Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua niin ärsyttää mieheni vähättelevä asenne ruokakaupassa käymiseen ja ruuan hintaan.
11.04.2012 |
Mieheni ei koskaan käy ruokakaupassa. Tai no, jos pyydän sitä tuomaan maidon töistä tullessaan, niin sen tuo. Tai toisena ääripäänä menee sitten joku lauantaiaamu kauppahalliin ostamaan pitkään kypsytettyjä juustoja, marmorihärkää, simpukoita ja jotain hifistelyviinejä. Tämän enempää ei elintarvikkeiden hankintaan osallistu.
Minä hoidan ja maksan kauppareissut täysin ja ihan aina. Olenkin siis saanut perheeni hienosti opetettua siihen, että jääkaapissa on aina reilusti hyvää, laadukasta ja terveellistä ruokaa, sen kun ottaa vaan, hammastahnat ja vessapaperit täyttyy kuin itsestään vessan kaappeihin, pyykinpesuaine ei koskaan pääse loppumaan, ikkunalaudalla kasvaa tuuheina tuoreita yrttejä, jos joku teineistä niitä keksii kaivata, kaapeista löytyy aina jotain hätävaraa jos yhtäkkiä vieraita tai teinien kaverilauma seisoo oven takana tai aamulla tarvitseekin saada eväät matkaan, shampoot ja hoitoaineet on tietysti asianmukaisilla paikoillaan riittävällä määrällä, kosteusvoiteet, pumpulit ja buranat löytyy niitä tarvitsevalle.
Mutta tällainen kokonaisvaltainen palveluhan ei tietysti voi maksaa yhtään mitään mieheni mielestä.
Mainittakoon, ettei meillä ole varsinaisesti rahasta pulaa, joten noin periaatteessa kaupasta voi ostaa mitä tarvitsee. Ongelma on kuitenkin se, että vaikka tienaan ihan ok, on mun palkkani silti paljon mieheni palkkaa pienempi. Jako rahassa on mennyt periaatteessa aina niin, että mä maksan laskut ja kaupassakäynnit, lasten vaatteet ym. tarpeet, mies maksaa asunnon, suuremmat laskut (esim. vaikka lasten harrastukset), loput siltä jää säästöön, jolla sitten reissataan tai tehdään ylimääräisiä juttuja.
Toimii periaatteessa ihan ok, mutta tosiasia on, että mun tili kuivuu tuolla ylläpidolla aina ennen seuraavaa palkkapäivää, eikä mies voi mitenkään ymmätää kuinka se on mahdollista. Ainaista helvetin napinaa siitä, että tuhlaan vaan rahani, kannattaisi kirjata ostoksiaan ylös ja muuta viisastelua...
Juu totta varmaan toinen puoli, en mä nyt niin hirveästi katsele, mitä sieltä kaupasta ostan, mutta hyvinpä nuo kaikki tuomani ruuat ja muut tykötarpeet tuntuu perheelle kelpaavan. Ja ihan oikeasti en osta itselleni juuri mitään, omaan hyvinvointiin-, kauneudenhoitoon- vaatteisiin, tms. en todellakaan käytä niin, että tili kuivuisi. Mutta tosiasia on, että tonni on pieni raha, kun viisihenkiselle perheelle lataat jääkaapit täyteen ja vieläpä niin, että pyrit sen olevan vielä mahdollisimman hyvää ja terveellistä ravintoa.
Mieheni mielestä puhun paskaa, yli viittä sataa ei ruokakauppaan voi kuukaudessa mennä. Ahaa... sopii yrittää.
Olen nyt totaalisen kyllästynyt perustelemaan rahankäyttöäni miehelleni, jonka kurkusta rahani suureksi osin menevät.
Olen päättänyt lopettaa paapomisen. Lasten takia kaupassakäyntiä en voi lopettaa, mutta auttakaa mua kehittelemään mahdollisimman halpa, tylsä ja askeettinen ruokavalio, jonka toteutan viidellä sadalla/kk, sisältäen tietysti pesuaineet, ym. hygieniakamat.
Haluan mieheni todella huomaavan eron nykyiseen elintasoonsa, käytän seuraavan kuukauden aikana tasan tuon 500€, enkä penniäkään yli, aion innolla havainnoida kuinka pian alkaa rutina siitä, ettei meillä ole mitään ja kuinka nopeasti mies lähtee itse niille halvoille kauppareissulleen...
Keksikää siis mulle askeettinen ja ankea ruokalista, jolla teinit ei kuole aliravitsemukseen, mutta jolla mies (jolle kyllä chateaubriand maistuu, mutta mitäänhän se ei maksa) saadaan herätettyä tajuamaan ja arvostamaan sitä, mitä kaupasta kotiin valmiiksi kannetaan ja etenkin miten paljon se maksaa.
