Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
rehellinen vai kusipää?
28.07.2012 |
Mulla on yks tuttu, joka on suoraanpuhujan maineessa. Olen itse hänestä aina pitänyt, on varsin rehellinen ihminen ja myöntää omatkin virheensä ja pystyy nauramaan niille.
Nyt vanhemmiten hänestä on tullut todella sarkastinen ja ivallinen. Hyvää on kuitenkin, että puhuu edelleen suoraan kaunistelematta, ei ikinä seläntakana (tai puhuu kyllä - on kova juoruilemaan, mutta on myös sanonut kohteelle ns. päin pläsiäkin).
Tuntuu vain, että koska suoraanpuhuminen on hänen "juttunsa", niin hän valittaa ihan koko ajan jostain. Siis ihan joka päivä jossain ei ole saanut hyvää palvelua, ruoka on paskaa, naapuri on lihava, työkaverit vässyköitä ja piimä pahaa.
Itse hän peräänkuuluttaa asennetta "mä oon mikä oon ja jos sulle ei kelpaa, niin lähe käveleen", mut sit suuttuu ihan v***sti, jos joku häntä arvostelee. Ympärillään onkin ryhmä kuhnureita, jotka mielistelevät, jotta tämä kuningatar pysyy tyytyväisenä, koska tarvitsee jokapäiväisen annoksen huomiota.
Olen itse sitä mieltä, että rehellisyys on erittäin hyvä ominaisuus, mutta helposti heilahtaa kusipään puolelle. Että joskus vois harkita vähän sanomisiaan ja sokerikuorruttaa niitä. Tai ehkä se oon va mä, joka ei tajuu!!
Kommentit (9)
Jotenkin hän vain osaa kääntää lopulta aina asiat niin, et ei kuulosta itse ollenkaan mahdottomalta vaatimuksissaan. Taitohan sekin on. :)
Jos esim. joka kerta naapurissa asuu vääränlaisia ihmisiä, huolimatta siitä että on muuttanut usein ja asunut eri kaupungeissa, niin luulen et vika saattaa löytyä myös kaverissa itsessään.
Mut on kyllä hauskaa seuraa ja joskus on paikallaan sanoakin suoraan, kun muut hymistelevät. Mut kaikella paikkansa ja aikansa. Liian draamakuningatar mun makuuni nykyisin, mut etäisyyttä onkin tullut ja varmaan syystä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en ymmärtäny ikinä, miten oli niin pidetty ihminen. Arvosteli ja aukoi aina päätään kaikille, kavereillekin. Sai aina anteeksi, koska on niin "aito" oma itsensä. Totta kyllä, että ei tarvinut arvailla mitä mieltä oli. Sen kuuli kyllä suoraan ja näin ollen olemme eri osotteissa nykyisin.
sitä, että oikeesti loukkaa muita. Ei tietysti joka lause loukkaa, mutta munkin mielestä rehellisyys ei tarkoita sitä, että saa olla tökerö.
Ja tää kuulostaa oikein tyypilliseltä, että itse kyllä koetaan oikeudeksi sanoa suoraan, mutta sitten ei kuitenkaan osata yhtään vastaanottaa sitä suoraa puhetta.
Tulee heti mieleen yksi tuttu, joka on mielestään kovinkin rento ja mukava, mutta oikeesti sen seurassa ei voi olla ihan kovin rennosti, koska pitää aika lailla varoa mitä sille puhuu, kun herneet menee nenään ihan kaikesta mahdollisesta. Mutta tää ei ehkä oo ihan sellainen rehellisyys-tyyppi, mistä ap puhuu.
Niitäkin kyllä tunnen pari, jotka tosiaan puhuu asiat niin kuin ne ovat. Molemmat ovat todella temperamenttisia. Se rehellisyys on sitten suoraa ja kuuluvaa. Ja välillä tuntuu, että kärpäsestä tulee härkänen aika helposti. Että jos vaan joskus antaisi asioiden olla, niin olisi heillä itselläkin paljon helpompaa.
narsistilta, jolla on aina sana paikallaan. Ja tietysti se oma ihailijalauma ympärillä. Tietenkään eivät uskalla sanoa vastaan, koska ovat sitten itse seuraavia uhreja.
Mikähän siinä on, että ne jotka arvostelee muita,niin eivät yleensä kestä ottaa itsestään palautetta vastaan, eivät edes asiallista palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvästi. Pääsääntöisesti ne, joilla suoraan puhuminen on "se juttu" ja ovat tehneet sen selväksi muillekin, ovat suurimpia kusipäitä. Ja tosiaan, siihen kuuluu olennaisesti myös se, ettei osaa ottaa kritiikkiä vastaan.
Mikähän siinä on, että ne jotka arvostelee muita,niin eivät yleensä kestä ottaa itsestään palautetta vastaan, eivät edes asiallista palautetta.
Mun mies on tällainen.
Olen alkanut tietoisesti käyttäytymään hänelle kuin hän kaikille ja voitte arvata, että meillä on parisuhteessa aika heikot ajat. Ei juurikaan seksiä (koska, herra totuus ei voi harrastaa seksiä koko ajan asioita laukovan naisen kanssa), kotihommat retuperällä (koska jumalauta, ne on naisen hommia ja edes ruoanlaittotaitoa täytyy naiselta löytyä vaikka toki viisas pää muuten on aina se ykkösjuttu) ja miehelle kalja maistuu joka vapaalla (kerrankin kun en ole menossa, on mulla oikeus ottaa olutta, sitä ei kukaan määrää).
No joo, siinäpähän kiukuttelee. Mä en anna periksi. Eilen se koetti lässyttää saunaan mennessämme jotain kauniista vaimosta jne ja ojensi minulle saunaolutta. Kysyin, että juodaanko me perseet taas tänä iltana, ettei vaan tarvitse seksiä harrastaa? Totta kai hra kaikkimääräävä suuttui tästä ja illan ja yön ja koko aamun kestänyt mökötys on päällä.
Mies on siis jo yli 40-vuotias ja kaikki kaverinsa ovat aina kehuneet, miten hemmetin luotettava ja suorasanainen mies on. Blaa blaa. Tunneälykin olisi silti kiva asia.
Ja tosiaan, edellämainitut asiat ovat siis suhteessamme kärkästä nykypäivää. Jos koetan tai olen koskaan koettanut antaa asiallista palautetta, on mies siitä herneet nenuunsa vetänyt.
Mutta on ne niin hienoja ihmisiä nuo SUORAAN SANOVAT KUSIPÄÄT. Pyh.
Ja anteeksi purkaus. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narsistilta, jolla on aina sana paikallaan. Ja tietysti se oma ihailijalauma ympärillä. Tietenkään eivät uskalla sanoa vastaan, koska ovat sitten itse seuraavia uhreja.
Ettei olisi aspergerkin?
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä rehellisyys on vähän eri asia kuin päin pläsiä heittely ja sammakoiden päästely. Pitää olla tilannetajua huomta milloin on syytä pitää turpa kiinni. Tunnen monia ihmisiä jotka luulevat olevansa pirun rohkeita kun laukovat mielipiteitään vaikka ei ole edes kysytty.