Lue keskustelun säännöt.
Neurologin tutkimus:nipisteli käsivarsia niin, että aivan mustelmilla. Normaalia?
12.04.2012 |
Olin eilen päivystyksessä yliopiston sairaalassa käden etenevän puutumisen, tunnottomuuden ja heikkouden vuoksi (en voi enää esim. leikata lihaa, nostaa housuja jalkaan, pestä hiuksia jne). Minua pyyhälsi tutkimaan nuorehko naisneurologi, joka sen lisäksi että naureskeli ja vähätteli oireitani, teki neurologisen tutkimuksen käteen, johon ilmiesesti (?) kuului käsivarren nipistely kovaa monesta eri kohtaa (kynsillä). Onko tuo aivan normaali tutkimus? Voihan näin olla, mutta sen jälkeen miten tuo lääkäri käyttäytyi minua kohtaan, tuli mieleen että tuo oli vain jotain itse keksimäänsä kidutusta :D (muistona minulla on mojovat 4 violettia mustelmaa käsivarressa).
Mitä mieltä olette?
Kommentit (56)
Päivystyksen puolella nimenomaan. Mennyt jo niin pitkälle että poliisin esitutkinta käynnissä. Ei ihme, jos huono työilmapiiri ja minun ap:n tapauksessa neurologin todella epäasiallinen kohtelu myös koskee potilaaseen (aivan konkreettisesti.
Käsi on muuten yhäkin todella puuduksissa, tunnoton ja osaksi toimintakyvytön. Ei ole onneksi edennyt kyynärvarren yläpuolelle vielä. Odottelen yhä niitä kesäkuun kokeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. käsi, niska tai hartia?
Tuolloin minulla oli kova influenssa. Oireet pahenevat koko ajan ja kiipeävät ylöspäin käsivartta pirkin tuo tunnottomuus. Käsiä pestessä peukalo, nimetön ja pikkurilli ovat aivan toimettomina, lörpsähtäneinä. Kamala tunne.
Menee vain toivo, kun nähnyt jo monta lääkäriä tämän asian suhteen ja kun vihdoin ajattelee, että no nyt alan specialisti ainakin teettää tarvittavat tutkimukset, niin sitten pettyy kun vain ilkutaan toisen hädälle.
Ei se ole pieni juttu, jos pienen lapsen vanhempi yhtäkkiä onkin käsipuolena eikä pysty hoitamaan omaa osuuttaan arjen töistä, lapsenhoidosta saatika huolehtimaan itsestään! Lääkärit vain sanovat viikosta toiseen, katsotaan nyt, ehkä se siitä paranee. Entä jos ei paranekaan? Jos kädellä olisikin mahdollisuus parantua jollain lääkkeellä, nyt sitä ei edes tutkita neurologin toimesta.
koska esim. itselläni tuli yhteen hermoon tulehdus ja käsi meni ihan voimattomaksi. Hermo kasvoi myöhemmin takaisin ja käsi toimii taas.
Serraatus pareesi vai miten se nyt kirjoitettiin.
PIti mennä yksityiselle ennen kuin joku keksi, mikä on vikana.
Lääkärit on loppujen lopuksi ihan tonttuja. Suurin osa tunnistaa just flunssan ja osaa määrätä buranaa, mutta hyvän lääkärin löytyminen vie monta kertaa aikaa.
Esim. käsi, niska tai hartia?
Tuolloin minulla oli kova influenssa. Oireet pahenevat koko ajan ja kiipeävät ylöspäin käsivartta pirkin tuo tunnottomuus. Käsiä pestessä peukalo, nimetön ja pikkurilli ovat aivan toimettomina, lörpsähtäneinä. Kamala tunne.
Menee vain toivo, kun nähnyt jo monta lääkäriä tämän asian suhteen ja kun vihdoin ajattelee, että no nyt alan specialisti ainakin teettää tarvittavat tutkimukset, niin sitten pettyy kun vain ilkutaan toisen hädälle.