Kiitos ja anteeksi avautuminen.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käymme yhdessä viikko-ostoksilla. Mies tietää ihan yhtä tarkkaan mitä ruoka maksaa. Mä taas maksan matkoja yms.
utta ota periaatteeksi, että mitään yli 10 euron kilohintaista lihaa ei osteta ja että mitään herkkuja ei ole. Kokolihan sihjaan laatikoita ja kastikkeita, paljon perunaa ja kuivapastaa. Jugurteista bulkkijugurtit (euron/litra), leivästä edullinen limppu, aamupala puuroa...
Pidä kirjaa ostoksista, vaikka ihan tuotetasolla ja anna lista kuun lopussa nähtäväksi.
Meillä muuten on ihan sama kuvio, mutta mies maksaa laskut ja vain jos on tavallista kalliimpi kuukausi, minä maksan osan (esim eroja tulee samassa köntässä vakuutusten kanssa syksyisin). LAsten vaatteet + ruoka + tuliaiset, lahjat jne maksan minä, mies muuten vakuutukset, sähköt, päivähoidon, auton, remontin juoksevat kulut... . Asunto ja isommat hankinnat puoliksi. Ja minä hoidan kaupassakäynnit ihan mielelläni.
Meillä on aika sama tulotaso ja käteen jää suunnilleen saman verran.
säästä kuukauden ajalta kaikki kauppakuitit ja näytä miehellesi,eiköhän siitä näe paljonko sinne kauppaan hupenee.
kassakuitit magneeteilla jääkaapin oveen esille, jotta mieskin saa rauhassa tutkia mihinkä ne rahat menevät. Voisit myös koettaa ehdottaa miehelle yhteistä tiliä.
Halpisruokaa on kaikki makaroni-viritykset, perunamuusia, jauhelihaa, keittoja yms. Ala ostaa lauantai-makkaraa leivän päälle, niin varmasti suupielet on parin viikon jälkeen nurinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruokakauppaan, ihan hyvä, mutta miksi sillä rahalla pitää tehdä ankeita ruokia? Miksi et voi tehdä hyviä ruokia halvalla?
Sisäinen kostajani heräsi, kun luin tekstiäsi. Todella ärsyttävä tilanne kannaltasi.
Itse lähtisin hyvin julmalle linjalle. Kunnon lihaan, herkkujuustoihin ja tuoreeseen leipään ihastunut miehesi saisi kylmän suihkun niskaansa. Salaatit, hedelmät jäisivät kauppaan, juustoksi halvinta edamia, kahviksi Saludoa (tai mikä nyt olisi vaan halpaa) jne. Ruuaksi kaalikeittoa, hernekeittoa, kyllästymiseen asti lihamakaroonilaatikkoa jne. Lisäksi, jos vain aika riittää, kävisin ostamassa aina ne ruuat, joissa on päällä iso punainen -30% tarra. Ehkäpä se tekisi miehelle selväksi, että nyt on rahankäyttöä vähennetty.
Vessapaperiksi halvin ja kovin mahdollinen, erityisesti siihen vessaan, missä mies asioi XD
Jos lapset ovat jo kouluikäisiä, huomaavat hekin downsizaamisen vaikutukset ja saatat joutua vastaamaan heidän valituksiin laskeneesta tasosta. Älä silti luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten kompaan ysiä. Lisään listalle vielä uunipuurot.
Onko teillä siis omat rahat kun hyvitätte erikseen kenen rahoista ostetaan mitäkin?
Miksi ette laita rahoja yhteen nippuun ja elä kuten perheen kuuluukin, YHTEISTÄ TALOUTTA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hoitovapaalla maksoin puolet asumisesta ja ruuat ja omat kulut. Vaimo maksoi lasten vaatteet sekä laskut. Kun pelkkään asumiseen meni 800 euroa niin pyöritin siis omaa puoliskoa säästöillä.
Vaimo kiukutteli aina ruokapöydässä kun jauheliha oli halpaa ja kanaa vain harvoin. Hänellä ei ollut mitään näkemystä siitä, paljon minun kotihoidontuki oli ja mitä ruoka maksoi. Kun en jaksanut öitä riidellä aiheesta, niin lopputulos oli, että päivät söin itse halpoja eineksiä ja vaimolle oli sitten parempia ruokia.
Jos teillä kuitenkin rahaa riittää, niin en miehen takia lapsia rankaisisi. Lapsiperheessä on vaikea riidellä, jos haluaa, ettei lapsista tule konfliktin osapuolia.
