Lue keskustelun säännöt.
Minkälaista on olla teini-ikäisten lasten vanhempi?
27.07.2012 |
Mikä siinä on vaikeinta ja mikä ehkä mukavampaa kuin pienempien kanssa?
Mua pelottaa jo etukäteen miten meillä tulee esikoisen kanssa menemään, koska häntä on jo nyt 8-vuotiaana kiusattu jonkun verran yhden "poikkeaman" vuoksi. Lapsi on tosi herkkä ja jää helposti syrjään varsinkin isommassa porukassa. Hirvittää mitä teini-ikä tuo tullessaan.
Muut meidän lapset on paljon sosiaalisempia ja heistä ajattelen ennemmin, että pärjäävät varmasti.
Kommentit (31)
Ihanaa on se, että lapset ovat isoja ja itsenäisiä. Itsekin saa omaa aikaa, ja kahdenkeskistä aikaa myös puolison kanssa on enemmän. Nuorten kanssa voi tehdä uusia asioita, keskustella ja harrastaa eri tavalla kuin pienten lasten kanssa.
Mutta, teini-ikä tuo mukanaan myös hyvin paljon huolta ja murhetta. Riippuen tietenkin nuoresta, maailma on täynnä vaaroja eikä nuorta voi enää pitää siipiensä suojassa kuten pientä lasta. Nuoren on kohdattava paljon asioita itsekseen, ja valitettavasti kaikki nuoret eivät osaa/halua vaikeita asioita käsitellä vanhempiensa kanssa kuten olisi ehkä parasta. Opiskelu, seurustelu, päihteet, siinä kolme suurinta asiaa teini-ikäisen elämässä. Äitinä koitan sitten mahtua siihen yhtälöön niin että molemminpuolinen luottamus ja rakkaus ei kärsisi.
Sitten kaiken päälle on vielä aikataulut, nuoret kun elävät ihan omassa aikataulussa. Valvovat yöt ja nukkuvat päivät. Koita siinä sitten saada nukuttua ja lähteä pirteänä töihin aamulla kun olet ensin odottanut lapset kotiin ja sitten saanut nukuttua ehkä sen muutaman tunnin.
Mutta mihinkään en näitä omia nuoriani vaihtaisi, rakastan ihan valtavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mun lapset on kyllä olleet hoidossa yksivuotiaasta. Täyspäisiä, fiksuja ja asiansa hoitavia nuoria molemmat, nyt 18 ja 16.
Että kotiäitiys ei olekaan se ainoa autuaaksitekevä asia kasvatuksessa ;)
Vaikeinta on hyväksyä omat huonot piirteensä ja tapansa mitkä näkee kasvavissa lapsissaan. Helppoutta tulee siitä kun on enemmän aikaa itselle ja ystäville.
joten milläs selitätte, kun yksi murkuistamme onkin rajoja rankasti rikkova ja kovapäinen? Sisaruksensa asiansa hoitavia ja reippaita.Ttämä yksi kullanmuru vaan ryyppäisi ja rellestäisi sekä tulee jatkuvasti poliiskyydillä kotiin.
Niin... koululla ja kavereillahan ei ole murrosikäiseen mitään vaikutusta. Vaan se pohjatyö kotona :) (ihanan yksinkertaista ja sinisilmäistä)
Jos on kuopuksen vuoksi äitiyslomalla niin ei käsittääkseni ole silti kotiäiti jos ei nakkaa esikoista pois jaloista virikehoitoon. Silloin ollaan äitiyslomalla.
Nuoriltahan on kysytty useassa tutkimuksessa, mitä he haluaa vanhemmiltaan. Lapset ei halua laatuaikaa vaan he haluaa paljon aikaa vanhemmiltaan.
mutta mun lapset on kyllä olleet hoidossa yksivuotiaasta. Täyspäisiä, fiksuja ja asiansa hoitavia nuoria molemmat, nyt 18 ja 16.
Että kotiäitiys ei olekaan se ainoa autuaaksitekevä asia kasvatuksessa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että kun ihana mamma tässä. Veikkaan pahaa kriisiä parin vuoden päästä kun täydellisestä kodista muksut lentää pesästä
Meillä on annettu lapsille aikaa ja ei ole virikehoidatettu niitä päiväkodissa. Rajat on olleet selkeät pienestä asti ja Nico-Petteriyttä ei ole kannatettu.
On helppoa olla murkkujen äiti kun rajat ovat selkeät. Meillä on hyvätapaisia ja kivoja murkkuja, joilla menee koulu hyvin ja on kivoja harrastuksia.
Eli elämä murkun äitinä on kivaa jos vain on viitsinyt kasvattaa lapsensa.
Minäkin tunnen monta kaveriani, joilla elämä on mennyt päin persettä, vaikka on ollut hyvä koti jne..
Oikeasti siellä on ollut narsistinen isä tai kaappijuoppo äiti tai uraa tekevät vanhemmat tai muuten vain kylmä ilmapiiri. Yleensä se syy kyllä löytyy, vaikka itse luulisit, että teillä on ns. hyvä perhe.
joten milläs selitätte, kun yksi murkuistamme onkin rajoja rankasti rikkova ja kovapäinen? Sisaruksensa asiansa hoitavia ja reippaita.Ttämä yksi kullanmuru vaan ryyppäisi ja rellestäisi sekä tulee jatkuvasti poliiskyydillä kotiin.
