäköisyydestä. Ei osata eikä edes ymmärretä kuvitella kaikkia niitä seurauksia, mitä siitä pettämisestä voi koitua. Jos (lue: kun) perhe hajoaa, se on yksi isoimmista taloudellista vastoinkäymisistä kaikille niille, joihin se tilanne osuu. Se yksi vieraissa tehty pikainen ja suttuinen pano voi tulla todella kalliiksi.



Luottamuksen rikkominen käy kalliiksi myös sille pettäjälle itselleenkin sillä tavoin, että se rikkoo myös hänen oman luottamuksensa muihin ihmisiin. Varkaille kaikki muutkin ovat varkaita, eikä silloin voi enää koskaan nukkua kunnolla. Siihen pettämiseen pätee aivan sama asia. Pettäjälle kaikki muutkin ovat pettäjiä, ja sitähän he ovatkin aina ensimmäisenä toitottamassa, että "kun kaikki muutkin" ja tuolla verukkeella he sitten ovat niitä omia tekojaan puolustelemassa. Me toisella tavalla rakentuneet paremmat ja älykkäämmät ihmiset tiedämme, että asiahan ei ole näin. (Kyllä, tuo on aivan tarkoituksellinen provo hölmöjä ja itsekkäitä ihmisiä kohtaan. Ei niitä tarvitse mitenkään sääliä eikä silkkihansikkailla kohdella. Saavat ihan sitä mitä itse omaan elämäänsä tilaavat.)



Jatka siis hakemista. Kyllä niitä kunnollisiakin miehiä on. Ihan oikeasti.



On tietysti niin, että ihmiseläimen pariutumiselle on se määrätty aikansa siinä elämän kierrossa. Se on jossain 20-30 ikävuoden välissä. Sen jälkeen ne parhaat kumppanit ovat menneet, ja pysyvätkin niissä omissa liitoissaan onnellisina. Silleen jos oma ikä lähestyy kolmeakymmentä, niin vapaana ovat vain lähinnä ne vastakkaisen sukupuolen edustajat, joilla homma ei ole oikein sujunut syystä tai toisesta. Ihan aina se syy ei ole varsinaisesti mikään vika, ihminen voi olla vähän hassulla tavalla romantikko tai sitten on jo käynyt niin, että se kohde on jo lyönyt vähän hanskat santaan, ja siitä on tullut vähän saamaton asian suhteen. Eihän sellainen ihminen ole älykäs, joka ei opi kokemuksesta ja mukauta omaa toimintaansa havaintojensa mukaiseksi. Jos kalavedessä ei ole kaloja, niin sen tyhjän pyytämisen voi lopettaa ja ruveta kahvinkeittoon.



Valitettavan monista noin 30+ jälkeen tarjolla olevista niin miehistä kuin naisistakin voi sanoa, että irrallaan ovat lähinnä ne rumat ja hullut. Hullu tarkoittaen joko luonnevikaista tai sitten sellaista, joka ei osaa nähdä itseään oikeassa suhteessa muihin.



Mielestäni sinkun kannattaa ainakin yrittää välttää niitä toisella kierroksella olijoita. Sitä painolastia siitä epäonnistuneesta ihmissuhteesta on yleensä vähän turhan paljon toisen katseltavaksi ja kuunneltavaksi. En oikein usko, että kukaan on niin ihastunut toisten ihmisten lapsista, jos uskaltaa omaa sydäntään kuunnella. En minä ainakaan olisi.



Osa vapaista vanhemmista miehistä on pelimiehiä, varsinkin jos koulutus ja tulotaso ja ulkonäkö ovat kohdillaan. Monilla heistä ei ole mitään aikomustakaan muuttaa sitä nykyistä olotilaansa yhtään mihinkään. Sekin asia kannattaa ymmärtää, ja ainakin yrittää selvittää, mitä se toinen elämässään haluaa. Miehet ovat silleen kuitenkin aika reiluja, varsinkin yksilöt joilla on siihen varaa, että he voivat antaa suoria vastauksia suoriin kysymyksiin. Pettävät epätoivoiset ukkomiehet eivät siis ole tämmöisiä tapauksia, ne ovat vain aika säälittäviä. Menneet peloissaan ja hädissään väärän naisen kanssa naimisiin, etteivät vain jää ilman, ja nyt sitten yrittävät saada jostain jotain lisää siihen omaan huonoon elämäänsä. Se joka lähtee tuollaiseen mukaan kolmanneksi pyöräksi, pilaa sillä vain oman elämänsä. Sen mahdollisuudenkin johonkin parempaan.



