Minusta lapselta ei voi vaatia 10 tms. Lapsi tekee koulutyönsä.
Toki jos vanhempi siihen saman ajan ja iltansa uhraa yhdessä lapsen kanssa, niin sitten kyllä voi vaatia.
Mutta jos makaa sohvalla tai on omissa harrastuksissa, turha huutaa lapselle läksyistä ja vaatia 10 kokeista.
Lapsi tekee sen mihin kykenee ja mitä haluaa
Kommentit (17)
Mä en nyt ihan ynmärtänyt ap:n pointtia...
Lapsi käy koulussa, tekee läksynsä, lukee kokeisiin - vanhempien tehtävä on valvoa, että nämä toteutuvat.
Miten vanhemman sohvalla makaamiset tai harrastukset tähän liittyvät?
sen vanhemman sitten pitäisi tehdä? Lukea kokeisiin sen lapsen puolesta vai?
Kokeista saa pääasiassa 9 tai 10 ja läksyt tehdään. Kuitenkin keskiarvo oli vain 7.5 koska tuntityöskentely surkeaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että tiedän lapsen osaavan opetettavat asiat mikä vaikuttaa myöhemmin kun on perustiedot hallinnassa vaikka se ei todistuksen numeroista näy.
Lapsella ADHD
se tavoite ei edes ole kymppi. Kympin saa todella erityisestä osaamisesta ja aktiivisuudesta. Kasi on hyvä numero nykyisin. Esimerkiksi liikunnassa ysi tai kymppi edellyttää jo todella paljon. Tai käyttäytymisessäkin, kympin oppilas on se, joka aktiivisesti edistää luokkahenkeä, vastustaa kiusaamista jne.
Mitä niillä elämässä tekee? Kunhan käy tuon surkean peruskoulun, kun pakko on. Jatko-opiskelut ne tärkeitä on. Nykyään lapset tietävät ja osaavat usein lähes kaikki asiat valmiiksi. Netistä löytyy tietoa mistä vain, kirjat ovat kaikkien saatavilla, samoin esim. tiedelehdet.
Tärkeintä on että lapsi oppii luottamaan itseensä, löytää oman lahjakkuutensa ja suuntautuu sille alalle josta nauttii ja elää elämänsä omana itsenään. Idioottia mennä nykymaailmassa samat asiat läpi kuin 30 v sitten. Vielä idiootinpaa vaatia lapsilta kymppejä. Mulla oli tokarissa vain ysejä ja kymppejä, ikinä en ole niitä mihinkään tarvinnut.
Kymppiä ei tarvitse vaatia, mutta hyvää suoritusta kylläkin. Jos varsin hyvin tiedän, mihin lapsi pystyy, en varsiten ala taputtelemaan päätä jostakin seiskasta tai vastaavasta.
No, onneksi lapsi on itsekin kunnianhimoinen ja tekee aina parhaansa, siksi eteeni ei juuri ysiä alempia numeroita tuodakaan. Arvosteluperusteista olen tietoinen, ja siksi erityisesti todistuksen kympit ja ysit ilahduttavat, kun tiedän lapsen olleen tunnollinen ja ennen kaikkea myös aktiivinen tunneilla sekä kannustava muita kohtaan.
Lapsi opiskelee omaa tulevaisuutta varten eikä vanhempaansa. Näin ollen vaatiminen ja syyllistäminen on naurettavaa.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että koulussa tärkeintä on oppia oppimaan. Eli huonot arvosanat heijastelevat vaikeuksia oppimiseen.
Toiseksi koulumenestys vaikuttaa oppijan minäkuvaan eli huonosti menestyvä koululainen alkaa kuvitella olevansa huono, eikä opiskelu ehkä kiinnosta jatkossakaan tämän takia.
Kolmanneksi esim. matematiikka ja kielit perustuvat aiemmin opittuun, eikä näissä aineissa kiriminen ole helppoa.
On siis monta syytä, miksi vahemman kannattaa olla kiinnostunut lapsen koulumenestyksestä aivan alusta saakka eikä ajatella, että vasta jatko-opinnot on tärkeitä. Siihen haluttuun jatko-opintopaikkaan kun ei välttämättä pääse, jos ei ole perusteet kunnossa - eikä tämä tarkoita mitään tiedelehdistä opittua triviaa.
Oscar.
