Mitä mieltä olette S. Oksasen romaanista Kun kyyhkyset katosivat?
Luin juuri loppuun, ja olen ihan äimänä. Luen yleensä paljon kevyempää tekstiä enkä ole lukenut Puhdistusta tms., olen vähän vierastanut tuota julkisuusmäärää. Mutta ehkä se oikeasti on vain niin hyvä?
En tajunnut varmaan ihan kaikkia sanoja, mutta en huomannut sen haittaavan (oon siis aito blondi).
Kommentit (28)
nyt olenkin utelisa, että mikä niistä tekee niin loisteliaita? Ovatko tarinat poikkeuksellisen hyviä ja mukaansatempaavia vai onko kirjojen kieli jotenkin ylivertaista? Vai mikä niistä tekee niin hyviä? Aleksandr Solženitsynin teokset olen lukenut ja Jaan Krossia olen lukenut, ovatko Sofi Oksasen kirjat samanlaisia? Tero
Kross on suuri rakkauteni. Tuo Viron "Linna". Ensiksikin paljon kirjoittavana (työökseen) kiinnitän huomioni kieleen. Oksasen kieli on mielettömän hienoa. Mutta parasta näissä kirjoissa (ei tosin Baby Jane) on niin yhteiskunnallinen messaga.
Hän kertoo Viron historiasta sellaisia asioita, joista meillä täällä Suomessa ei ollut kuin ehkä kalpea aavistus. Joillakin. Suurimmalla osalla ei yhtään.
Se tekee näistä kirjoista suuria.
Näin muuten Tallinnassa viime pe myös Puhdistus-elokuvankin.
Birn ja Tandefelt ja Pilkekin tekevät upeat, hienot, loistavat roolit!
Miksi haluat kirjan joululahjaksi, jos muut Oksasen kirjat ovat mielestäsi paskaa?
Ainahan voi toivoa, että tämä kirja olisi se käänteentekevä - se joka saisi minut ymmärtämään miksi S. Oksanen on NIIN hyvä. Vai vahvistaako se taasen vain ajatuksiani siitä miten helppo on myydä ihmisille pa...aa...
Hän on loistava kirjailija, superlahjakkuus
Hän tulee olemaan yksi merkittävimmistä naisista Suomen historiassa, ellei jopa merkittävin.
En vielä uutta ole lukemassa, odottelen :-).
Nyt tuli oikein kirjoitettua, joko ymmärsitte kysymyksen?
Alan vasta päästä vauhtiin. Aika paljon vaikeampilukuinen, kuin edeltäjänsä. Mutta kaunista tekstiä niin, kuin Oksaselta voi odottaa. Puhdistus on jättänyt jälkensä mun sieluuni. En vielä usko, että tämä yltää samaan. Saas nähdä.
Oliko sulla joku ennakkokappale vai luetko näin nopeasti, että vuorokaudessa vetäisit koko kirjan?
Itse olen hidas lukija, ja Kyyhkyt on vielä ihan avaamatta ja aloittamattakin, vaikka sen perjantaina hankin.
Mielenkiinnolla jään odottamaan muitakin kommentteja kirjasta.
päätin kuitenkin jäädä odottamaan josko joulupukki sen toisi.
Reilut 27 euroa on paljon, jos kirja on samanlaista pas...aa kuin Oksasen edelliset. En ymmärrä tuota ihmeellistä hypetystä hänen ympärillään, kirjoissaan ei mielestäni ole mitään ihmeellistä tai erityistä.
jos muut Oksasen kirjat ovat mielestäsi paskaa?
Oliko sulla joku ennakkokappale vai luetko näin nopeasti, että vuorokaudessa vetäisit koko kirjan?
En ole ap, mutta itse luen usein vapaapäivänä kolmekin kirjaa, sivumäärät n. 300-600 per opus. Ei ole mitään ikävämpää kuin jättää kirja kesken!
Sofin uudessa on näköjään 366 sivua.
olis mennyt kauemminkin, mutta annoin vaan mennä. Pitää lukea vielä myöhemmin uudestaan joitakin kohtia. Voi että, mikä tarina.
Minusta hänen suurin ansionsa on hyvä aihe, Viron lähihistoria. Kyllähän se koskettaa sydänjuuria myöten, mitä uskomattomuuksia on tapahtunut ihan vähän aikaa sitten tuossa ihan vieressä, ihmisille jotka ovat ihan kuin me itse tässä naapurissa. Jos joku keksisi sellaisia juttuja omasta päästään, se olisi kyseenalaista horror-maalailua, mutta kun se sattuu olemaan totta.