Tekemäsi havainnot ovat siis aivan oikeita.



Asia, parinmuodostus, on yksi vaikeimmista asioista elämässä. Se on osaksi kiinni myös onnesta, että sattuu tulemaan se oikea vastaan ja että hänet sattumalta osaa myös tunnistaa juuri sillä hetkellä kun hän tulee vastaan. Tähän asiaan ei taida olla niin sanotusta varmaa ja toimivaa patenttiratkaisua. Elämässä on hyväksyttävä myös siinä piilevä pelkän sattuman mahdollisuus. Hyvää sattumaa voi yrittää auttaa sillä omalla toiminnallaan, mutta pakottaa sitä ei voi. Jos voisi, se ei olisi enää pelkkä puhdas sattuma.



Tuo sama lyhyesti: Pysy liikekannalla. Huolehdi itsestäsi hyvin.



Jos miehellä on henkisessä työkalupakissaa vain vasara, niin kaikki ongelmat näyttävät aina nauloilta. Vastaavasti jos nainen korostaa itsestään pelkkää rintavakoaan ja seksuaalisuuttaan, hän vetää puoleensa vain miehiä, jotka ovat pääasiassa kiinnostuneet siitä rintavaosta ja siitä seksuaalisuudesta. Tässäkin tapauksessa ilmeisesti vakka valitsee kantensa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että onnelliset toisensa löytäneet ihmiset ovat aivan yhtä seksuaalisia, kuin ne jotka sitä asiaa aivan erikseen aina korostavat.



Annan vanhempana miehenä vielä yhden neuvon: Mikään, mitä naistenlehdissä käsitteestä "mies" kirjoitetaan, ei ole totta. Ei ole edes olemassa sellaista käsitettä kuin "mies" siten kuin se normaalisti jostain syystä naisten taholta ymmärretään, koska kyseessä on nominaalinen luokitus. On olemassa yksilöitä, älykkäitä ja vähemmän alykkäitä sellaisia, ja yrittämällä soveltaa jotain nominaalista luokitusta yksilöihin on aivan auttamatta täysin hakoteillä. Tajuat asian heti, kun käännät ajatuksen toisin päin, naiset sitä ja naiset tätä ja naiset ovat semmoisia... Älykästä yksilöä tällaiset tyypittelyt lähinnä vain ärsyttävät, ja niiden käyttäjää pidetään armottomasti vain vähän yksinkertaisena. Ei kukaan mies myöskään halua, että on jonkun kiilusilmäisen naisen viimeinen hätävara, kun biologinen kello jo tikittää kohti loppuaan, eikä muitakaan parempia yksilöitä ole enää tähän hätään saatavilla. Epätoivo parinmuodostuksessa on kaikkein luotaantyöntävin piirre. Se ei ole arvokasta. Vähänkään vanhempi ja kokeneempi mies ei ole myöskään mikään sirkushevonen, niitä ei saa millekään suoritusradalle enää arvioitavaksi. Ne vain eivät lähde, eivätkä tee sitä enää mistään hinnasta. Käännä taas asia toisinpäin, olisitko itse koskaan ja missään tilanteessa jotenkin kerjuulla ? Älä silloin oleta sitä toiseltakaan. Älykäs mies haihtuu heti, jos hän edes epäilee olevansa jossain kilpailutilanteessa suhteessa muihin miehiin. Silloinhan ei olla kiinnostuneita juuri hänestä yksilönä, vaan nainen hakee miehestä jotain sopivaa "mies kehystä" sille omalle naiseudelleen. Haluaisitko itse olla jonkun jonglöörimiehen pallona ja yhtenä naisista joita heitellään ilmaan arvioitavaksi ? Niinpä.



Miehet ovat täysin samanlaisia olentoja kuin naisetkin, ja se tunnepuoli on aivan samanlainen ja siinä ovat aivan samanlaiset käsitteetkin. Niistä ei vain verbaalisesti jatkuvasti jauheta. Ehkä se on juuri tuossa kohtaa, missä edes on se pienen pieni keskimääräinen ero miesten ja naisten välillä. Mitään muuta eroa ei mielestäni ole.