Osta jatkossa kaikki halpisversioina. Ja Rainbow tai Pirkka ovat tähän liian laadukkaita! Jotain Euroshopperia tms. Erityisesti kahvit ja juustot ovat lähes kuvottavia. Myös shampoot, dödöt ym. ovat todella surkeita.
Ja liha. Ostat jatkossa huonointa mahdollista lihaa, kunten broilerin paistisuikaleita hunajamarinadissa. Et todellakaan mitään fileepihvejä. Jos kalaa syötte, niin kalapuikkoja tai korkeintaan pakasteseitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin voit viattomana paitsi todistaa rahan kulumisen kauppaan, mutta myös esittää putkiaivoiselle miehellesi selkeästi, mistä on kyse. Muista myös laskea, paljonko sillä 500€ 5hlö saa ruokaa, jos tuon on riitettävä 30 päiväksi. Saattaa herättää miehen Ruususen unestaan- tai sitten ei.
Pistä tosiaan ukko tekemään vaikka kuukaudeksi nämä kauppareissut, vaihdatte vaikka osia. Oppiipahan.
Oikeasti, ruoka on Suomessa todella kallista ja sitä ei välttämättä tajua, ellei itse käy joka päivä kaupassa ja näe konkreettisesti. Perheen syöttämiseen menee rahaa ja paljon, varsinkin jos tekee sen vielä terveellisesti. Kuten teillä nähtävästi tehdään, mikä on todella kehuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa ne kauppakuitit miehelle kuun lopussa kun napina rahanmenosta alkaa, pääset helpolla kun mies laskee itse mihin rahat ovat menneet.
Mutta jos halvempaa ruokaa haluat tosiaan syödä niin; käytä jauhelihaa (nauta-sikaa, ei mitään paistia!), kokolihaan ei kannata tuhlata, tuore kala korvataan pakastekalalla, tuoreet kasvikset ja hedelmät vaihdat kauden tuotteisiin (vain niitä joiden kilohinta on nyt edullisimmillaan, ei mitään ekstraa eikä luomua).
Miehelle juotavaksi vettä, teineille muutakin jos on yleensäkin tapana juoda maitoa tms.
Kahvit haet Lidl:n omaa merkkiä, halpaa mutta ei välttämättä niin hyvää, sieltä saat samalla halvat wc-paperit ja pesuaineet. Leipää syödään sen mukaan mikä sattuu olemaan tarjouksessa tai miehelle näkkileipää.
Tee keittoruokia, joissa on runsaasti nestettä (teinit syö ne sattumat sopasta).
Meidän perheessä on kolme jäsentä, lapsi vielä alle 3v ja saadaan hyvin menemään 500e kuussa kauppaan. Syödään paljon kalaa, hedelmiä, tuoreita kasviksia, kokolihaa eikä mies katso kaupassa hintoja yhtään... Eikä ole koskaan ihmetellyt miksi kuluu niin paljon rahaa, ei taida kiinnostaa.
Ei tässä nyt varsinaisesti olekaan kyse rahasta vaan miehen näpäyttämisestä. Herra on itse paljon työmatkoillaan, saapi siellä onneksi hotelliaamiaisillaan pekonit ja kokkelit, illallisilla sitten pihvejään, ettei raasku ihan nälkiintymään pääse.
Tuohon reissaamiseen liittyy myös se, etten voi kauppareissuja miehen vastuulle siirtää, kun ei ole kotona, niin eipä se jääkaapin sisältö niin haittaa.
Ja kyllä meillä yhteiset rahat on, molemmille tulee palkat omille tileilleen ja ollaan tehty vaan karkeaa jakoa siitä, kumpi maksaa mitäkin. Käytännön syistä mulle on jäänyt nuo kauppareissujen kustannukset, minä kun siellä käyn. Tästä syystä miehellä ei ole tuon taivaallisen käsitystä siitä, paljonko tämä revohka vetelee apetta kiduksiinsa sillä aikaa kun mies syö niitä edustuslounaitaan. Sitten kun kuun loppua kohden tilin saldo käy hupenemaan, pyydän miestä hoitamaan jonkun laskun, antamaan mulle tai lapsille rahaa johonkin erityiseen, alkaa se jumalaton jurmutus siitä, ettei voi ymmärtää mun rahan kulutusta.
Maksaahan tuo toki ne muut menot sitten, yhteinenhän tämä elämä on, mutta sillä, että tililleen napsahtaa kuukausittain enemmän kuin mulle ja menot käytännön syistä pienemmät, katsoo sitten olevansa oikeutettu ohjeistamaan mua rahankäytöstä. Ja se jos mikä mua korpeaa.
