Lue keskustelun säännöt.
Vaikeaa 3- luokkalaisen kanssa
19.04.2012 |
9- vuotias käyttäytyy kuin teini, poika kyseessä. Hermostuu heti kun yritän sanoa läksyistä ja lojuvista tavaroista lattialla. Valitsee itse vaatteensa eikä suostu mm ulkohousuja laittamaan tällä hetkellä jalkaansa muuta kuin kaamea huudon kanssa. Tänäänkin lähti tappelun kanssa kouluun. KOulu menee muuten hyvin, mutta unohtelee läksyjä. KÄyttäytyy mun mielestä kuin teini. Isänsä kanssa tulee paremmin toimeen, koska isä ei sano mistään :/. Ei mene hyvin tällä hetkellä.
Kommentit (18)
Huumoria vaan peliin
Ei siinä muukaan auta. Eipähän mene ainakaan oma pinna. Jos huomaat että on vain kiukuttelua eikä oikeat raivarit niin ala vaikka leikkiä itse samanlaista. Itke vollota lattialla ja ime peukkua ym. Poljet jalkaa ja sanot vaikka et mä en ainakaan laita tänään housuja, yhyy, lähen töihin pikkareissa ja paitaa en ainakaan laita jne.
Huumori monesti pelastaa monet tilanteet.Jos vinkuu asioista niin sano ettet kuule tuommosta äänensävyä ollenkaan et olet sillä lailla kuuroutunut tms. Ja älä kanssa kuule kuin vaan muunlaiset äänet. Huutelet vaan että "en kuule mitään" "miksi sun suu liikkuu, mutta mitään ei kuulu" Huhuu? jne.
En todellakaan ymmärrä teitä lastenne nolaajia. Tossa ei ole mitään mieltä. Lapsen mieli pahoittuu entisestään ja luottamus omaan vanhempaan menee - ja sen lisäksi itsetunto kärsii.
Vastasin tohon jo aikasemmin omasta 10-v. kiukuttelijasta. Lapsen tunteet pitää sallia eikä tehdä niitä naurettaviksi. Itse yritän opettaa että purkaisi kiukkuaan jotenkin liikunnallisesti (ei hakkaamalla tyynyä tms. vaan esim. pyöräilemällä). Sitä sanon myös että toisten mieltä ei saa pahoittaa oman kiukun takia, mutta voi suoraan sanoa että mikä ottaa päähän ja miksi.
Lähinnä näitä asioita käydään läpi silloin kun ei ole se kiukku päällä, kun tulee purkaus, niin muistutan että miten voisi terveesti purkaa tunteitaan. Sanon myös että näen kyllä että sulla on nyt paha mieli tai ärsyttää.
Lapsen tunteita ei saa ehdottamallasi tavalla polkea ja mitätöidä! >:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tunteita ei saa ehdottamallasi tavalla polkea ja mitätöidä! >:(
Sinulla on varmaan hyvä periaate, mutta miten olisi käytännössä mahdollista vakavalla naamalla sietää aivan älytöntä kiukuttelua? Ei kai se nyt mitään nolaamista ole, jos isolle lapselle antaa samalla mitalla takaisin vähän aikaa? Ei kai se lapsi koskaan opi ottamaan muita huomioon jos häntä ja hänen tunteitaan kohdellaan aina maailman keskipisteenä.
vaan sitten kun kiukku ja vastarinta hetkeksi hellittää, pitää lähestyä kunnioittavasti ja kertoa, että tunteet on sallittu, mutta esim. toisen haukkuminen ja lyöminen tai tavaroiden rikkominen ei. Hyviä keinoja nuo sallitut kiukunpurkamisjutut, kiukkua ei saa kieltää! Meillä oli myös esikoisella ihan hirveä esimurkkuikä 7-11 vuotiaana, nyt 12 v. rauhoittunut huomattavasti ja puolestaan 10 v. pikkuveli on nyt hirmuisessa uhmassa...Yritämme kuitenkin antaa aina hyvänä hetkenä rutkasti positiivista palautetta, nimittäin koulusta tulee jatkuvasti kuraa niskaan, se vaikuttaa todella paljon itsetuntoon.
ja laiskottaa. Kauhealla tappelulla läksyt ja kokeisiinluku (tosin tuloksena sitten kiitettävät :0). Eli ok poika, mutta vaikeeta on. Olen jo vähän tottunutkin asiaan ja lähden pahimpina hetkinä tuulettumaan lenkille. Toisinaan pyydellään anteeksi puolin ja toisin. Räjähtävä tyyppi. Meillä vaan tulee äitiinsä, niin en niin kauheasti voi lasta moittiakaan...