Siksi koska on sadistista odottaa että ihminen voisi uskoutua yksinoikeudella toiselle ihmiselle vuosikymmeniksi. Siksi koska ihmiset menevät naimisiin elämänpaniikin motivoimana, eivät viisaudessaan. Siksi koska ihmiset eivät ole kytköksissä itseensä. Siksi koska ihmiset eivät ole rehellisiä itselleen. Siksi koska vaihtelu virkistää. Siksi koska vaimostaan/miehestään täytyy päästä itkemään jollekin jossain vaiheessa. Siksi koska kukaan ei ole täydellinen, ja se uusi ihminen täydentää kivasti sen toisen puutteita. Siksi koska ihminen kykenee rakastumaan useampaan kuin yhteen ihmiseen.

että pettäjän elämänhallinta on pielessä. Siksi.



Sitten on tietysti näitä, jotka ajattelevat kuten yllä tuo, jonka mielestä ei edes tarvitse olla uskollinen. He pettävät, koska heidän moraalikäsityksensä on sellainen kuin on.

Tämän kirjoittaja on 4 & 7.



Ajatukset eivät ole tekoja. Ajatukset ovat vain ja ainoastaan ajatuksia. Jos niissä ei ole yhtään mitään hyvää eikä rakentavaa, ne voi aivan hyvin pitää itsellään ja oman päänsä sisällä. Yltiörehellisyys on typerää julmuutta, ja julmuus on pelkästään pahuutta, eikä pahuutta voi puhtain sydämin mitenkään perustella yhtään mitenkään. Pahuus toista kohtaan on hyödytöntä. Se on aivan järjettömimmistäkin järjettömintä toimintaa, jos se kohdistuu omaa puolisoa kohtaan.



Parisuhde on sopimus. Sopimus siitä, että toinen on aina vierellä, ja aina olemassa, ja aina tukemassa, kun itsellä on pieni ja surkea ja mitätön olo. Kaikilla on sellainen olotila joskus, ja viisailla sitä olotilaa kestää vain vähemmän aikaa kuin tyhmillä.



Sopimukseen kuuluu myös se, että sitä kunnioitetaan. Sitä sopimusta pitää arvostaa, ja sitä pitää vaalia. On oltava valmis näkemään vaivaa sen sopimuksen ylläpitämiseen, ja sellaiset sopimukset pidetään hamaan loppuun saakka. On valitsemalla valittava, että tekee niin. Mikään vähempi ei riitä siinä asiassa.



Köyhät ihmiset eroavat rikkaista ihmisistä siinä, että heiltä aina löytyy niitä syitä, miksi niitä sovittuja sopimuksia ei muka tarvitsisi pitää. Eletään tavallaan aina yli varojensa. Köyhyyden ehdottomasti kurjin muoto on henkinen köyhyys. Halutaan kyllä toiselta ehdotonta rakkautta ja hellyyttä ja uskollisuutta, mutta yritetään väistää se oma velvollisuus siitä sopimuksesta. Niinkuin sanoit, he ovat oman kurjuutensa ansainneet, eikä meillä tästä mitään erimielisyyttä näemmä olekaan.



Puhut siitä viimeisestä prosentista ja sen osista... minä itse pidän omat sopimukseni 100,000% ja aivan hamaan loppuun saakka. Minä olen itse niin ylpeä ja kopea, että minä ennemmin vaikka kuolisin, kuin painan pääni siitä häpeästä, että venkoilisin aivan selvässä asiassa. Minä pidän aivan itsestään selviönä, että se toinenkin on niin koppava ja kopea kuningatar, ettei hänenkään päänsä taivu. Sen niskan pitää ennemmin vaikka murtua kuin taipua.



Totta helvetissä kaikilla tulee joskus huonoja aikoja. Niitä tulee aivan kaikille. Siinähän se kovuus vasta ihmisessä mitataankin. Laatu on ihmisessä oleva sisäsyntyinen ominaisuus. Sitä tarkoittaa henkinen rikkaus, ja sitä tarkoittaa olla rikas siinä omassa parisuhteessaan. Elämä on kovaa, eikä se aina hymyile. Vihoviimeinen asia siinä veneen eteenpäin soutamisessa yhdessä on silloin alkaa höpöttämään ja arpomaan siitä yhdestä prosentista, mitä toinen saattaa joskus ajatella, ja alkaa sitä sitten vatvomaan. Mitä varten ? Sehän on samaa, kuin alkaisi hivottelemalla näpräämäään sen veneen pohjatappia, että irtoaako se vaiko ei. Ja kun tarpeeksi näprää, niin irtoaahan se. Miksi helvetissä kukaan edes tekisi sitä näpräämistä ? Tuollainen toimintahan on aivan pöljistä pöljintä hommaa.



