Lue keskustelun säännöt.
Hajoan määräaikaisiin työsuhteisiin...
29.02.2012 |
Alla akateeminen koulutus ja määräaikaisia työsopimuksia jo vuosikausia. Tulin tekemään gradua nykyiselle työnantajalleni (julkinen sektori) kohta 10 vuotta sitten. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt erilaisia projekteja, aina määräaikaisessa työsuhteessa. Määräaikaisuudet ovat laillisia, koska kyseessä ovat perustoiminnan ulkopuoliset projektit ja rahoitus tulee yleensä pääosin muualta.
Nyt alkaa tulla mitta täyteen. Ensinnäkin on todella rasittavaa olla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen keikkatyöntekijä eli jotenkin b-luokan ihminen ja vähemmän tärkeä työntekijä. Ja toisekseen on hyvin vaikea motivoitua näihin projekteihin ja hankkeisiin…jos nämä asiat olisivat oikeasti tärkeitä organisaatiolleni, niihin palkattaisiin pysyvä työntekijä eikä roikutettaisi ikuisesti pätkätyöläistä.
Onko kohtalotovereita? Miten kestätte? Itselläni on jo mielessä alanvaihto kokonaan, en jaksa enää roikkua tässä. Aika katkeraksihan tämä välillä vetää, kun on hyvä koulutus ja tehnyt ahkerasti töitä, mutta mitään palkintoa (=vakituinen työ) ei tule.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta aloin puhumaan (uudelle) esimiehelleni pätkätöiden ongelmallisuudesta ja siitä kuinka se vaikuttaa motivaatioon. Vaikutti se muutenkin jaksamiseen. Pari kertaa olin sairaslomallakin pätkätöiden ja epävarmuuden aiheuttaman stressin takia.
Nämä sairaslomat ja juttelut esimiehen kanssa olisivat voineet johtaa siihenkin, että enää ei saa edes pätkätöitä. Onneksi esimies oli itse joutunut kokemaan saman pätkätyöriepotuksen ja ymmärsi sen ongelmallisuuden. Hän ei edes tiennyt minun olevan määräaikainen ennen kuin itse otin asian puheeksi.
Pari viikkoa sitten sain sitten lopulta toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Vielä en ole onnistunut pääsemään epävarmuuden tunteesta ja ärtyneisyydestä eroon.
Ehkä ensi viikolla uskalla tuoda lasteni valokuvat työpöydälleni.
Se vuosikausien mittainen pätkätöissä roikuttaminen on kuitenkin vaikuttanut siten, että en ajattele kovinkaan lämpimästi työnantajastani, enkä osaa edes iloita uudesta työsopimuksestani.