Lapsen tunteita ei saa ehdottamallasi tavalla polkea ja mitätöidä! >:(Sinulla on varmaan hyvä periaate, mutta miten olisi käytännössä mahdollista vakavalla naamalla sietää aivan älytöntä kiukuttelua? Ei kai se nyt mitään nolaamista ole, jos isolle lapselle antaa samalla mitalla takaisin vähän aikaa? Ei kai se lapsi koskaan opi ottamaan muita huomioon jos häntä ja hänen tunteitaan kohdellaan aina maailman keskipisteenä.
Lapsi nimenomaan ei ole maailman napa, vaan hän opettelee tunteiden purkamista terveesti - JA samalla ottamaan muiden tunteet huomioon vaikka sisällä kuohuisikin! Muihin ei saa pahaa oloaan purkaa, kuten sanoin jo edellä. Mutta ei se tule luonnostaan, sitä pitää opetella.
Se, että "antaa samalla mitalla takaisin" on lapselle nöyryyttävää etkä hyödy siitä mitään. Se on lapsellista ja osoittaa, että sinullakaan ei ole keinoja tunteiden käsittelyyn.
Ja kyllä menee hermo itselläkin ja korotan ääntä ja riidellään, niin kuin sanoin, meillä on se 10-v. kiukuttelija itselläkin. Eli hermostun itsekin kun se on joskus ihan älytöntä, mutta tilanteet puretaan jälkeenpäin aina keskustellen. Uskon, että pikkuhiljaa lapsi oppii tunnistamaan ja käsittelemään tunteitaan - ilman että joutuu painamaan niitä siihen pieneen ja pimeään paikkaan sielunsa syvimpään kohtaan.
Opetteluahan tämä on meillä kaikilla, mutta periaatteet on oltava selvillä.
*sama*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tunteet pitäisi kyllä tosiaan painaa sinne pieneen ja pimeään paikkaan... Mitä järkeä on sallia älytön kiukuttelu kun sitä ei kuitenkaan voi elämässä jatkaa jos tarkoitus on että lapsi tulisi muiden kanssa jotenkin toimeen? Älyttömien kiukkupuuskien ymmärtämisellä ei tehdä muita kuin itsekeskeisiä narsisteja, jotka kiukuttelevat vielä aikuisinakin. Vihansa saa näyttää mutta kyllähän lapsen pitää oppia tajuamaan milloin vihantunteet ovat oikeutettuja ja milloin pelkkää omaa itsekkyyttä.
Jotkut tunteet pitäisi kyllä tosiaan painaa sinne pieneen ja pimeään paikkaan... Mitä järkeä on sallia älytön kiukuttelu kun sitä ei kuitenkaan voi elämässä jatkaa jos tarkoitus on että lapsi tulisi muiden kanssa jotenkin toimeen? Älyttömien kiukkupuuskien ymmärtämisellä ei tehdä muita kuin itsekeskeisiä narsisteja, jotka kiukuttelevat vielä aikuisinakin. Vihansa saa näyttää mutta kyllähän lapsen pitää oppia tajuamaan milloin vihantunteet ovat oikeutettuja ja milloin pelkkää omaa itsekkyyttä.
Ei tässä ole kukaan ollut sallimassa älytöntä kiukuttelua ihan miten vaan. ääh. En jaksa hakea sitä ratakiskoa, kun ei nippu rautalankaa näy riittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida olla elämässänne kovin paljon naurua ja hauskuutta saati kotona. Lapset tykkäävät hullutella. Kirjoitin jo heti aluksi että hulluttelu sopii vain jos on kiukuttelua, mikä yleensä ottaen on aivan turhanpäiväistä. Hulluttelua ei tietenkään tehdä jos on kyseessä oikea raivari.