Kysyt: "Oikeasti, kenen tai minkä vika se on jos tuollainen heitto osuu kipeästi eikä mene läpi huumorina?" Minusta se on sen vika, joka tekee sen tyhmän kysymyksen tai ilkeän heiton. Mitä kohtaa tuosta et oikein ymmärrä ? Se tosiaankin on sen kysyjän vika. Mikä idea on loukata sitä ihmistä siinä vieressä ? Saada hänelle paha ja turvaton olo ? Mikä on tuon toiminnan tarkoitus, muuta kuin että se palvelee sen kysyjän vittumaisia sisäkaluja ? Haluatko vanheta yksin ? Minulla on monia tuollaisia kavereita, ja kaikilla niillä on avioliitto mennyt pieleen, ja se on on aivan heidän oma vikansa.



Ajatukset ovat valoakin nopeampia, ei niitä aina ehdi pysäyttämään. Mutta sen kaiken muun kyllä ehtii. Ja siihen sopimukseen sen toisen kanssa kuuluu, että sammakoita ei päästellä suusta kesken kaiken ja päin näköä. Minua ei helevetin vertaa (ihan oikeasti) kiinnosta se, mitä vaimo miettii 0,01 sekunnin ajan jostain brasilialaisesta jalkapallojoukkueesta, mutta se kyllä kiinnostaa, että hän älyää olla sillä minua loukkaamatta. Sillä jos sitä hän ei ymmärrä tehdä, niin silloin on piru merrassa. Silloin minä alan pitämään häntä tyhmänä, ja se on kyllä silloin lopun alkua se.



Minulle 20 vuoden yhdessäolon jälkeen minun oma vaimoni on yhä minun seksifantasiani. Säihkyvä soihtu yössä, missä kaikki muu on pimeyttä. Se saattaa kuulostaa ehkä kummalta, mutta minä olen hänet aikonani valinnut, ja aikoinani myös valinnut sen, että minä ajattelen hänestä näin. Tuo fantasia asia on oikeasti totta minulle.



Brittiläiset upseerit muinoin kehittivät ajatelman, että miehen mitta on se miten hän käyttäytyy, kun kukaan ei ole näkemässä. Olen elämäni ajan tuota ajatelmaa vaalinut, ja sen eteen aina ponnistellut. Kun katson itseäni ja elämääni taaksepäin, se mikä alkoi nuoren miehen sonnimaisena uhona, se on muuttunut todellisuudeksi. Minä olen sitä mitä minä olen ajatellut olevani, ja mihin minä olen pyrkinyt. Jossakin vaiheessa tuossa matkan varrella ne asiat muuttuivat todellisuudeksi. Minä itse olen se, joka näkee itseni. Ja niillä muilla ei ole minulle edes mitään väliä.



Sinulla on aivan selvästi vittumaisen miehen sisäkalut, ja sitä myöten henkistä voimaakin siis ilmeisesti on. Pidä kunnia asiana sitä, että vaalit vaimoasi, ja olet aina sanoissa ja teoissa ja ajatuksissasi häntä kohtaan uskollinen. Käytä sitä voimaasi vaimosi vaalimiseen, se on miehenä sinun tehtäväsi. Typerintä mitä voit tehdä, on kiusata häntä omilla typerillä päähänpistoillasi siitä, mitä itse luulet huumoriksi, ja joka onkin vain loukkaavaa ilkeyttä. Sinä et ole se, joka sen asian määrittää, vaan puolisosi, joka joutuu sen ilkeän huumorisi kohteeksi.



Mieti tätä asiaa nyt kunnolla, tässä on omastasi ja vaimosi elämästä nyt kysymys. Olet ilkeydelläsi pilaamassa avioliittosi, ja kun se on mennyt, niin se on mennyt. Mitä kohtaa et nyt tästä asiasta ymmärrä ? Sinä ET MÄÄRITÄ tuollaisen loukkaavan huumorin rajoja. Tajuatko ? Kun sen "huumorin" kohteesta tuntuu pahalta, olet lyönyt siihen rakkauteen särön. Sanotut sanat, tehdyt teot, ja ammutut nuolet... Mitään niistä ei voi saada koskaan takaisin. Edes Sinun mielipiteelläsi siitä, saako tai saisiko siitä Sinun huumoristasi loukkaantua, ei silläkään ole mitään merkitystä. Näin käy jos on käydäkseen. Sinä et sitä päätä.