Ei se ole pieni juttu, jos pienen lapsen vanhempi yhtäkkiä onkin käsipuolena eikä pysty hoitamaan omaa osuuttaan arjen töistä, lapsenhoidosta saatika huolehtimaan itsestään! Lääkärit vain sanovat viikosta toiseen, katsotaan nyt, ehkä se siitä paranee. Entä jos ei paranekaan? Jos kädellä olisikin mahdollisuus parantua jollain lääkkeellä, nyt sitä ei edes tutkita neurologin toimesta.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2012 klo 11:12"]
Minulla on lapsesta asti kulkenut mukana neurologinen vaiva jonka kanssa sinnitellyt ja jota vasta aikuisiällä alettu hoitamaan. Testeissä todettu erilaista häikkää ja aivojen magneettikokeitakin on otettu tämän vuoksi 3 kertaa.
Vaiva rajoittaa pahimpina aikoinaan toimintakykyä täysin ja arjessa yksin selviäminen on äärimmäisen stressaavaa...
En ollut käynyt vuosiin neurologilla, kun päädyttiin siihen ettei ole mitään tehtävissä. Leikata ei voi eikä muutakaan ja lääkehoito on niin hyvä kuin voi olla.
Lukuisten vuosien tauon jälkeen (uudella paikkakunnalla) työterveyslääkäri halusi minut kuitenkin passittaa meilahteen. Ensimmäinen käynti oli ok, lääkäri oli erittäin ystävällinen. Huom! en tarvitse erityiskohtelua, tärkeintä että homma toimii. Mutta tuo vastaanottoaika oli kuitenkin hyvä ja tulin heti ymmärretyksi jne.
Tuota seurasi tutkimuksia ja kaksi lääkärikäyntiä.
Olen edelleen hämmentynyt ja järkyttynyt siitä mitä ne olivat. En ole törmännyt koskaan missään vastaavaan.
Minut arvosteltiin ilkeästi, vaivaani vähäteltiin ja jopa mitätöitiin, naureskeltiin ja ihan suoria valheitakin sain kuulla mm. että missään, ei edes magneettikuvissa ole ikinä löytynyt mitään poikkeavaa!!? Nämä kaksi eri käyntiä olivat eri lääkäreille, jotka olivat selvästi läheisiä kolleegoja. Jälkimmäisellä ajalla lääkäri oli jotenkin valmiiksi päättänyt tapansa menetellä näin, sille se ainakin näytti koska oli alusta asti hyökkäävää.
Menin molemmilla käynneillä kipsiin ja itkin vain. Sen verran sain sanotuksi kummallekin, että pyysin kohteliaasti lopettamaan. Toisella kerroista olin ihan hajalla kun piti mennä hoitajalle, hoitaja silminnähden järkyttyi kun kerroin kaiken mitä lääkäri minulle teki.
Ystäviltä olen saanut tukea ja kannustusta ja monet ovat sanoneet että nuo pitäisi tuoda päivänvaloon, tehdä ilmianto jonnekin. Mutta... jos lääkäri vaikkapa kiistäisi kaiken niin millä minä todistaisin sen kun aika oli tuollainen vastaanottokäynti?? Eikä minulla ole voimia alkaa isoihin prosesseihin.
Olen toivonut tuon jälkeen ettei siellä tarvitsisi käydä, mutta valitettavasti kaatumisteni takia terveyskeskuslääkäri passitti minut takaisin sinne :(
En ole koskaan tarvinnut lääkärikäynnille ketään mukaan, mutta nyt kun tuollaista niin ystäväni lähtee kaveriksi sinne.
Ja tämä kaikki on valitettavasti ihan totta, ei mitään provoa tms.
Toivotan alkuperäiselle kirjoittajalle ja muille saman kokeneille tsemppiä! Tiedän, näköjään ihan kaikki on mahdollista :(
[/quote]
Olen itse saanut törkeää kohtelua lääkäreiltä ja löytänyt vanhoista papereistani potilasasiakirjaväärennöksen. Sen takia ole npäättänyt nauhoittaa - salaa tietenkin - tästä lähtien kaikki keskusteluni lääkäreiden kanssa. En usko muun kuin valitusvyöryn auttavan ilkeiden ja epäasiallisten lääkäreiden suitsimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kans nauhoitan lähes kaikki lääkäritapaamiset.