Niin... koululla ja kavereillahan ei ole murrosikäiseen mitään vaikutusta. Vaan se pohjatyö kotona :) (ihanan yksinkertaista ja sinisilmäistä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten milläs selitätte, kun yksi murkuistamme onkin rajoja rankasti rikkova ja kovapäinen? Sisaruksensa asiansa hoitavia ja reippaita.Ttämä yksi kullanmuru vaan ryyppäisi ja rellestäisi sekä tulee jatkuvasti poliiskyydillä kotiin.
Niin... koululla ja kavereillahan ei ole murrosikäiseen mitään vaikutusta. Vaan se pohjatyö kotona :) (ihanan yksinkertaista ja sinisilmäistä)
...miten samalla muotilla, samalla kasvatuksella voi tulla kaksi niin erilaista nuorta. Olen kyllä huomannut, että kaveripiirillä on ehkä sittenkin kaikista suurin vaikutus, ainakin meidän tapauksessamme. Valitettavasti se toinen, "mustalammas" on ajautunut väärään seuraan.
Silti nuoret voivat nykyään todella pahoin, koska vanhemmuus on niin monilta hukassa.
Miksi puistattaa sinua ajatus, että lapsilla on ollut rajat ja rakkautta ja vanhemmilla aikaa heille.
Jos se on sinusta puistattavaa niin mikä on sinusta oikea kasvatustyyli?
Ai että kun ihana mamma tässä. Veikkaan pahaa kriisiä parin vuoden päästä kun täydellisestä kodista muksut lentää pesästä
Meillä on annettu lapsille aikaa ja ei ole virikehoidatettu niitä päiväkodissa. Rajat on olleet selkeät pienestä asti ja Nico-Petteriyttä ei ole kannatettu.
On helppoa olla murkkujen äiti kun rajat ovat selkeät. Meillä on hyvätapaisia ja kivoja murkkuja, joilla menee koulu hyvin ja on kivoja harrastuksia.
Eli elämä murkun äitinä on kivaa jos vain on viitsinyt kasvattaa lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se Nico-Petteriys on?
Sanoisin, että aiheeseen kannattaa perehtyä etukäteen, siis lukea ihan teoriaakin. Nuoruuden kehityshaaste on irrottautua vanhemmista ja jos mitään kapinaa ei ole tai ovat liian ns. hyvätapaisia, pitäisi hälytyskellojen soida.
Itsekin moni tietää, että jos ei kapinavaihetta ja kokeilua ole murrosiässä suvaittu (esim. oma kotikasvatus ollut liian tiukkaa kuten meillä tämän päivän aikuisilla usein ollut) kapina tulee kyllä joskus. Ja moottoripyörän ostava eronnut nelikymppinen on lopulta aika surullinen näky...
Eli helppoutta ei ole luvassa. Nuoret ottaa irtiottoa ja siihen kuuluu alkoholikokeilut ym.
Mutta se vaihe menee lopulta aika äkkiä ohi ja sieltä takaa alkaa löytyä ne kivat tyypit, jotka tietää siellä olevan.
Itselläni tämä mukava vaihe nyt menossa, omat lapset alkaa olla murrosiän ohi ja aletaan löytää yhteisiä juttuja ja alkaa olla samalla tavalla kivaa yhdessä kuin silloin lapsenakin oli.
Eli kyllä se siitä :-)
joten milläs selitätte, kun yksi murkuistamme onkin rajoja rankasti rikkova ja kovapäinen? Sisaruksensa asiansa hoitavia ja reippaita.Ttämä yksi kullanmuru vaan ryyppäisi ja rellestäisi sekä tulee jatkuvasti poliiskyydillä kotiin.
Niin... koululla ja kavereillahan ei ole murrosikäiseen mitään vaikutusta. Vaan se pohjatyö kotona :) (ihanan yksinkertaista ja sinisilmäistä)
Minä en kirjoittanut tuota! Ehkä sitä joku epäilee, kun meillä melkein sama tilanne.
Ainoa toivoni on se, että murkku käyttäytyisi ihmisten ilmoilla kunnolla, ja ourkaisia pahaa sisuaan vain kotona.
Yhä useammin saa kiroilujen, haistettelun ym. välissä kuulla "anna rahaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun koulussa yksi heiluu puukon kanssa. Toinen tulee kännissä kouluun. Kolmas yrittää raiskata luokkakaverin koulussa. Neljäs imppaa liimaa. Viides jää myymälävarkaudesta kiinni. Kuudes heiluu 12 vuotiaana ostarilla illat kännissä.
Se johtuu vain kavereista. Ei kasvatuksella ja vanhemmilla ole osaa eikä arpaa tähän.
Tai hei, sehän on kuulkaas yhteiskunnan vika kun ei ole tukenut vanhemmuutta tarpeeksi.