Toimi AINA niin, että sillä toisella on mahdollisimman hyvä olla kanssasi. Älä ikinä sano ilkeästi, äläkä koskaan ole viisto. Noihin asioihin on hyvässä parisuhteessa aivan nolla toleranssi, eikä moisen toiminnan pitäisi edes tulla mieleenkään. Sitä vain on ihan oikeasti tyhmä, jos tätä asiaa ei tajua aivan loppuun saakka. Vaimosi ei mennyt naimisiin peikon kanssa, pidä huoli siitä, ettet matkan varrella muutu sellaiseksi, vaan pyrit hellittämättömästi sitä kohti, että olet parempi mies. Näe vaimosi syynä siihen, että pyrit aina olemaan se parempi mies. Eräänä päivä sitten oletkin sitä, jos hyvin käy. Silloin hän rakastaa Sinua entistäkin enemmän, ja saat elämästä sen mitä sanotaan koko potiksi.



Onko tämä ihan oikeasti näemmä näin vaikeaa ? Kyllä kyseessä pitäisi olla aivan selvän asian.

että itsenäinen ajattelu on hyväksi. uskoisikohan niitä?

että pettäjän elämänhallinta on pielessä. Siksi.

Sitten on tietysti näitä, jotka ajattelevat kuten yllä tuo, jonka mielestä ei edes tarvitse olla uskollinen. He pettävät, koska heidän moraalikäsityksensä on sellainen kuin on.

jotka ette ole ikinä rakastuneet. Omistushalua löytyy varmasti ja kiintymystä, mutta RAKKAUS. Tuollainen minäkin olin ennen sitä.

Siis ensimmäisen kerran luen aivan asiaa!Olen samaa mieltä kanssasi.Pettäminen on omasta korvien välistä kiinni.

Tämän kirjoittaja on 4 & 7.

Ajatukset eivät ole tekoja. Ajatukset ovat vain ja ainoastaan ajatuksia. Jos niissä ei ole yhtään mitään hyvää eikä rakentavaa, ne voi aivan hyvin pitää itsellään ja oman päänsä sisällä. Yltiörehellisyys on typerää julmuutta, ja julmuus on pelkästään pahuutta, eikä pahuutta voi puhtain sydämin mitenkään perustella yhtään mitenkään. Pahuus toista kohtaan on hyödytöntä. Se on aivan järjettömimmistäkin järjettömintä toimintaa, jos se kohdistuu omaa puolisoa kohtaan.

Parisuhde on sopimus. Sopimus siitä, että toinen on aina vierellä, ja aina olemassa, ja aina tukemassa, kun itsellä on pieni ja surkea ja mitätön olo. Kaikilla on sellainen olotila joskus, ja viisailla sitä olotilaa kestää vain vähemmän aikaa kuin tyhmillä.

Sopimukseen kuuluu myös se, että sitä kunnioitetaan. Sitä sopimusta pitää arvostaa, ja sitä pitää vaalia. On oltava valmis näkemään vaivaa sen sopimuksen ylläpitämiseen, ja sellaiset sopimukset pidetään hamaan loppuun saakka. On valitsemalla valittava, että tekee niin. Mikään vähempi ei riitä siinä asiassa.

Köyhät ihmiset eroavat rikkaista ihmisistä siinä, että heiltä aina löytyy niitä syitä, miksi niitä sovittuja sopimuksia ei muka tarvitsisi pitää. Eletään tavallaan aina yli varojensa. Köyhyyden ehdottomasti kurjin muoto on henkinen köyhyys. Halutaan kyllä toiselta ehdotonta rakkautta ja hellyyttä ja uskollisuutta, mutta yritetään väistää se oma velvollisuus siitä sopimuksesta. Niinkuin sanoit, he ovat oman kurjuutensa ansainneet, eikä meillä tästä mitään erimielisyyttä näemmä olekaan.

Puhut siitä viimeisestä prosentista ja sen osista... minä itse pidän omat sopimukseni 100,000% ja aivan hamaan loppuun saakka. Minä olen itse niin ylpeä ja kopea, että minä ennemmin vaikka kuolisin, kuin painan pääni siitä häpeästä, että venkoilisin aivan selvässä asiassa. Minä pidän aivan itsestään selviönä, että se toinenkin on niin koppava ja kopea kuningatar, ettei hänenkään päänsä taivu. Sen niskan pitää ennemmin vaikka murtua kuin taipua.