Lisäksi Oksasella on poikkeuksellinen mandaatti kirjoittaa näistä asioista, koska on itse puoliksi virolainen.
Eli minusta hän saa suurta etua omasta taustastaan ja aiheesta, joka itsessään kiinnostaa ja on dramaattinen. Suon sen silti hänelle, koska kyllä hän tietysti hyvää työtä tekee, hyvin kirjoittaa. Ei kukaan pelkän suomalais-virolaisen taustan avulla pystyisi samaan. Mutta en pidä häntä kirjailijana niin ihmeellisenä, että olisi päässyt maineeseen ilman Stalinin kauheuksia.
Mun mielestä tarina kietoutuu ihan muutaman ihmisen ympärille, ja kyllä sen tajuaa jos yhtään ymmärtää lukemaansa. (Ap tässä siis hei, joka luki vauhdilla juuttumatta.)
Yritän olla spoilaamatta kirjaa etukäteen keneltäkään, mutta jos jonkun mielestä Puhdistuksen luettavuus kärsi liian monista henkilöistä, tällainen lukija ei varmaan innostu tästäkään. Hesarin arvostelussa jopa todettiin, että kirja on parhaimmillaan toisella lukukerralla. Minusta kirja oli yhdellä lukemallakin oikein selkeä, mutta osaa tarinan kuljetus voi ärsyttää.
Kirja on hieman edeltäjäänsä vaikeampi, mutta luettavuus on Oksasen tapaan mainiota ja palapelin palojen loksahtelua on nautinnollista seurata. Tarkoitankin vaikeudella sitä, että kirjasta saa enemmän irti kun ei ihan hutaisemalla lue vaan aavistelee tulevat käänteet kirjailijan antamista vihjeistä.
Paras kirja tänä vuonna lukemistani, mutta odottelen vielä muita syksyn uutuuskirjoja.
Kävelin kirjakaupan ohi kiireessä, ja siellä mainostettiin isoti Oksasen uutta kirjaa. Luin nimen väärin, "Kun kehykset katosivat":-) varmaan kuva vaikutti
Onko tämä uusin parempi vai eikö maksa vaivaa edes kirjastosta lainata?
Onko tämä uusin parempi vai eikö maksa vaivaa edes kirjastosta lainata?
jos vähän avaisit sitä, miksi Puhdistus oli sinusta huono. Puhdistusta pidetään yleisesti varsin ansiokkaana teoksena, joten on parempi, että kerrot ensin hieman henkilökohtaisista mieltymyksistäsi, jotta olisi helpompaa sanoa, saattaisitko pitää tästä uudemmasta teoksesta vai et!
Onko tämä uusin parempi vai eikö maksa vaivaa edes kirjastosta lainata?
Mutta tosiaan, tällä kuvauksella en tosiaan voi arvailla, pidätkö uutuudesta vai et. Itse en yleensä lue enää toiste kirjailijoita, joiden aikaisempaa tuotantoa olen pitänyt "paskana".
Onko tämä uusin parempi vai eikö maksa vaivaa edes kirjastosta lainata?
jos vähän avaisit sitä, miksi Puhdistus oli sinusta huono. Puhdistusta pidetään yleisesti varsin ansiokkaana teoksena, joten on parempi, että kerrot ensin hieman henkilökohtaisista mieltymyksistäsi, jotta olisi helpompaa sanoa, saattaisitko pitää tästä uudemmasta teoksesta vai et!
Kielen vaikeus ei sinänsä haitannut, tosin vähän liikaa viljeltiin niitä pieniä yksityiskohtaisia selityksiä virolaisen mummelin mökin sisällöstä ja muusta. Halusiko sitten Sofi tuoda liikaa esille omaa tietouttaan kaikesta nippelitiedosta, vai mistä johtui?
Tarina oli muuten ihan hyvä, mutta henkilöitä oli niin paljon, että moni jäi vain pintaraapaisuksi ja etäiseksi. Eli ei oikein ollut onnistunut mielestäni näytelmän kääntäminen kirjaksi.
Itse sain kirjan julkkareissa Tallinnassa, mutta en ole ehtinyt vielä sitä lukea 50 sivua pidemmälle (perhe ja työ pitävät huolen vapaa-ajan puutteesta).
Odotan innolla lukukokemusta.
Sofi Oksanen on huippulahjakas nainen.