Itse korkeakoulusta juuri valmistuneena sanoisin, että kyllä vanhempien asenteilla on iso merkitys. Tietysti lasta ei voi pakottaa menestymään, mutta pieni painostus ei ole pahasta, sillä peruskoulu ikäinen harvoin tietää mikä itselle oikeasti on parasta. Isäni vaati minulta hyviä numeroita, huonosti menneet kokeet käytiin yhdessä läpi ja mietittiin ihan hyvässä hengessä, että miten seuraavassa menisi paremmin.
Tiedän, ettei hänellä numerot ole älystä kiinni vaan viitsimisestä. Jos haluaa, viitsii avata kirjan, on 9 lähes vakio, joten tiedän kasin kohdalla, ettei ole "muistanut" lukea.
Tein yhtenä vuonna testin niin, että ekä kiitettävästä saa kympin, toisesta peräkkäisestä 20, kolmannesta peräkkäisestä 40 jne. Kaikki numerot vähintään yhdeksän ja tienestiä tuli kiitettävästi lapselle.
Miksi siis en vaatis, kun älyä riittää!
ja kuulustelen ja teen harjoituskokeita, lapsi saa aina 10 tai ainakin 9 1/2.
Jos en auta yhtään, tulee 7-8.
Haluan että lapseni pärjää koulussa hyvin, siksi osallistun PALJON.
Saavat myös ruhtinaallisia palkkioita niistä ja hyvistä numeroista todistuksessa. Tiedän, että he pystyvät hyviin numeroihin ilman tolkutonta lukemista, joten mun mielestä silloin saakin vaatia ettei laiskuuden takia tule huonoja numeroita.
Asia olisi toinen, jos lapsilleni koulunkäynti olisi oikeasti puuroa eikä sinne päähän jäisi mitään. Silloin olisin varmaan tyytyväinen seiskaankin.
odotan, että kykyjensä mukaan edistyvät.
Esikoinen nykii poikkeuksetta kymppejä, ka oli 9.6, hän hoitaa itsenäisesti kouluasiansa.
Kuopus saa häthätää seiskoja, vaikka yhdessä joudumme kokeisiin valmistautumaan, ei tulis mieleenkään alkaa vaatimaan häneltä kymppejä.
Lapsi tekee sen mihin kykenee ja mitä haluaa. Juuri näin!
Molemmin lapsillemme on muodostunut omat tapansa käydä koulua ja me vanhemmat olemmme sen hyväksyneet. Miellä ei koulusta hikeä oteta.
Toinen käyttää aikaansa ja toinen enemmän. Joka vuosi ovat luokaaltaan pääseet ja varmasti löytävät paikkansa tässä elämässä omalla tavallaan.
vanhempien asenne on mielestäni suuressa osassa lasten koulunkäynnissä. Kuten ap hakeekin, niin jos ei vanhemmat näytä mallia ja tue lasta, on ihan turha ihmetellä mikseivät numerot ole huipputasoa.
Ystäväni oli "huono" koulussa. Tämän äiti ei jaksanut auttaa koulutehtävissä, pinna oli niin lyhyt että lyhyetkin auttamiset jäivät kesken, kun äiti turhautui "tyhmään" lapseen. Loppujen lopuksi ei siis ollut mukana ollenkaan koulujutuissa, mutta rangaistuksia ja huutoa tuli jos numero oli kokeissa huono :( sääliksi kävi
mitään curlingvanhemmuutta en tietenkään kellekkään halua, enkä pakkosuorittamista, mutta kun aikanaan itse saan lapsia, haluan olla mukana heidän koulutyössään, taustatukena. Vaikka kukaan ei aikuisiällä tee mitään peruskoulun todistuksella, on se kuitenkin ponnistuslauta lukion/ammattikoulun maailmaan. Perustiedot peruskoulusta. Olisipa joku minuakin valistanut, ettei se koulu ole vain ihmisten kiusaksi keksitty. Vaikka historia ja ruotsi olisivat miten tylsiä, historian tuntemus on yleistietoa, ja ruotsi olisi täällä E-Suomessa hemmetin kätevä osata työnsaamisen kannalta!
Tukekaa lastanne koulumaailmassa
Meillä vaaditaan hyvää tulosta, mutta myös tuetaan ne saamaan.
Numeroiden sijaan vaadin osaamista. Kuulustelen läksyt joka kerta ja kyselen kokeisiin.
jos joku aine menee huonommin,joku on jossain huonompi ja toisessa parempi.