Totta helvetissä kaikilla tulee joskus huonoja aikoja. Niitä tulee aivan kaikille. Siinähän se kovuus vasta ihmisessä mitataankin. Laatu on ihmisessä oleva sisäsyntyinen ominaisuus. Sitä tarkoittaa henkinen rikkaus, ja sitä tarkoittaa olla rikas siinä omassa parisuhteessaan. Elämä on kovaa, eikä se aina hymyile. Vihoviimeinen asia siinä veneen eteenpäin soutamisessa yhdessä on silloin alkaa höpöttämään ja arpomaan siitä yhdestä prosentista, mitä toinen saattaa joskus ajatella, ja alkaa sitä sitten vatvomaan. Mitä varten ? Sehän on samaa, kuin alkaisi hivottelemalla näpräämäään sen veneen pohjatappia, että irtoaako se vaiko ei. Ja kun tarpeeksi näprää, niin irtoaahan se. Miksi helvetissä kukaan edes tekisi sitä näpräämistä ? Tuollainen toimintahan on aivan pöljistä pöljintä hommaa.

Kysyt: "Oikeasti, kenen tai minkä vika se on jos tuollainen heitto osuu kipeästi eikä mene läpi huumorina?" Minusta se on sen vika, joka tekee sen tyhmän kysymyksen tai ilkeän heiton. Mitä kohtaa tuosta et oikein ymmärrä ? Se tosiaankin on sen kysyjän vika. Mikä idea on loukata sitä ihmistä siinä vieressä ? Saada hänelle paha ja turvaton olo ? Mikä on tuon toiminnan tarkoitus, muuta kuin että se palvelee sen kysyjän vittumaisia sisäkaluja ? Haluatko vanheta yksin ? Minulla on monia tuollaisia kavereita, ja kaikilla niillä on avioliitto mennyt pieleen, ja se on on aivan heidän oma vikansa.

Ajatukset ovat valoakin nopeampia, ei niitä aina ehdi pysäyttämään. Mutta sen kaiken muun kyllä ehtii. Ja siihen sopimukseen sen toisen kanssa kuuluu, että sammakoita ei päästellä suusta kesken kaiken ja päin näköä. Minua ei helevetin vertaa (ihan oikeasti) kiinnosta se, mitä vaimo miettii 0,01 sekunnin ajan jostain brasilialaisesta jalkapallojoukkueesta, mutta se kyllä kiinnostaa, että hän älyää olla sillä minua loukkaamatta. Sillä jos sitä hän ei ymmärrä tehdä, niin silloin on piru merrassa. Silloin minä alan pitämään häntä tyhmänä, ja se on kyllä silloin lopun alkua se.

Minulle 20 vuoden yhdessäolon jälkeen minun oma vaimoni on yhä minun seksifantasiani. Säihkyvä soihtu yössä, missä kaikki muu on pimeyttä. Se saattaa kuulostaa ehkä kummalta, mutta minä olen hänet aikonani valinnut, ja aikoinani myös valinnut sen, että minä ajattelen hänestä näin. Tuo fantasia asia on oikeasti totta minulle.

Brittiläiset upseerit muinoin kehittivät ajatelman, että miehen mitta on se miten hän käyttäytyy, kun kukaan ei ole näkemässä. Olen elämäni ajan tuota ajatelmaa vaalinut, ja sen eteen aina ponnistellut. Kun katson itseäni ja elämääni taaksepäin, se mikä alkoi nuoren miehen sonnimaisena uhona, se on muuttunut todellisuudeksi. Minä olen sitä mitä minä olen ajatellut olevani, ja mihin minä olen pyrkinyt. Jossakin vaiheessa tuossa matkan varrella ne asiat muuttuivat todellisuudeksi. Minä itse olen se, joka näkee itseni. Ja niillä muilla ei ole minulle edes mitään väliä.

Sinulla on aivan selvästi vittumaisen miehen sisäkalut, ja sitä myöten henkistä voimaakin siis ilmeisesti on. Pidä kunnia asiana sitä, että vaalit vaimoasi, ja olet aina sanoissa ja teoissa ja ajatuksissasi häntä kohtaan uskollinen. Käytä sitä voimaasi vaimosi vaalimiseen, se on miehenä sinun tehtäväsi. Typerintä mitä voit tehdä, on kiusata häntä omilla typerillä päähänpistoillasi siitä, mitä itse luulet huumoriksi, ja joka onkin vain loukkaavaa ilkeyttä. Sinä et ole se, joka sen asian määrittää, vaan puolisosi, joka joutuu sen ilkeän huumorisi kohteeksi.