"Minä kans nauhoitan lähes kaikki lääkäritapaamiset. "
Ai gynekologinkin? Muistat kai ilmoittaa etukäteen, että nauhoitan tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tämä on jostain syystä taas nostettu, niin mainittakoon että tuo kyseinen ap:n mainitsema intrakranielli hypertensio johuu yleensä lihavuudesta ja siihen paras hoito on laihdutus. Jos laihdutus ei onnistu, voidaan kokeilla lääkitystä (asetarsoliamidi) joka puolestaan voi aiheuttaa hermopuutoksia raajoissa eli puutumista ja voimattomuutta. Kyllä lääkärit on tyhmiä pellejä jotka eivät osaa mitään. Tai sitten voisi laihduttaa, lukea ne hoito-ohjeet/lääkkeiden haittavaikutukset jne. Mutta ei... Onneksi av-mammat on aina niin helvatan fiksuja. Jos vaikka ette menisi lääkäriin enää ollenkaan kun tiedätte kaikesta kaiken. Niin ja Suomessa on nyt jo 300 asukasta yhtä lääkäriä kohti joten ei ne päivystysruuhkat ole lääkärien lukumäärästä kiinni, minkä jokainen aivot omaava kyllä tajuaa.
Vaikka päivystykseen viikonloppuna jos et tk:n kautta saa lähetettä neurolle.
Pakkohan tuo on tutkia kunnolla.
Neurologin käytös kuulostaa todella oudolta.
Esittikö hän edes mitään arvailuja oireiden syystä?
Jatkotutkimuksiin ei tainnut lähettää ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyse ei ole siitä ettenkö tulisi lääkärien kanssa toimeen. Neurologian polilla pks:lla vuosien myötä en ole tavannut kuin erittäin fiksuja, potilaitaan kuuntelevia ja empaattisia neurologeja, joukossa todella huippuammattilaisiakin. Siksi yllätyinkin kovasti, kun tällainen persoonallisuushäiriöinen neurologi ilmaantui yllättäen arvossa pitämäni ammattikunnan joukkoon. Ehkä hän pikkuhiljaa siirtyy tutkijantyöhön, pois "ärsyttävän" potilasmassan vuorovaikutuksesta...
Miksi olet tavannut niin monia neurologeja? Jospa olet käynyt vastaanotoilla hyvin usein erilaisten epämääräisten vaivojen takia, ja lääkäri piti sinua luulosairaana?
Näin en siis itse ajattele, mutta olisiko lääkärille voinut tulla sellainen käsitys.
Missä kaupungissa kyseinen neurologi oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistelyt ja raapimiset kuuluvat ihan normaalisti tutkimuksiin, mutta ei niistäkää jälkiä pitäisi jäädä.
Ilmeisesti neuro ei uskonut oireitasi ja yritti saada sinut kiinni oletetusta valheesta.
Tekikö hän sinulle muita tutkimuksia?
Testasiko kädessä oleva voimaa pyytämällä puristamaan kädestään?
Testasiko refleksejä?
Pyysikö koskettamaan sormenpäällä nenään? Seisomaan yhdellä jalalla? ym. 'juoppotestejä'?
Otettiinko sinulta verikokeita?
On pitänyt pudistaa erilaisia laitteita, tehdä erilaisia työntö ja puristusliikeitä vasten lääkärin käsiä. Lääkäri on koputellut refleksejä, ja pistellyt neulalla. Hermoratatutkimuksessa mua pisteltiin neuloilla, joita pitkin meni sähkövirta. Siitä jäi mustelmia kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysi puristamaan käsiään ja laittamaan peukalon ja sormet toisiaan vasten vuorotellen, jonka jälkeen hän veti "rinkulasta". Puristusvoima oli yhdessä kädessä 26 ja toisessa 8, kun aivan täysiä puristin laitetta. Tällöin minulla on siis normaali tunto ja voima vielä kahdessa sormessa. Juoppotestejä en joutunut suorittamaan.
Kun mainitsin nielemisvaikeuksistani, äänen käheydestä ja vaikeuksistani laulaa, hän vastasi todella ivallisesti että vai vielä vaikeuksia laulaakin. Ettei vain olisi vaikeuksia pysyä oikeassa nuotissa?
Todella epäasiallista :(. Lopuksi myönsi vastahakoisesti, että onhan tuota periferistä voimanalenemaa jonkin verran (!), mutta ei todellakaan ole mikään päivystysasia. Olin aivan itkun partaalla, kun tulin ulos huoneesta. Tämä käden halvaantuminen ja muut oireet ovat ottaneet koville enkä todellakaan tarvitsisi mitään pilkallisesti käyttäytyvää lääkäriä tähän väliin...
Ei nuo oireet välttämättä mitään kiireellistä hoitoa tarvitse, saattavat mennä ohi itsestäänkin.