Mutta kiitos vinkeistä, karkea halpisvessapaperi käyttöön alakerran vessaan, uunipuuroa ja saludoa saa viikonloppuisin aamupalaksi, sunnuntairuuaksi hernesoppaa ja iltapalaksi hapankorppua. Lapsia ruokin paremmin, mutta ohjaan kyselyt ja kiukuttelut elintason supistumisesta miehelle.
Ap
tuo että 500 eurolla saa askeettisen ja ankean ruokavalion, on aika hemmetin alentuva ja loukkaava asenne niitä perheenemäntiä/isäntiä kohtaan, jotka pakosta joutuvat ruokkimaan yi 5-henkisenkin perheensä 500 eurolla tai vähemmällä.
Ja sitten itse vinkkeihin: makaronipusseja saa usein tarjouksesta eurolla kaksikin kiloa, kalapuikot ja ranskalaiset perunat sekä valmiit kaupan hampurilaiset ovat niinikään tarjouskamaa sekä valmiit einespizzat, niitä saa todella halvalla (kun ne on oikeesti niin pahoja).
Ja jos oikein halvalla haluaa päästä, kantsii mennä sinne marketin roskikselle kiinnimenoajan jälkeen, sieltä löytyy ihan herkkujakin, täysin ilmaiseksi.
Meillä on aina ollut yhteinen talous, kaikki kyllä menee mikä tuleekin. Ei meistä kumpikaan jaksaisi laskea jatkuvasti että minä maksoin tämän ja sinä olet maksanut vähemmän tuota.....
Jos rahaa jää yli se laitetaan sivuun matkoja yms varten, muuten pieniä vaateostoja yms emme kontrolloi mitenkään - isommista neuvotellaan jos tarvis ja yhteiseltä tililtä otetaan.
Perheen nuoripari mietti yhteen muuttaessaan ja lainaa ottaessaan miten helpoimmin selviäisi ilman jatkuvaa kuittien plaraamista ja neuvoin heitä laittamaan x summan yhteiselle tilille (molemmilla jää omille tileille vielä rahaa) mistä maksetaan asumiset, laskut ja ruuat riippumatta siitä kenen nimi niissä lukee. Hyvin on toiminut ja ylijäävän rahan voi käyttää vaikka matkustamiseen.
Tosin ap:n mies on todella tietämätön - meillä menee ruokaan n 800€/kk ja meitä on 3 syömässä arkisin (vl 3-8). Ruoka on sikamaisen kallista!
johon menee suorasiirrolla rahaa molempien omilta tileilta joka kk tulojen suhteessa, esim. 60/40%. Katsotte muiden laskujen maaraa ja jaatte ne sitten sopimuksen mukaan etta kumpi maksaa, ja tietty samassa tulojen mukaisessa suhteessa. En oikein tajua sita etta jos mies ansaitsee enemman, hanelle pitaisi jaada suurempi osa tuloista omaan kayttoon kun kuitenkin perheen yhteisista menoista on kyse.
Moi, ärsyttävä tilanne sulla, joten pakko vielä avata sanainen arkkuni, vaikka jo itse päätitkin keskustelun.
Meillä on auttanut (sen tajuamiseen paljonko mihinkin menee rahaa) ihan kaiken kirjaaminen exceliin. Niiden kauppakuittien näyttäminen miehelle ei paljoo auta, kun voi vaan plärätä ne läpi ja todeta että ootpa tuhlannut. Mutta kun sen kaiken (siis ihan kaiken) kirjaa exceliin,niin jpa aukee. Ja siis eriteltynä. Katso googlesta jotain valmiita listoja - esim asuntolainaa otettaessa joskus palkit pyytää täyttämään niitä. Kaikki mahdollinen elämisen kustannus - pesuaineet, karkit, juomat, ruoka, vaatteet, sähkö, vesi, meikit jne jne eriteltynä, niin aukee tyhmemmällekin. Kokeile ihmeessä, meillä se auttoi itsellekin selventämään mihin se tili katoaa. Vaatii tietty aika lailla vaivannäköä...
Toinen on tietty toi säästäminen ruokakustannuksissa, mutta eikö se vain anna miehelle vettä myllyyn että see, mietit vähän ja heti meni vähemmän rahaa? Siinä on turha selitellä terveellisen ja halvan ruuan eroja :)
Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Mies hoitaa ostoshommat pari kuukautta ja pitää kirjaa. Sitten vertaatte mitä kulutti ja mihin.
Jos ei suostu niin pitäköön päänsä kiinni asiasta.