Mitään tunteiden mitätöintiä..
Meillä huumoria kotona kaikenlaista, joskus ihan hurttiakin. Lapsi itse myös erittäin huumorintajuinen ja hänellä on hyvä itseluottamus. Eikä suhtaudu kaikkeen niin vakavasti.
Nyt ne tiukat nutturat hieman löysemmälle. Eipä tarvitse lapsenkaan niin paljon kiukutella turhanpäiten kun kotona iloa ja naurua. Lapsi myös oppii/tajuaa ettei se kiukuttelu ollutkaan niin vakavaa ja järkevää ja alkaa hyvinkin nauraa hohottaa omalle käytökselleen.
Tilannetajua tarvitaan muuallakin elämässä!
kysy mikä hänen mielestään on paras hetki tehdä läksyt. Tahtooko hiukan levätä koulun jälkeen vai hoitaa jomman heti pois alta. Jos vain ärsyttää se, että joku hiillostaa niskassa, kun haluaisi vähän hengittää.
Anna valita vaatteet, jos ovat järkeviä. Mikäs siinä.
Kysy haluaako sinulta apua läksyhommien muistamiseen.
Juttele sen kanssa, tehkää jotain mukavaa yhdessä. Kysele onko koulussa ja kavereiden kanssa kaikki hyvin. Onko murheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei laita ulkohousuja, se ei siihen kuole, mutta palelee sen verran, että ehkä jatkossa tajuaa, miksi ne kannattaisi laittaa. Jos ei tee läksyjä, saa ennen pitkää siitä koulussa rangaistuksen ja huonon koenumeron. Eikä se siihenkään kuole (eikä sillä 3.-luokalla ole mitään oikeaa väliä millekään) mutta ehkä oppii jatkossa ajattelemaan, mitä pitäisi tehdä.
Oikeasti: anna sen oppia nyt, ettei se tarvitse opetella noita sitten kun opettelun tuloksia ON myöhäistä korjata. Mutta te selväksi, että vastuu on hänen ja hänen pitää se hoitaa ja kantaa.
kaikki tämä on varmasti totta. Isänsä kannattaa tuota kakksonvaihto-ehtoa. Ehkä kokeilen näitä, jos vaikak toimisivat, tulee vaan sellainen olo, että voiko noin pienellä sälyttää vastuun koululäksyistä ym. Mutta toisaalta, niin munkin kohdalla tehtiin- äh vaikeeta. t ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siitä pidätte kiinni vaikka taas kiljuisikin. Voi meinaan sen tehdä. Voi olla esimurrosikä jo kyseessä. Missä asutte? Mietin vaan tuota ulkohousu pakkoa. Me asumme Helsingissä, lapsella menee n. 20 min kävellä kouluun ja ei ole ulkohousut jalassa. Käsken laittamaan jos sataa. Eiköhän itse tiedä onko kylmä vai ei. Minun poika on kuumakalle. Takin alla myös vain lyhythaihainen t-paita.
Meillä taas kiukkuaa enemmän isälle koska isä tiukemmin sanoo ja toimii räväkämmin. Minulle kiukkuaa harvemmin ja ollaan semmoisia pusuttelijoita muutenkin. Annan myös enemmän aikaa esim. lopettaa koneella olon. Olen enemmänkin kompromissien tekijä lapsen kanssa.
Anna valita itse vaatteet, ja tehköön sen valmiiksi illalla. meillä vielä kelpaa lähes mitkä vaan, paidasta saataan kysyä toivomusta.
Minun lapsellani on ADHD, eli ongelmatilanteet ja rauhallinen suhtautuminen on hyvinkin tuttua. Ihan kaikesta ei kannata vääntää ongelmaa lapsen kanssa. Kuunnellen ja keskustellen ja yhdessä sopien hyvä tulee.