Mieti tätä asiaa nyt kunnolla, tässä on omastasi ja vaimosi elämästä nyt kysymys. Olet ilkeydelläsi pilaamassa avioliittosi, ja kun se on mennyt, niin se on mennyt. Mitä kohtaa et nyt tästä asiasta ymmärrä ? Sinä ET MÄÄRITÄ tuollaisen loukkaavan huumorin rajoja. Tajuatko ? Kun sen "huumorin" kohteesta tuntuu pahalta, olet lyönyt siihen rakkauteen särön. Sanotut sanat, tehdyt teot, ja ammutut nuolet... Mitään niistä ei voi saada koskaan takaisin. Edes Sinun mielipiteelläsi siitä, saako tai saisiko siitä Sinun huumoristasi loukkaantua, ei silläkään ole mitään merkitystä. Näin käy jos on käydäkseen. Sinä et sitä päätä.

Toimi AINA niin, että sillä toisella on mahdollisimman hyvä olla kanssasi. Älä ikinä sano ilkeästi, äläkä koskaan ole viisto. Noihin asioihin on hyvässä parisuhteessa aivan nolla toleranssi, eikä moisen toiminnan pitäisi edes tulla mieleenkään. Sitä vain on ihan oikeasti tyhmä, jos tätä asiaa ei tajua aivan loppuun saakka. Vaimosi ei mennyt naimisiin peikon kanssa, pidä huoli siitä, ettet matkan varrella muutu sellaiseksi, vaan pyrit hellittämättömästi sitä kohti, että olet parempi mies. Näe vaimosi syynä siihen, että pyrit aina olemaan se parempi mies. Eräänä päivä sitten oletkin sitä, jos hyvin käy. Silloin hän rakastaa Sinua entistäkin enemmän, ja saat elämästä sen mitä sanotaan koko potiksi.

Onko tämä ihan oikeasti näemmä näin vaikeaa ? Kyllä kyseessä pitäisi olla aivan selvän asian.

tl;drt

Minä olen tuon neljännen pitkän vastauksen kirjoittaja. Tämä viides vastaus oli mielestäni hyvin voimakas ja ajatuksia herättävä. Siinä oli monia mielenkiintoisia perusteluja. Huomaa, etten sano näitä perusteluja hyviksi, vaan vain ja ainoastaan mielenkiintoisiksi. Nuo perustelut ovat hyvin syvästi inhimillisiä, mutta sekään ei tee niistä kuitenkaan oikeita, eivätkä ne siksi ole silloin myöskään hyviä perusteluja.



> Siksi koska ihmiset menevät naimisiin elämänpaniikin

> motivoimana, eivät viisaudessaan. Siksi koska ihmiset

> eivät ole kytköksissä itseensä. Siksi koska ihmiset eivät

> ole rehellisiä itselleen.





Säikeen alkuperäiselle kysyjälle neuvoksi tuosta edellisestä johdatellen:



Älä muodosta parisuhdetta ja mene naimisiin elämänpaniikissa. Hanki se viisaus ensin, että edes tiedät mitä haluat. Kun se oikea kumppani löytyy, Teillä molemmilla on käytössänne kaikki mahdollinen aika, eikä mitään kiirettä ole enää yhtään mihinkään. Lue tuo uudestaan: Ei ole kiire enää yhtään mihinkään. Jos on, edes yhtään, ne motiivit ovat silloin aivan väistämättömästi väärät. Tätä asiaa kannattaa nyt ihan oikeasti makustella. Parisuhde toiseen ihmiseen solmitaan siksi, että se tuntuu hyvältä, ja että löytää siitä toisesta ihmisestä jotain hyvää, joka tekee omasta elämästä onnellisempaa. Jos tavoitteena on jokin muu asia, ja motiivit parisuhteen muodostamiselle ovat jotkin ulkokohtaiset syyt, niin et ole oikeastaan kerennyt edes näkemään vielä sitä toista ihmistä siinä vierelläsi. Hösötät silloin kohti jotain ulkokohtaista ja väärää tavoitetta. Naimisiin meno, häät, lapset, omakotitalo, se että on jonkun vaimo, ne eivät ole niitä oikeita syitä jakaa elämäänsä toisen ihmisen kanssa. Tuollaiset syyt ovat lapsellisia syitä. Se toinen ihminen on itsessään se syy jakaa elämänsä hänen kanssaan.

sama akka samat jutu sama koti sama työ samat lapset samat kaverit samat jutut vällyjen välissä.

pistää ajattelemaan!!!

että pettäjän elämänhallinta on pielessä. Siksi.

