Sain tietää, että äidilläni on salattu sisarpuoli.
Tarina keroo, että mummuni ja miehensä erosivat ja mies lähti merille ja kuoli ulkomailla. Joo, näin kävi, mutta sitä ennen meni Suomessa vielä kerran naimisiin ja sai lapsen.
Äitini, 70-v, sai tämän selville kun alkoi harrastaaa sukututkimusta.
Nyt hän pähkäilee, pitäisikö ottaa yhteys vai ei.
Mitä mieltä olette. Mullahan voi olla serkkupuoliakin vaikka kuinka.
Kommentit (12)
Tarinan muuttuminen ei varmaan enää loukkaa ketään osapuolia kuin vaikkapa olisi tehnyt 50 vuotta sitten. Maailma saattaisi avartua, jos uskaltaudutte kyselemään.
ei yhtään voi tietää, millainen on. tietysti voihan olla, että kerran voi varoen yrittää ottaa yhteyttä ja katsoa, miten henkilö suhtautuu. minä en panisi pahakseni, jos minuun joku ottaisi yhteyttä, mutta eiväthän kaikki halua tietää sukulaisistaan. on minullakin monia sukulaisia, joita en kerta kaikkiaan siedä.
Mummulle ei käynyt erossa suinkaan huonosti, ja äitini veljineen ovat koulutettuja ja varakkaita ihmisiä. Pikemminkin tuo kakkosliitosta jäänyt tytär voi olla vähäosaisempi.
ap
fiksusti suhtautua asiaan, joten voisin yrittää yhteyttä
mutta muista, että olet sitten ihan itse vastuussa siitä riesasta, jonka noin itsellesi saat. Voihan olla, että hän on narsisti tai takertujatyyppi.
Eli mieti jo etukäteen, että jos otat yhteyttä, kannat se seuraukset, olivatpa ne mitä tahansa. Et voi enää sen jälkeen kääntää selkääsi ja todeta, että oli kiva tavata, mutta kiitos ei koskaan enää.
kun ainoa yhdistävä tehkijä tähän tuntemattomaan ihmiseen on isoisäni, joka kuoli jo ennen kun itse synnyin. Äiti on nyt vasta alkanut työstää koko isäjuttua. Kävimme Amsterdamissa ja Rotterdamissa, mistä satamista tuo mies usein joko soitti tai lähetti kirjeen äidilleni.
edes kerran näkisi sisarpuolensa josta kuuli vasta vanhana jne
Hän vain murehtii ja vatvoo. Koen, että mun pitäisi hänen mielestään jotenkin aktivoitua, mutten oikeastaan halua.
ap
joista ei tiedä muuta kuin nimen (mummo ollut nuorena kelpo vosu, 10 lasta 8 eri miehelle, uskokaa tai älkää...)
Äidille elämänmittainen kärsimys jo sinällään tuo historia (kasvanut itse adoptoituina, tutustunut tähän biol. äitiinsä vasta aikuisena), ei mitään mielenkiintoa sisarpuolia kohtaan ja vieraita ihmisiähän he ovatkin. Osa ei asu Suomessa.
Itse sain veljen aikuisiällä ja on paras asia mikä on ikinä tapahtunut.
Itse sain veljen aikuisiällä ja on paras asia mikä on ikinä tapahtunut.
Miehellä on velipuoli, jonka tytär yhdessä vaiheessa oli äärettömän kiinnostunut tutustumaan sukuunsa. Me sukulaiset vain emme olleet hänestä kiinnostuneita, koska lähes jokainen vierailu oli aina samanlainen eli valitusta siitä, miten meillä on hyvin ja heillä hylätyillä huonosti.