Sama luokka-aste meneillään
että 9-vuotias on liian pieni ottamaan vastuuta läksyjen rästiintymisestä ja kokonaisuudessaan omasta pukeutumisestaan ja hygieniastaan.
Mutta anna hänelläjerjen rajoissa tilaa päättää hiukan omista asioistaan. Vaateiden mallista, väristä, läksyjen teon ajankohdasta. Hän EI päätä sitä pukeutuuko lainkaan tai tekeekö tehtäviään tai syökö mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen esiteini-ikä tää 10-v. on?? Hirvee tiuskiminen, valitus ja vastaanpaneminen joka ikisessä asiassa. Yleensä kiltti poika, hyvin kasvatettu ja mukava pikkumies raivoaa kuin pahin murkku...
Mikä ihmeen esiteini-ikä tää 10-v. on?? Hirvee tiuskiminen, valitus ja vastaanpaneminen joka ikisessä asiassa. Yleensä kiltti poika, hyvin kasvatettu ja mukava pikkumies raivoaa kuin pahin murkku...
-Niin, tältä se tuntuu. Tänä aamuna istui sohvalla ja tv oli päällä, ei suostunut pakkaamaan reppua, yleensä se pakataan jo illalla, mutta illalla oli muut tappelut käynnissä, joten en jaksanut enää siitä repusta illalla:/ huoh. Sammutin tv:n, sai "raivarin", "aina sä määräät joka asiasta" Ja sitten väännetiin , mitä sisälikkavaatteita otetaan ja yksi läksy oli tekemättä ja jne. Alakerrassa sitten keskusteltiin kengistä ja takistra ja hatusta ja meneekä pyörällä. Kaike haluaisi itse päättää. En tiedä, miten löydän sen keskitien, pinna menee välittämästä kun poika aloittaa sen "vinkumisen". Rakastan poikaa, mutta on äärimmäisen jääräpäinen, isänsä kopio, tulevatkin paremmin toimeen t. ap
Ei siinä muukaan auta. Eipähän mene ainakaan oma pinna. Jos huomaat että on vain kiukuttelua eikä oikeat raivarit niin ala vaikka leikkiä itse samanlaista. Itke vollota lattialla ja ime peukkua ym. Poljet jalkaa ja sanot vaikka et mä en ainakaan laita tänään housuja, yhyy, lähen töihin pikkareissa ja paitaa en ainakaan laita jne.
Huumori monesti pelastaa monet tilanteet.
Jos vinkuu asioista niin sano ettet kuule tuommosta äänensävyä ollenkaan et olet sillä lailla kuuroutunut tms. Ja älä kanssa kuule kuin vaan muunlaiset äänet. Huutelet vaan että "en kuule mitään" "miksi sun suu liikkuu, mutta mitään ei kuulu" Huhuu? jne.
Ei siinä muukaan auta. Eipähän mene ainakaan oma pinna. Jos huomaat että on vain kiukuttelua eikä oikeat raivarit niin ala vaikka leikkiä itse samanlaista. Itke vollota lattialla ja ime peukkua ym. Poljet jalkaa ja sanot vaikka et mä en ainakaan laita tänään housuja, yhyy, lähen töihin pikkareissa ja paitaa en ainakaan laita jne. Huumori monesti pelastaa monet tilanteet. Jos vinkuu asioista niin sano ettet kuule tuommosta äänensävyä ollenkaan et olet sillä lailla kuuroutunut tms. Ja älä kanssa kuule kuin vaan muunlaiset äänet. Huutelet vaan että "en kuule mitään" "miksi sun suu liikkuu, mutta mitään ei kuulu" Huhuu? jne.
Voin yrittää tätä :) t. ap
mutta en oikein tajunnut tuota ulkohousukommenttia. Siis menisikö lapsi oikeasti kouluun kalsareillaan vai mitä?
Minä en ole jaksanut läksyistäkään aina räksyttää. Koulussa on selvät sävelet, jos läksyjä on tekemättä enemmän kuin yhdet, kerran viikossa on pakollinen läksyparkki, jolloin ne rästit on pakko mennä tekemään. Ihan hyvä systeemi mielestäni.