Mutta kyllä sinut silti täytyy tutkia asiallisesti ja selvittää mikä tuon oireen aiheuttaa.
Ymmärsin viestistäsi että oireet ovat pahentuneet lääkärikäynnin jälkeen.
Se on hyvä syy käydä uudestaan lääkärissä.
Joillakin neuroilla on vähän puutteelliset ihmissuhdetaidot, mutta useimmat ovat kuitenkin ihan asiallisia.
Pyysi puristamaan käsiään ja laittamaan peukalon ja sormet toisiaan vasten vuorotellen, jonka jälkeen hän veti "rinkulasta". Puristusvoima oli yhdessä kädessä 26 ja toisessa 8, kun aivan täysiä puristin laitetta. Tällöin minulla on siis normaali tunto ja voima vielä kahdessa sormessa. Juoppotestejä en joutunut suorittamaan.
Kun mainitsin nielemisvaikeuksistani, äänen käheydestä ja vaikeuksistani laulaa, hän vastasi todella ivallisesti että vai vielä vaikeuksia laulaakin. Ettei vain olisi vaikeuksia pysyä oikeassa nuotissa?
Todella epäasiallista :(. Lopuksi myönsi vastahakoisesti, että onhan tuota periferistä voimanalenemaa jonkin verran (!), mutta ei todellakaan ole mikään päivystysasia. Olin aivan itkun partaalla, kun tulin ulos huoneesta. Tämä käden halvaantuminen ja muut oireet ovat ottaneet koville enkä todellakaan tarvitsisi mitään pilkallisesti käyttäytyvää lääkäriä tähän väliin...
Minusta sun oiteet kuulostaa siltäm, että sinulla voisi ( siis voisi) olla välilevynpullistuma niskassa. Minulla on, on myös palantunne kurkussa ja äänen käheyttä. myös tunnottumuus yms. Mutta myös kovat kivut, selkeät.
Tuolloin minulla oli kova influenssa. Oireet pahenevat koko ajan ja kiipeävät ylöspäin käsivartta pirkin tuo tunnottomuus. Käsiä pestessä peukalo, nimetön ja pikkurilli ovat aivan toimettomina, lörpsähtäneinä. Kamala tunne.
Menee vain toivo, kun nähnyt jo monta lääkäriä tämän asian suhteen ja kun vihdoin ajattelee, että no nyt alan specialisti ainakin teettää tarvittavat tutkimukset, niin sitten pettyy kun vain ilkutaan toisen hädälle.
Ei se ole pieni juttu, jos pienen lapsen vanhempi yhtäkkiä onkin käsipuolena eikä pysty hoitamaan omaa osuuttaan arjen töistä, lapsenhoidosta saatika huolehtimaan itsestään! Lääkärit vain sanovat viikosta toiseen, katsotaan nyt, ehkä se siitä paranee. Entä jos ei paranekaan? Jos kädellä olisikin mahdollisuus parantua jollain lääkkeellä, nyt sitä ei edes tutkita neurologin toimesta.
Oletko kokeillut rannetukea yöllä? Onko hartiasi jumissa? Epäilisin jännitysniskaa tai sitten rannekanavaoireyhtymä. Mutta outoa jos kädessä ei le myös kipua
liittyen neurologilla, mutta se asia saatiin lääkkeillä hallintaan enkä ole ole ollut neuron pkl asiakas nyt muutamaan vuoteen. Aivan H:gissä sattui tämä episodi.
En ole turhaan rampannut lääkärissä, mutta minulla on eräs krooninen autoimmuunitauti, johon moni haluaa "kipata" lähes kaikki oireeni. Tämä käden puutuminen, tunnottomuus on kuitenkin aivan uusi oire ja etenevä sellainen, huolestuttaa kovasti. Eikä siis kuulu tuon jo parikymmentä vuotta sairastaneen tautini oireisiin. Käsi on yön jälkeen paremman tuntuinen, illalla lörppö ja kylmän tuntuinen toiseen käteen verrattuna.
Sain kuitenkin eri taholta (omaa sairauttani hoitavalta lääkäriltäni) kiireellisen lähetteen neurolle sekä ENMG:hen sekä lisäksi otettiin hurjan paljon verikokeita (joissa jo kävin). Ehkä tämä tästä. Pitää vielä pirautella ensi viikolla ja kysellä asian etenemisestä.