Murkun vanhempina on helppo olla kun voi aina syyttää jotain UFOA tai yhteiskuntaa kun murkku ryyppää ja vetää kamaa ja pinnaa koulusta.
kaikista tähän astisista viesteistä!
Laittakaa vaan mielellään lisää.
Itseäni tosiaan hirvittää varsinkin tuon yhden lapsen kanssa, koska hänen on tosi vaikea saada ystäviä, on isossa seurassa ujo ja passiivinen. Koulussa on ihan naureskelua ja kiusaamista fyysisen "poikkeaman" vuoksi. Lapset ja teini-ikäiset on välillä niin ilkeitä toisilleen.
Onko täällä ketään jonka lapsi olisi kokenut kiusaamista lapsena ja teini-ikäisenä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä lapset kyllä varmaan edes kuvittelekaan, että rahaa voisi vain pyytää, saati sitten saada huonon käytöksen jälkeen.
Alkuperäiselle. Ihan mukavaa meillä on ollut. Kyllähän sen huomaa, että lapset ajattelevat jo omilla aivoillaan, eivätkä meidän jutut aina mene ihan läpi, ja joskus tulee riitaakin, mutta yleensä on mukavaa, lapsista on seuraa ja iloa ja apuakin. Esim työläämpiä kotihommia esim maalausurakoita voi teettää lapsilla kesätöinä, lapset tienaavat ja hommat hoituvat.
Suosittelen minäkin sitä pikkulapsen kasvatusta, ei tarvitse sitten vanhempana niin vääntää.
kuin alakoululaisetkaan, päin vastoin, kyllähän monelle se järkikin alkaa kasvaa. Kiusaamista tottakai voi olla, riippuu ihan minkälaiseen luokkaan lapsi joutuu, ovatko kiusaajat johtajahahmoja vai eivät. Tätä voi yrittää ehkäistä sillä, että laittaa lapsen painotettuun opetukseen, tosin ei se mikään tae mistään ole.
Helppoa, vaikka tunteetkin kuohahtaa toisinaan, mutta toistaiseksi elämä on mennyt ihan sopuisasti.
Kuopuksen kanssa voi olla täysin toisin, varmaan harmaannuttaa minut totaalisesti ja helposti.
Tyhmänä tässä kyselen... ap
kielivalintaa, yksityiskoulua, jonne haetaan erikseen, ja jossa on jotain erilaista opetusta. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan yleistä, että lapset halutaan jonnekin muualle normiopetuksesta.
Mutta yläkoulun opena ja murkkujen äitinä pitää tosiaan sanoa, ettei se yläkoulun maailma ole sen julmempi kuin alakoulunkaan. Sielläkin on kivoja lapsia, ja jos joku on vähän erilainen, tai syrjäänvetäytyvä, hän usein saa olla sellainen. Valitettavasti kiusaamistakin on, useimmiten se periytyy alakoulun puolelta. Mutta kyllä sillekin on jotain tehtävissä.
Tyhmänä tässä kyselen... ap
kielivalintaa, yksityiskoulua, jonne haetaan erikseen, ja jossa on jotain erilaista opetusta. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan yleistä, että lapset halutaan jonnekin muualle normiopetuksesta.
Mutta yläkoulun opena ja murkkujen äitinä pitää tosiaan sanoa, ettei se yläkoulun maailma ole sen julmempi kuin alakoulunkaan. Sielläkin on kivoja lapsia, ja jos joku on vähän erilainen, tai syrjäänvetäytyvä, hän usein saa olla sellainen. Valitettavasti kiusaamistakin on, useimmiten se periytyy alakoulun puolelta. Mutta kyllä sillekin on jotain tehtävissä.
oon yrittänyt painottaa lapselle että puhuu aina meille vanhemmille (tai edes toiselle) jos on jotain kiusaamista tms. Mielestäni hän onkin kertonut aika avoimesti mutta kuitenkin viime viikolla kun juteltiin koulunkäynnistä, niin hän alkoi vasta noin tunnin jutustelun jälkeen kunnolla avautua ja itkien kertoi kuinka muut lapset nauraa ja supisee selän takana. Miten tollaseen voi oikeasti puuttua?? Oon valmis vaikka puhumaan jokaiselle koulun oppilaalle erikseen suvaitsevaisuudesta ym. jos se auttaa.
Opettajalle oon jutellut yksittäisistä tapauksista ja ne on aina loppuneet, mutta tollanen että jotkut naureskelee ja osoittelee, niin siihen on vaikeampi puuttua.
Tää nyt hyppäsi vähän alkuperäisestä aiheesta, mutta rupesin tossa miettiä mitä joskus sit teini-ikä tuo tullessaan..
ap
Meillä on annettu lapsille aikaa ja ei ole virikehoidatettu niitä päiväkodissa. Rajat on olleet selkeät pienestä asti ja Nico-Petteriyttä ei ole kannatettu.
On helppoa olla murkkujen äiti kun rajat ovat selkeät. Meillä on hyvätapaisia ja kivoja murkkuja, joilla menee koulu hyvin ja on kivoja harrastuksia.
Eli elämä murkun äitinä on kivaa jos vain on viitsinyt kasvattaa lapsensa.