Sitten on tietysti näitä, jotka ajattelevat kuten yllä tuo, jonka mielestä ei edes tarvitse olla uskollinen. He pettävät, koska heidän moraalikäsityksensä on sellainen kuin on.

Tämä on puhtaasti sanojeni vääristelyä. Minä en kannata kenenkään syrjähyppyjä jos alkulupaus on ollut se että pysytään yksiavioisessa suhteessa.

Minä voisin kirjoittaa pitkän tekstin siitä miksi syrjähypystä johtuviin avioeroihin päädytään niin usein, ja miten asiaa voitaisiin korjata. Lyhyesti sanottuna tarvitaan maanlaajuinen asennemuutos. Asennemuutoksella vältettäisiin monta itkua ja hammastenkiristystä. Sen sijaan että itketään syrjähypyistä ja vollotetaan avioeron kourissa, tulisi jokaisen kysyä partneriltaan sillointällöin että milloin viimeksi on halunnut kuksia jotain muuta ihmistä, ja kuka tämä ihminen on. Tuo kysymys, niin kipeä kuin se onkin, pitää syväluodata perusteellisesti kumppanin kanssa. Mikä siitä toisesta ihmisestä tekee niin pantavan haluttavan? Niin kauan kun meidän kulttuuriin kuuluu että tuollaisesta ei keskustella, ja niin kauan kun avioparien osapuolten itsetunto ei kestä tuota keskustelua, niin tasan niin kauan saamme kuulla avioeroista ja itkeä ja voivotella siitä millainen sika/huora toinen oli kun meni rakastumaan toiseen ihmiseen.

Joskus minusta tuntuu että ihmiset HALUAVAT itkeä ja tuntea surua. Joskus tuntuu että ihmiset HALUAVAT käydä riitaisan avioeron läpi. Onko se jotain sisäistä halua joutua marttyyriksi vai onko elämä liian tylsää kun ei ole ketään ketä vihata ja pitää lähteä tekemään itselleen vihamiestä/naista avioeron kautta, en tiedä. Minua pistää vihaksi tämä maanlaajuinen ja kulttuurinlaajuinen tyhmyys, sekä siitä tyhmyydestä johtuva suru ja tuska, jota pidetään yllä. Jokainen joka päätyy riitaisaan avioeroon, on ansainnut joka ainoan tipan sitä tuskaa, ja joka ainoan hankaluuden, minkä avioero tuo tullessaan. Se on sitä samaa tuskaa jota saa kun tyhmyydestä sakotetaan, tai tyhmyyden sijaan, viisauden puutteesta ja tunnesokeudesta, itsepetoksesta ja omien epävarmuuksien hautaamisesta oman mielen syövereihin.

Luottamus on ruutitynnyri ja kirosanoista suurin. Toiseen ihmiseen voi luottaa korkeintaan 99% ajasta. Jokaisen tehtävänä on selvittää mikä on sen viimeisen kipinäprosentin laatu ja luonne, ennen kuin se prosentti yllättää sen ruutitynnyrin olemassaolollaan. Silloin ei itsepetos enää auta. Silloin on liian myöhäistä. Toiseen ihmiseen ei voi luottaa sataprosenttisesti koska kukaan ei ole itselleen rehellinen 100% ajasta, eikä tämä ihminen täten voi silloin olla kenellekään toiselle ihmiselle rehellinen 100% ajasta.

Elämän ei tietenkään tarvitse olla noin vakavaa. Jokainen siellä kotona voi ihan ilkeilyn ja piruilun nimissä mennä vaikka kertomaan puolisolleen kuinka kuumannäköinen kroppa tämän veljellä/siskolla/parhaalla kaverilla/työkaverilla, tai jollain julkkiksella, on, ja virnuilla päälle. Oikeasti, kenen tai minkä vika se on jos tuollainen heitto osuu kipeästi eikä mene läpi huumorina? Kuka antoi ihmisille heikon itsetunnon? Tuliko se yhteiskunnalta lahjana vai antoiko ihminen sen itse itselleen?

- 5.